Hae
Gaalanainen

Koronakesän juhlat olivat tässä ja nyt!

Koronakesän tapaamiset pienemmällä porukalla.

Kesäkuun ensimmäisenä perjantaina kaverilta tuli viesti; tervetuloa huomenna koronakesän juhliin juhlimaan nelikymppisiä!

Apua.Tällaistako tämä nyt olisi, koronakevään jälkeinen, varovainen koronakesä? Tapahtumia, juhlia päivän varoitusajalla?

Ja toisaalta myös mahdollisuuksia osallistua päivän varoitusajalla niinä arvokkaina kesäviikonloppuina, jotka olin normaalisti huolella aikatauluttanut viimeistään vappuna.

Mutta olimme ja elimme ne syntymäpäiväjuhlat päivän varoitusajalla, kuten myös kotijuhannuksen jouluna sovitun maalaisjuhannuksen sijaan.

Päivänä, jolloin kirjoitin kustannussopimuksen, oli yksi kesän harvoja hellepäiviä. Päätin pitää torstain ja perjantain hellevapaata, sillä kiitos ja kirous koronan, normaaleja kesätapahtumia ei järjestetty. Tällaista hellevapaata en ollut itselleni koskaan aikaisemmin myöntänyt, mutta sen verran realisti olin, että tajusin kyllä, että kovin montaa näitä ei kesässä keskimäärin edes tulisi (ja tulikin myös niitä sadepäiviä, jolloin ehdin tehdä nuo oman hellevapaan rästityöt myöhemmin).

Poikkesin siis tuolloin kustannussopimuksen kirjoittamisen jälkeen ystäväni liikkeeseen ostamaan kukkaseppelettä. Lopulta jäin paistattelemaan päivää toisen kaverini kanssa liikkeen edessä olevalle terassille. Siinä istuimme ja juttelimme koko kevään edestä, lämmin kesäilta helli.

Tänä kesänä ei tullut festareita, etukäteen kalenteriin upotettuja neli- ja viisikymppisiä, ei perinteisiä kesäreissujakaan. Mutta tuli spontaanit terassijuhlat, synttäreiden sijaan juhlatoimikunnan kokous ja lopuksi järjestimme Varjofestarit ensimmäisen kirjahaastattelupäivän jälkeen Klaus K -hotellissa ja ympäri Helsingin diskoteekkejä.

En tiedä, kuinka kauan spontaanimmat juhlat ovat uusi normaali. Kalenterin orjalle ne ovat tehneet hyvää, mutta hieman kuluttaneen festaroinnin jälkeen olen nyt oikein valmis palaamaan normaaliin kalenterin mukaan elettävään syksyyn.

*Muutaman empiirisen kokeilun kautta päädyin muuten siihen, että baarit voisi mennä yhdeltä kiinni. Tai jos edes siihen saisi valomerkin, joka kehottaisi yli 35-vuotiaita lähtemään tuossa kohtaa kotiin.

*Hotelliyö saatu

 

Voiko yrittäjä lomailla koronakevään jälkeen?

Yrittäjä yrittää lomailla.

Koska työnteko on ollut viimeisen neljä kuukautta hyvin katkonaista ja moni projekti siirtyi syksylle, niin ajattelin, että en viitsi pitää lomailla ollenkaan. Yrittäjän lomat ovat aina omanlaisiaan, kun sen ansiot on jollain tavalla saatava myös kokoon, jotta lomailu edes onnistuu.

Keväällä kun kaikki oli pysähdyksissä, tuntui myös, että en edes tarvitse lomaa ikuiselta tuntuvan kotoilun keskellä. Minäkin halusin töihin, nähdä haastateltavia muutakin kuin tietokoneen ruudulta.

Kun kesäkuussa työtahti alkoi normalisoitua ja syksy näyttää täydemmältä kuin koskaan, niin päätin, että jos tilaisuus tulee, yritän juonia parin viikon vapaan johonkin väliin.

No se väli on tässä vähän venähtänyt, mutta huomisesta pidän viikon tauon myös sähköpostin kyyläämisestä.

Enkä suojele tällä pelkästään omaa jaksamistani, vaan myös lapsia. On nimittäin aivan järkyttävää miettiä, että he ovat koko kevään nähneet äitiään lähinnä nenä kiinni koneessa niin hetkinä, kun huomio ei ole ollut heidän tekemisissä tai kouluhommissa.

Moni etätyöläinen lienee huomannut kevään aikana saman, kun korona pakotti larppaamaan yrittäjää; kotona työskenteleminen on kokonaisvaltaisempaa. Työtä ja vapaata on vaikea erottaa, siksikin päivät venyvät. Siksi sellainen happitauko, jolloin ei tarvitse koskea tietokoneeseen edes siihen viikkoon, on henkisesti hyvin helpottavaa. Eli vastaus postauksen kysymykseen; minä ainakin raskin lomailla nyt viikon.

Varuiksi vien heti huomenna tietokoneen huoltoon, sillä i-kirjain on alkanut irrota irti näppäimistöstä joka toisella painalluksella.

Ehkä sekin on loman tarpeessa!