Kun Girls-sarja alkoi vuonna 2012, sitä ylistettiin monella tapaa vallankumouksellisena. Ensinnäkin siksi, että Hannah Horvathia näyttelevä Lena Dunham marssitti televisioon normaalivartaloisen naisen, joka ei häpeillyt näyttää muotojaan.

Toiseksi sarjaa kuvattiin kaksikymppisten, lukuisien mahdollisuuksien ja pohjattoman epävarmuuden välissä kasvavien, hahmojen sukupolven omaksi ääneksi. 

Ollakseni rehellinen, en ole aina ollut näiden "sukupolven äänten" suurin fani. Katsoin sarjaa kiinnostuksella ja vähän ihmetykselläkin ensimmäiset tuotantokaudet, mutta sitten kyllästyin Hannahin neuroottisuuteen, itsekkyyteen ja rehellisyydeksi puettuun ilkeyteen. Hahmot alkoivat tuntua liian rasittavilta, enkä halunnut edes hetkeen edes tietää, mitä heille kuuluu. 

Palasin kuitenkin nelikon luo, kun tiedotettiin, että ensi viikolla alkava kuudes kausi jäisi sarjan viimeiseksi. Katsoin nopeasti läpi neljännen ja viidennen kauden jaksot ja jäin miettimään, että onnistuivatko sarjan luoja Lena Dunham ja tytöt lopulta muuttamaan tv-maailmaa?

Kun Girls alkoi, tuuletettiin, että joko vihdoin normaalivartaloiset näyttelijät valtaavat television. Niin ajattelin minäkin. Hyvä ja hyvä! Miksi näyttelijän kuuluisi ollakaan malli? Sehän on vallan toinen työ!

Neljä vuotta myöhemmin, sarjan viidennellä kaudella, katson kun Hannah juoksee suruunsa juoksutrikoissa ja navan paljastavassa topissa. Katseeni kiinnittyi vatsaan, joka heilui askelten mukana puolelta toiselle. Tajusin sillä hetkellä, että en ole vieläkään tottunut näkyyn, jossa ei-sixpackvartaloinen juoksee napa paljaana.  

Hävetti.

Kaiken body shaming -luennoinnin jälkeen tuijotan näyttelijän hyllyvää vatsaa. 

Miksi hitossa?

Jos itse juoksisin samanlaisessa topissa, näky olisi samanlainen. Jos käytännössä lähes kuka tahansa tulisi vastaan samanlaisessa topissa…niin, mutta kun ei tule. Viisi vuotta Girlsin alkamisen jälkeen on yhä "rohkeaa" näyttäytyä vaatteessa, joka paljastaa ihoa myöten ei täydellisen tv-vartalon.

Se on minusta aika surullista.

Haluan tähän väliin puolustella itseäni ja varmaan myös monia muita. Jos Carrie Bradshaw  – tai käytännössä kuka muu television naispääroolihahmo – olisi juossut Hannahin vaatetuksessa, olisimme tuskin kiinnittäneet siihen mitään huomiota. On nimittäin normi, että pääosanäyttelijättärellä on vartalo, joka näyttää hoikalta ja treenatulta asussa kuin asussa.

Luonnossa nämä näyttelijät ovat usein epärealistisen pieniä, neljäkymmentäkiloisia taskuraketteja, jotta he televisiossa voivat näyttää normaalin hoikilta immeisiltä. Tämä "normaalihoikkuus" on sitten se naiskeho, mitä eniten bikineissä lopulta näemme – ei vain televisiossa, vaan myös mediassa ja sosiaalisessa mediassa. Ei yhtään ihme, jos oma keho alkaa jossain vaiheessa tuntua epänormaalilta ja kaikki normaali näyttää isolta.

Enkä todellakaan tarkoita sitä, ettei myös miniraketti voisi olla loistava näyttelijä. Toivoisin vain, että Hannaheja olisi televisiossa yhtä paljon kuin tosielämässä – silloin tuskin minunkaan katseeni olisi kiinnittynyt Hannahin vyötäröön.  Sillä olemmehan kaikki ja aina bikinikunnossa. 

Sen Hannah on ainakin tehnyt meille selväksi.

Girls-sarjan kuudes ja viimeinen tuotantokausi ensi-illassa HBO Nordicilla 13.2

kuvat HBO

Viime viikolla uusilla jaksoilla jatkunut Yökylässä Maria Veitola on parasta suomalaista teeveeviihdettä aikoihin. Olin ohjelman fani jo sen ensimmäisellä tuotantokaudella, mutta viime viikon Cheek-jakso sai meikäläisen melkein heittelemään lähes voltteja. 

Ohjelman menestys on ehkä tuonut Veitolalle jopa lisää itsevarmuutta kysellä niitä kaikista tukalimpiakin kysymyksiä. Teen samaa työkseni ja kiemurtelen välillä ohjelmaa katsoessa tuskissani, kun odotan Veitolan kanssa haastateltavan reaktiota. Joskus olen teeveen tekijöille ihan vähän kateellinen kameran tuomasta suojasta; sen ollessa päällä reaktiot eivät ole ehkä niin tylyjä kuin perushaastattelussa. Paitsi ehkä tänään vähän Masa Nykäsellä.

Ohjelman toisella kaudelle on saatu mukaan maamme mittakaavalla superkiinnostavia yökyläilykohteita: Jere ja Nanna Karalahti, Ville Galle ja Selänteet. Los Angelesin reissun yhteydessä Maria yöpyi myös Sara-Maria Forsbergilla, eli Saaralla. Ja toisellakin Saaralla, nimittäin Saara Aallolla olivat olleet.

Suomen rajat siis ylitetään tällä kaudella, mutta en voi olla leikittelemättä ajatuksella, miten kiinnostavaa olisikaan, jos joku Jenkkien oma Veitola menisi yökyläilemään samalla asenteella kansainvälisille superjulkkiksille.

Kyllähän monet julkkikset puhuvat ja avautuvat elämästään ihan perinteisissä haastatteluissakin. Vuorokausi kameroiden edessä tentattavana on kuitenkin suhteellisen pitkä aika, että se väkisinkin paljastaa haastateltavasta jotain uutta ja kiinnostavaa – tai ainakin murtaa jonkun julkisen kuoren hetkeksi. Siksi jaksan katsella samoja, suhteellisen usein työssäni tapaamiani tyyppejä vielä Veitolan kanssa. En tiedä, miksi on niin lohdullista nähdä Jutta Gustafsbergin haukottelevan tai kuulla Cheekin kuorsaavan.

Ehkä siksi, että siloteltu on harvemmin kiinnostavaa. Inhimillinen on. 

Leikittelemme joskus kollegoiden kanssa ajatuksella. Jos saisit kenen tahansa haastattelun, kenen se olisi? Herttuatar Kate on ollut tällä listalla itselläni kärjessä. Mutta koska kuninkaalliset ovat vähän – no jäykän oloisia – vaatisin haastattelusta yökyläilyversiota. Ja tässä unessa vetäisin tietty kaikki kyssärit ihan Veitolan asenteella ja kiemurtelematta.

Yökylässä Maria Veitola keskiviikkoisin klo 21.00 MTV3

kuvat: MV Photos, MTV