Jääkiekon kesätauko on päättynyt monessa perheessä tässä kuussa. Meilläkin kiekkoarki on pyörinyt täysillä jo kuukauden.

Kun kesätauko juhannukselta alkoi, olimme kesäharjoittelun osalta uudessa tilanteessa. Aikaisemmin juniorin omatoimisten harjoitusten ohella jäät ovat tauon aikana hoituneet jääkiekkoleireillä. Meillä juniori jatkoi samassa joukkueessa vuotta vanhempien kanssa. Samalla huomasimme, että U16SM-ikäisille leiritarjontaa oli huomattavasti U15-vaihetta vähemmän. Jonopaikalta onnistuimme saamaan pojan lopulta Lari Joutsenlahden kolmen päivän leirille Tuusulaan.

Harvaa jääkiekon lajivalmentajaa tiedän näin vallan pelkästään kiekkoäitinä nimeltä, mutta Lari Joutsenlahden tiesin jonkinlaisena luisteluguruna. Juniori oli luonnollisesti innoissaan, kun pääsi vetämään kahdet jäät päivässä kahden viikon tauon jälkeen. Itse istuin katsomossa parina iltapäivänä. Listasimme pojan kanssa leirin jälkeen viisi syytä osallistua Lari Joutsenlahden tiimin valmennukseen.

1. Auktoriteetti

Kun puhutaan teini-ikäisistä (ja usein aika kovapäisistä) jääkiekkoilijoista, olen huomannut, että auktoriteetin ansaitsevan valmentajan on oltava hyvä tyyppi, joka puhuu samaa kieltä kuin kiekkoilijat, mutta uskaltaa myös antaa palautetta. Meillä junnu sanoi ensimmäisen päivän jälkeen, että ”se Larihan oli ihan hyvä tyyppi”. Ja se on paljon teinin suusta sanottu se. Lari itse sanoo, että hän on jäällä oma itsensä, ja valtaosaa pelureista se tuntuu miellyttävän. Toki Lari haluaa, että pelaaja kehittyy ja se vaatii ymmärryksen ottaa vastaan myös suoraa palautetta. Jäällä kuului aika usein myös ”hei aika hyvä”, että myös onnistumiset huomataan ääneen. ”Tyylini valmentaa sopii suurelle osalle. Minulla on oma persoona, vaadin pelaajilta ja sanon aika suoraankin”, hän sanoo.

2. Luistelu luvatusti ykkösteema

Jäällä luistelun parantaminen on kaikissa harjoitteissa pääteema, joita toteutetaan monipuolisilla harjoitteilla. Larin mukaan hyvä luistelija on nimittäin monipuolinen ”pelkkä terävä lähtö ei riitä, vaan perusasennon ja liu´un omaksumisen jälkeen pitää oppia reagoimaan ja vaihtamaan nopeasti suuntaa. Huono luisteluasento voi vaikuttaa peliälyynkin, kun selkä kyyryssä ei näe kunnolla peliä. Tämä olisi hyvä Larin mukaan hoitaa ennen murrosiän alkamista; sen jälkeen itse luisteluasentoa on enää vaikea muuttaa.

Leirin suorittaneet saavat luistimiin tarrat.

 3. Taitavat fiittaajat, eli apuvalmentajat

Se, että jäällä pysyy tekemisen meininki ja vauhti, jäällä on aina paikalla neljä valmentajaa. He pitävät rastit pyörimässä, korjaavat ja näyttävät. Olivat junnun mukaan kuulemma aika taitavia tekijöitä kaikki. Joutsenlahden oma tausta on jääkiekon lisäksi alamäkiluistelusta, jonka viimeisen kisan hän laski vuonna 2014. Samana vuonna Helsingin Hifk oli ensimmäinen suurseura, joka palkkasi luisteluvalmentajan, joka oli siis Lari. ”Näen, että omilla apuvalmentajillani on kaikilla omat vahvuutensa, jotka tuovat lisäarvoa kokonaisuuteen.”

4. Mitattavat tulokset

Luistelun- ja juoksunopeutta mitataan leirillä myös ajallisesti. Yleistavoite on, että pelaaja luistelisi 20 metriä nopeammin kuin juoksisi. Lari antaa luistelutestin jälkeen palautteen myös luisteluasennosta.

5. Sopiva vastus

Jää on jaettu tasoryhmien mukaan ja meilläkin junnulle löytyi pariharjoitteissa monta hyvää kamppailukaveria ja tulevaa vastustajaa ensi vuoden U16SM-sarjasta. Tasoryhmät on käytössä myös Larin syyskuussa jatkuvilla Tehojäillä, joihin ilmoittautuminen on nyt auki. Tehojäät ovat eri arkipäivinä eri halleissa, eli kuuden viikon mittaisen (treeni kerran viikossa) voi sujuvasti rytmittää joukkuearjen yhteyteen. Pääosin osallistujat ovat U10-U15 -ikäisiä, mutta myös jonkun verran nuorempia on ollut mukana. Ilmottautuminen syysloman leirille nyt on myös auki.

Lisää tietoja toiminnasta ja leireistä täällä

Ei se päämäärä vaan matka. Näin olen ajatellut lasten urheiluharrastuksista. Joskin kun nykyistä kotiamme rakennettiin heitin oikeasti läpällä, että tehdään sen kokoinen yläterassi, että siinä voi pitää vaikka mestaruusjuhlat. Sen jälkeen olen saattanut kuulla tästä naljailua.

No tänä kesänä kun esikoisen joukkue voitti cheerleadingin SM-kultaa, katsoin kesän kalenteria, ja totesin, että nooooo jos nyt tulee EM-kultaa, niin ehkä sitten aletaan järjestää juhlia (oli aika buukattu tuo kesän kalenteri).  Kun joukkueelle sellainen ensimmäistä kertaa seurahistoriassa tuli, niin kaiken tunnemylläkän keskellä päätin, että jumakauta menköön kesälomapäiviä ja hermosto lopullisesti tilttiin; tällaisia juhlia meille tuskin koskaan tai ainakaan kovin montaa kertaa elämässä tule.

Koska oma EM-mestarimme on hyvin vaatimatonta sorttia, ajattelin että ehkä yllätysjuhlat olisivat paras konsepti. Olin ostanut kesäkuussa Los Angelesista kaiken varalta NFL-joukkue Dallas Cowboysin juhlakoristeita (koska tytär katsoo joukkueen cheerleadereista kertovaa sarjaa). Ja vaikka DCC:n meno on aikasta vähemmän akrobaattista, niin se oli lähin aihepiiriin jotenkin osuva koristus, jonka äkkiseltään Jenkeistä löysin.

EM-finaalin jälkeen tein pikakyselyn, keitä meille ylipäänsä keskellä lomasesonkia suhteellisen nopealla varoitusajalla pääsisi. Sain kasaan 28+yksi beibi, eli siltä osin juhlat olisi mahdollista järjestää.

Kakku valmiina Kakkutalo Gilanista

Olen maailman huonoin (tai vain epäkiinnostunein ja laiskin leipuri). Suurimman osan esikoisen tähänastisen elämän synttärikakuista olen tilannut Järvenpään Kakkutalo Gilanista. Aika usein meillä on ollut kakku, jossa on joku kuva lapsesta itsestään. Nyt mietin, että koska mestaruuspokaaleita on aika vaikea usealle kymmenelle tytölle vuorollaan saada näytille koteihin, niin valitsimme kakkuun kuvaksi kuvan tyttärestä pokaalin kanssa – teeman mukaisesti. Gilanista kysyttiin myös muut toiveet makuja ja värejä myöten; lopulta he ehdottivat näiden speksien pohjalta vintage-tyylistä kakkua.

Juhlia varten punoin siis juonen; esikoiselle oli luvattu kesäkynnet, jotka hän pystyi ottamaan vasta nyt kauden jälkeen. Olin luvannut kynnet myös synttärilahjaksi kummitytölleni, joten näin sain esikoisen pois kotoa 2,5 tunniksi.

Samaan aikaan meillä oli ystäväperhe yökylässä. Kun tytär saatiin pois kotoa, niin aloimme touhuta juhlia pystyyn. Kun hain kakun, muut valmistelivat vielä hodarit – ja todellakin kaikki oli valmista kahdessa tunnissa ja vieraita alkoi saapua.

KAKKU KOLMELLEKYMMENELLE

Moni ihasteli kakun ulkomuotoa, mutta myös makua. Sankarin mieltymyksen mukaan kakun sisältö oli suklaista, mutta marjaisaa. Itse olin yllättynyt sen suuresta koosta.

Kakku oli kolmellekymmenelle, mutta kooltaan niin suuri, että sitä kävi vielä viikonlopun aikana syömässä tyttären kaveritkin (heille on sitten synttärijuhlat erikseen elokuussa, sillä salaisuuden paljastumisen pelossa en kutsunut heitä).

Kakkutalo Gilan sijaitsee siis täällä Järvenpäässä ja sen makeisiin herkkuihin pääsee tutustumaan täällä. Juhliin sieltä voi tilata myös suolaisia tarjottavia. Meille Gilan on tuttu aamiais- ja lounaspaikka, eli sinne voi piipahtaa muutenkin kuin kahville.

Ja niin, miten yllätys onnistui?

Onnistui yllättämään täydellisesti; sankari oli hämillään, mutta alkuvaivaantuneisuuden jälkeen onnellinen. Kiitos siis vielä kaikki jotka kesken lomien meille tulitte ja kiitos Kakkutalo Gilan jälleen sankarin näköisestä kakusta.

Lisätietoa Kakkutalo Gilanista ja sen tuotteista täällä.

Kuvia juhlista lisää Instagramin puolella uusimmassa oodi heinäkuulle- reelsissä.