Hae
Gaalanainen

Pyhien sarjasuosikki hukassa? Syksyn tähdet vinkkaavat omansa!

Länsimaisen ihmisen tragedia ja juuri ennen joulua! The Crown -sarjan kolmas kausi ei kai nyt tulekaan Netflixiin pyhiksi!

Nyt tästä googlatessa tunnen itseni hieman typeräksi. Aika monessa lähteessä lukee, että kausi valmistuu vasta vuodelle 2019. Olen elänyt koko syksyn jostain lukemani vanhan tiedon tai oletuksen varassa, että no jouluna lepään ja katson sitten ainakin sen Crownin uuden kauden.

Joulukuulle osuu onneksi monen uuden kotimaisen sarjan lanseeraus, joista muun muassa Ivalo ja Onnelan toinen kausi ovat vaikuttaneet lupaavilta ensimmäisten jaksojen perusteella. Katsottavaa siis pyhiksi on, mutta keräsin näin loppuvuodesta myös meidän kotimaisten sarjojen tähtien vinkit maratonkatseluun.

Pihla Viitala, Ivalo-sarjan tähti (Elisa Viihde)

”Juuri nyt olen katsonut Sharp objects -minisarjaa (HBO), jota uskallan suositella muillekin. Tykkäsin myös Jim Carreyn tähdittämästä Kidding-sarjasta (HBO). Olen normaalisti elokuvapainotteinen katsoja, saatan katsoa leffan joka ilta.”

Eero Ritala Onnela-sarjan tähti (CMore)

”Jim Carreyn Kidding-sarja on parhaita mitä olen katsonut pitkään sarjaan. Olen aika vaativa katsoja. Ihmiset todella helposti suosittelevat kaikkea ”että sun on pakko katsoa tämä ja tämä”, mutta sarjoja ja makuja on niin monia. Sitten tuskailen, että miksi en tykkää tästä, kyllähän minun pitäisi. Esimerkiksi kehuttu The Handsmaid´s Tale (Yle Areena) ei auennut minulle. Katsoin sitä puoli vuota sitten yhden jakson ja nyt toisen, mutta ei, mutta jollekin muulle varmasti toimii. Katson kaiken suoratoistopalveluiden kautta, en itse asiassa enää edes tiedä, missä se piuha on, jonka kautta televisiosta katsotaan televisiota.”

Pamela Tola ja Lauri Tilkanen Kolmistaan-sarjan tähdet (Elisa Viihde) 

Lauri: ”The Kidding oli hyvä. Se oli samalla komediallinen ja traaginen. Aloitin myös vasta House of Cardsin (Netflix) viimeistä kautta, mutta se ei lähtenyt ihan niin kuin aikaisemmat. Aion katsoa sen kuitenkin loppuun. Meillä taitaa olla kolme erilaista suoratoistopalvelua ja kulutan niitä aika paljon.”

Pamela: ”Lauri katsoo meillä enemmän sarjoja. Televisiosta katsotaan lasten kanssa yhdessä Vain elämää -tyyppisiä sarjoja.” 

Anna-Maija Tuokko Onnela-sarjan tähti (C More)

”Odotan The Crownin (Netflix) uutta tuotantokautta kuin kuuta nousevaa. Sen katsominen on silkkaa nautintoa. Näin vasta 20 minuuttia Babylon berlin  -sarjan (Yle Areena) toisen jakson lopusta. Päätin, että katson sen, kun kiire hellittää.”

Itse vinkkaisin kotimaisista sarjoista Yle Areenaan vasta tulleen Koukussa-sarjan toisen kauden, jonka pääosassa nähdään Matleena Kuusniemi. Näin kaksi ensimmäistä jaksoa alkutalvesta ennakkoon ja jäin taas koukkuun. Myös sarjan ensimmäisen kauden jaksot nähtävissä Areenassa.

Eli katseluun tulee meikäläisellä Koukussa-kauden loput jaksot, Ivalo ja tuo Kidding, joka voi tuskin kaiken hehkutuksen jälkeen vain olla huono. Taidan joutua uusimaan pienen tauon jälkeen HBO:nkin tilauksen. 

Jokojokojoko saat aloittaa joululoman?

Leppoisia pyhiä kaikille <3

kuvat: Sanoma Media

Joulutunnelmaa etsimässä Suvi Teräsniskan joulukonsertissa ja Sara Siepin jouluboolin äärellä

Ei taida tulla maailma valmiiksi täksi jouluksikaan.

Näin totesi äsken yksi kollega oman kaaoksensa keskeltä, jossa yrittää hänkin saada kaiken työsälän valmiiksi perjantaina, jotta viikonloppuna ehtii sitten siivota ja paketoida lahjat.

En tiedä, kuinka utopistinen oma haaveeni on, että pääsisin aloittamaan perjantaina oman joululoman. Olen yrittänyt ahkeroida kotona varastoon; vapaina iltoina paketoida joululahjoja, ottaa esille jouluun kuuluvia astioita ja koristeita sekä suunnitella joulupäivien ruokalistoja. Siivooja on tulossa huomenna, se on meille todellista luksusta.

Tosiasia kun kuitenkin on se, että kodin pitäisi samalla jollain ilveellä pysyä siistinä, että joulukoristeiden kera koko huusholli ei näyttäisi vain normaalia pahemmalta sotkukasalta. Tuuli tuppaa myös koko ajan kaatamaan yläterassille valoineen pystytetyn kuusen kumoon. Ja työtkin olisi tehtävä.

Fiilistele siinä nyt sitten.

Joulu on minulle juhlista ehdottomasti rakkain, tärkein ja perinteineen niin pyhä, että en voisi ikinä kuvitella vaikka matkustavani silloin pois Suomesta. Jostain syystä ehdottomasti jouluna haluan kaiken olevan tiptop; työt on silloin hoidettu pyhien ajaksi, lautapelit ja lomalle säästetyt kirjat kerätty yhteen laatikkoon. Jääkaappi on täynnä ruokaa ja mielellään kaikki mahdollisimman pitkälle valmistettua. 

Että voisi keskittyä tärkeimpään. Olemiseen ja läsnäolemiseen.

Joulu on ainoa ajankohta, jolloin näitä voi oikein luvan kanssa harrastaa. Kiireettömyys ja rauha ovat liian usein illuusio, korkeintaan pieniä hetkiä, mutta milloinkaan muulloin en pyri niihin yhtä järjestelmällisesti kuin jouluna.

Välillä menee suorittamisen puolelle, välillä taas rauha ja kiitollisuus valtaa mielen, kun annan katseen vaeltaa iltakymmeneltä jouluvaloja hohtavassa talossa.

”Milloinkaan en pyri kiireettömyyteen niin järjestelmällisesti kuin jouluna”

Näin kävi joulukuisena tiistaina, kun palasin Suvi Teräsniskan Joulun henki -konsertista Tuusulan kirkosta.

Lähtö oli hätäinen, lapsen treeniaika oli vaihtunut ja lastenhoitaja hommattava. Mietin viimeiseen asti, että perunko koko jutun. Vihaan itse yli kaiken viimehetken ohareita, niin hain lopulta lapsen kesken treeneistä ja kurvasimme naapurikuntaan kirkolle.

Olin aikaisemmin nähnyt Suvin joulukonsertin pohjoisessa, Kolarissa, työjutun yhteydessä seitsemän vuotta sitten. 

Täällä etelässäkin porukkaa tuntui riittävän, sillä kirkko oli Tuusulassa loppuunmyyty. Kun vihdoin saimme autopaikan, juoksimme esikoisen kanssa kirkolle ja löysimme viimeiset paikat aivan kirkon yläparvelta. 

Heti ensimmäiset tahdit ja Suvin läpitunkevan kaunis ääni toivat rauhan toivat rauhan.  Istuin, kuuntelin ja pidin käytännössä koko konsertin silmiä kiinni, sillä ensitahdeilla aukesivat myös kyynelhanat. Olimme jossain joulun olennaisen ja perinteisen alkulähteillä.

Suvi lauloi paljon perinteisiä joulukappaleita, mutta myös tunnetuimpia joulukipaleita omasta tuotannosta,

Kun konsertti oli ohi, meillä ei ollut tyttären kanssa enää kiire. Kävelimme kaikessa rauhassa hautausmaan poikki, luimme hautakivien tekstejä, jutustelimme. Vaikka jouluun oli aikaa, mielen valtasi lämmin tunne.

Kotona peittelin lapset ja sytytin kaksi kynttilää. Konsertin ja ehkä kirkonkin harras tunnelma viipyili vielä ytimessä seuraavaan päivään. En oikein keksi parempaa laskeutumista jouluun kuin jouluisen konsertin.

Viime lauantaiksi kutsuin lasten kummeja kylään. Pidimme myös meidän naapureiden perinteiset pikkujoulut meillä lasten kera ja yksi ystäväni tuli samalla pitkästä aikaa lapsensa kanssa yökylään. 

Niin monet isohkot kestit järjästenään päätin pitää menun niin simppelinä kuin mahdollista; iso kasa lihapullia, kasviksia, Vapun leivontakirjasta voitaikinaan tehtyjä piiraita sekä pieniä lohi-tuorejuusto -coktailpaloja. Jälkkäriksi itsenäisyyspäivänä leivottuja pipareita, aurajuustoa, karkkeja ja glögiä. Lapsille varasin pari leffaa, jos meno äitiysi vallan överiksi.

Simppelistä meiningistä huolimatta kiire tuli! Vartti ennen vieraiden saapumista pilkoin lohta lämpörullat päässä ja karjuin lapsille, että onhan kaikilla varmasti joulusukat jalassa.

Huulikiilto jäi sillekin päivälle ja illalle laittamatta, mutta olipa lystiä istua päivää ja iltaa näin syyskauden päätteeksi. Lapsillakin oli kerrankin kaikki maailman aika leikeille.

Joulu tuleekin aina, mutta on helpottavaa ymmärtää, että joulutunnelmaan voi päästä ihan yksin kynttilänvaloa ihmetellen ja hieman riehakkaassa kyläilytunnelmassa, jota rytmittää kymmenien lasten juoksuaskeleet, kaatuneet pillimehut ja piparin murut.  

Isojen juhlien emäntä, omiin oloihin vetäytyvä introvertti. Jouluhössötyksessä nämä molemmat puolet korostuvat ainakin meikäläisessä. Ja perheen kasvaessa olen (joutunut) oppinut antamaan myöten täydellisen joulun illuusiolle.

En kiellä, ettenkö vieläkin fiilistelisi sisutuslehtien täydellisiä jouluasetelmia tai Sara Siepin joulutuskuvia Instagramissa, mutta realisti minussa tietää, että juuri nyt käytännöllinen on parempi. 

Ja Siepin sangria-jouluboolia valmistimme silti! Ja sopivasti rajattuna kokonaisuus (kuva ylimpänä) näyttää täydellisen jouluiselta. Tai riippuu tietysti katsojasta. Minusta tämä elämänmakuinenkin on hyvä.

 

PSST. Booli oli muuten hyvää.