Vähän järkytyin, kun luin syksyllä, miten kirjat on monista kodeista raivattu pois – koska ne nähdään vaikeina sisustuselementteinä. Tässä Sisätiloissa-blogissa todettiin se myös eriteltynä: Kirjat eivät ole niitä helpoimpia sisustuselementtejä. Ne vievät paljon tilaa ja ovat erivärisiä, erikorkuisia, erilevyisiä, osa on tekstiilikantisia, osalla on kiiltävät kannet ja loput ovat kaikkea tältä väliltä.

 En voi sanoa, että olisin sanoa olevani synnitön tämän ajatuskulun kanssa. Olen nimittäin itse poistanut työhuoneestani kirjahyllyn, joka kävi liian pieneksi. Kirjat ovat olleet sen jälkeen isoissa kasoissa vaatekaapin päällä. Kasat ylsivät kattoon asti, joten kovin helposti sieltä ei etsimäänsä löytänyt. Myös lukematta jääneet kirjat olivat samoissa läjissä. Lopulta luin osan niistä lukuaikapalveluiden kautta.

Myös lastenhuoneissa kirjat ovat olleet riveinä (joskin jokainen näkyvissä) ylhäällä kaappien päällä. Ongelma tässä onkin, että ne ovat niin ylhäällä, että lapsi ei niitä saa, vaikka nousisi tuolille seisomaan. Ja sitten äiti itkee, kun lapset eivät lue?

Aloitimme syyslomalla pienen päivitysoperaation kotona. Lisäsin omaan työhuoneeseen seinähyllyjä, joihin nostin kirjoja kaapin päältä, alimmalle hyllylle on laitettu pinonnut lukemattomat kirjat odottamaan. Eli ovat käden ulottuvilla. Samalla sain parempaan järjestykseen myös tuon kaapin päällisen kattoon asti ulottuvan röykkiön.

Lastenhuoneissa on ikkunasyvennykset. Jokaiseen syvennykseen nostettiin nyt kolme kirjaa, jotta ne ovat käden ulottuvilla sängystä. Nyt kirjoja ei tarvitse etsiä ympäri huonetta, kun parhaillaan tai seuraavana lukuvuorossa oleville kirjoille on oma paikkansa.

Alimmalle hyllylle kokosin kirjat, jotka odottavat lukemista (tässä tapauksessa joululomaa).

Meillä isommilla lapsilla on jo paljon kokeita, ja huomaan, että syksyn aikana muun lukemisen tarkkailu tai patistaminen siihen on jäänyt, koska kokeisiin valmistautuminen itsessään vie paljon aikaa. Olenkin alkanut juttelemaan, että lomalla sitten luetaan kaikkea ihanaa! (tiedän säälittävä asennekasvatusyritys).

En oikein enää jaksa uskoa, että lapsistani tulisi kaltaisiani himolukijoita, mutta romanttisesti ajattelen, että josko lomilla luetut päivittäin luetusta hetkestä voisi jäädä tapa rauhoittua myöhemminkin elämässä? Tätä varten olenkin nostellut kirjoja odottamaan, niin ikkunasyvennyksiin kuin itselleni lukemattomien hyllylle. Josko tässä samalla muutama vinkki kuusen alle muillekin.

Joululomalukemista koululaisille

Kuopukselle (8 vuotta): ilahduin, kun kuulin, että kuopus oli lukennut Isämies-kirjoja koulussa. Minulle uusi tuttavuus, mutta (nyky)lapsille toimivaa kirjallisuutta (kuten Neropatitkin), jossa paljon tekstiä elävöittävää kuvitusta.

Olen aikoinaan vähän skeptisesti suhtautunut tubettajien kirjoihin, mutta nykyään otan ne siunauksena. Olkoonkin ne värityskirjoja, kuten Tinken uusin Väritä tunteesi tai Nelli Orellin päiväkirjoja, jossa omassa versiossa paljon täytettävää. Kaikki tämä auttaa lasta kuitenkin hahmottamaan ja ymmärtämään tekstejä, myös tehtävänannon kautta.

Kaikki kirjat saatu Otava.

Takuuvarmaa lukemista 11-vuotiaalle ovat meillä vuodesta toiseen yhä vaan Lätkä-Laurit. Onneksi Roope Lipasti tahkoaa näitä kerran vuodessa yhden ja tätä uusinta Lätkä-Lauri ja Kanarian kuti, on säästelty nyt joululomalle.

15-vuotiaalle esikoiselle valitsin koesuman jälkeen lukuun erinomaisen Adam Silveran Lopussa molemmat kuolevat. Luin kirjan itse aikaisemmin lukuaikapalvelusta ja teos, jossa kaksi nuorta ihmistä miettii ja yrittää viettää elämänsä viimeistä päivää on somemaailmoineen kuin suoraan nykyteinien elämästä.

Molemmat kirjat saatu Wsoy

Joulun 2023 elämäkerrat ja jouluromaanit

Olen poiminut kustantamoiden uusista jouluromaaneista odottamaan hetkeä, jolloin aion käpertyä sohvalle lukemaan; Joulu suolaisten tuulten saarella (Gummerus), Sydämellisen joulun resepti (Gummerus), Matkaan jo käy (Wsoy) ja Joulun ihmemaa (Gummerus).

Merkittävimpiä elämäkertoja säästän omaan kirjahyllyyn. Tänä syksynä julkaistuista en voinut olla heti lukematta Maija Vilkkumaan (Gummerus) sekä Matthew Perryn (Docendo) elämäkertoja. Näihin aion palata lomalla vielä kirjaversioina. Ostin miehelle synttärilahjaksi myös Raimo Helmisen elämäkerran (Docendo), jonka aion itse myös lukea. Pamela Andersonin (Wsoy) elämä kiinnostaa enemmän, kun näin hänestä uuden puolen Netflixin dokumenttisarjassa.

Kiireistä huolimatta, koitetaan nauttia taianomaisesta joulukuusta! Meidän joulukoti alkaa olla valmis (reels siitä löytyy Gaalanainen Instagram-tililtä, jahka lastenhuoneet pysyy jotakuinkin kuvauskunnossa kaikki samaan aikaan, tulossa myös joulukodin alakerta reels):

*Suurin osa kirjoista saatu

Muistatteko sen kohtauksen Pikku naisista, jossa XX sanoo Jolle:

But my hands are empty, johon Jo vastaa tarttuen XX käsiin:

Not empty anymore.

Ihan samanlainen olo on varmasti nyt meidän seinillä, jotka ovat nyt lähes kuuden vuoden semiaktiivisen etsinnän jälkeen saaneet ylleen taulut.

Taulut löytyivät Artastalta

Huhuilin tauluja kevään sisutusvimmassa täällä bloginkin kautta, ja se tuotti tulosta! Löysin tätä kautta Artasta:n -eli vihtiläisen taiteilijan Asta Vehviläisen, joka on maalannut päätyökseen tauluja viitisen vuotta.

Yllättäen löysin molemmat taulut Artastalta – sekä olo- että makuuhuoneeseen. Molemmat taulut löysin hänen myytävistä teoksista Facebook-sivujen kautta. Tykästyin teoksissa selkeisiin graafisiin linjoihin, jotka sopivat meidän modernin skandinaavis-60 -lukuisen sisustustyylin yhdistelmään. Taide on ajatonta, mikä on minulle tärkeää, sillä en halua ostaa enää yhtään sisustusesinettä tai huonekalua, jonka en voi ajatella kulkevan mukanani loppuun asti.

Onko meidän talo nyt valmis?

Alun perin taisin huhuilla tähän olohuoneeseen taulua, jossa olisi paljon keltaista. Kun näin riikinkukko-teoksen Astan sivuilla,  niin oikeastaan olikin toisarvoista, että siinä oli myös sattumalta kaikki meidän sisustussävyt; minttu, vihreä, keltainen ja kultaan laskettava oranssi edustettu. Itse teos oli vangitseva.

Minusta teos syvensi mukavasti olohuoneen yleisilmettä vai mitä mieltä olette?

Toisen taulun, tämän keltaisen abstraktin teoksen laitoin auringoksi makuuhuoneeseemme. Nyt huone ei tunnu enää tyhjältä.

Kun saa kämppää aina eteenpäin, motivoi aina myös järjestellä enemmän ja viedä loppuun ”ehkä pitäisi tehdä” -projekteja. Taulujen ja ystäväni muuton innoittamana sain viimein myös valittua ja tilattua pienemmät julisteet kylppäriin ja makuuhuoneeseen. Laitan noista myös kuvat tähän, jos motivoi jotakin muutakin näin syksyn tullen järkkäilemään paikkoja.

Tuntuu epätodelliselta; että onko meidän talo nyt sitten valmis? Ainiin se sohvahomma..

Artastan IG-sivut täällä 

Facebookista löytyy täältä. 

*tauluista saatu alennusta

lue myös

Onko väritoivein tilattu teos taidetta? 

Toivepostaus kotiesittely

Voiko viisi vuotta vanhasta sohvasta luopua?