Hae
Gaalanainen

Keräys Koskelan henkirikoksen uhrin vanhemmille on NYT auki!

KERÄYS KOSKELAN HENKIRIKOKSEN UHRIN VANHEMMILLE ON NYT AUKI. Eli viimein  on mahdollisuus tehdä jotakin konkreettista, lahjoittaa ja jakaa TÄTÄ LINKKIÄ omissa kanavissanne! <3

Koskelan henkirikoksessa kuolleen nuoren vanhemmat tarvitsevat tukea selviytyäkseen. Keräyksen tuotolla tuetaan perhettä ja heidän selviytymistään traumaattisessa tilanteessa eri tavoin 10 000 euroon asti.

Keräyksen tavoitesumman ylittävä osuus ohjataan kiusaamisen vastaiseen työhön, jotta kukaan nuori Suomessa ei joutuisi kokemaan uhrin kaltaista kohtaloa. Tämä summa jaetaan seurakuntien diakoniatyön ja nuorisotyön asiantuntijoiden avulla sinne, missä kiusaamisen vastaiselle työlle on suurin tarve.

Lahjoittamalla tähän keräykseen, autat traumaattisen kokemuksen kokenutta perhettä, mutta annat samalla tukesi kiusaamisen vastaiseen työhön.

Halutessasi, voi osoittaa tukesi perheelle lahjoituksen yhteydessä viestikenttään jättämälläsi viestillä.

Tavoitesumma on viitteellinen. Tavoitesumman ylittyessä voit edelleen lahjoittaa ja summa ohjataan kiusaamisen vastaiseen työhön. Lahjoitukset voi tehdä linkin kautta mobilepaylla tai tilisiirrolla.

Koskelan henkirikos oli viimeinen piste

Viime viikolla Instagramin tunnepurkauksen jälkeen minulle tuli vahva halu tehdä jotakin konkreettista, että asiat menevät eteenpäin. Tuntui, että joka puolella oli vain pitäisi, voisiko joku.. mutta mitään ei tapahtunut.

Ystäväni Mari laittoi viikko sitten perjantaina ehdotuksen, että pitäisikö perustaa ryhmä, jossa voi puhua rakentavasti kouluväkivallan ehkäisystä sekä myös puhua tunteista, joita tapaus on herättänyt? Vajaassa viikossa ihmisiä on ryhmään tullut lähes viisi tuhatta, joten tarve tälle ryhmälle ilmeisesti oli.

Ryhmäläiset halusivat myös konkreettisesti auttaa, joten olemme Marin kanssa puuhanneet tämän viikon tuota keräystä yhdessä Kotimaanavun ammattilaisten kanssa, joten olemme nyt todella helpottuneita kun keräys on viimein auki ja ihmiset voivat konkreettisesti kokea tekevänsä jotakin.

Sen verran voin sanoa, että uhrin lähipiiriin on saatu yhteys ja keräyksessä on kunnioitettu heidän toiveitaan. Puutetta on sekä heillä, mutta myös kouluväkivaltaa ehkäisevissä resurseissa, joten jokainen lahjoitettu euro on tärkeä.

Myös tuon linkin jakamisella voit auttaa.

Sinä voit olla muutos

Kirjoitinkin jo aikaisemmin viikolla Instagramin puolelle, että onko kuvassa yllä näkymätön lapsi vai nyt hiihtolomalla mummulassa hyvän piilopaikan keksinyt lapsi?

Onneksi tässä tapauksessa jälkimmäinen. Olen jutellut lukemattomien ihmisten ja ammattilaisten kanssa rakenteista, jotka mahdollistavat kouluväkivallan jatkumisen ja osan lapsien muuttumisen näkymättömäksi yhteiskunnassa. Nämä rakenteet on tehtävä näkyviksi, muutostyö sen jälkeen tulee vaatimaan aikaa. Sillä aikaa meistä JOKAINEN voi tehdä jotakin.

✨ kun haet lasta päiväkodista, skannaa koko piha. Leikkiikö joku toistuvasti yksin? Kysele tästä opettajilta ja lapselta. Kehoita ottamaan leikkiin mukaan, ja pidä silmällä että se todella tapahtuu.

✨jos et pysty kutsumaan lapsen synttäreille koko ryhmää, tee rajaus selkeästi; kaikki tytöt, kaikki 5-vuotiaat jne. Kysy opettajilta koulussa, onko joku joka ei saa kutsuja. Kutsu hänet ja katso että hän pääsee osaksi leikkiä ja ryhmää.

✨Onko joku koulussa usein yksin? Jos et keksi sanottavaa, pyydä hänet aina vaikka samaan pöytään syömään tai ota mukaan parityöskentelyyn vapaaehtoisesti kolmanneksi, ettei hänen tarvitse tuntea häpeää yksin jäämisestä. Ole ystävällinen, näytä esimerkilläsi muille, miten toisia kohdellaan❤️

✨mieti lähipiirin lapsia ja nuoria, onko siellä joku, joka tarvitsisi apua? Vanhemmat tukea? Olisiko sinulla vaikka ensi kuun aikana joku hetki, jolloin voisit auttaa?

✨Mitä varhaisemmin asioihin puutumme, sitä helpompi on tehdä muutoksia. Mitä vahvempi koko yhteisö on, sitä paremmin siinä voivat kaikki.

Kiitos kun välitätte <3

Lue myös

On vaarallista jos Koskelan murhaajat eivät saa maksimirangaistusta

On vaarallista jos Koskelan murhaajat eivät saa maksimirangaistusta!

Kun esikoiseni syntyi elokuussa 2008, kaikenmaailman pelot, jotka olivat aikaisemmin olleet jo nupullaan täyttivät mielen. En ikinä oikein jaksanut olla huolissani jostain ihottumasta – ne kun hoituivat rasvalla. Olin kaveripiirini ensimmäisiä äitejä; tärkeimmälle tuntui kasvattaa lapselle sosiaalinen piiri ihmisiä ja kavereita; ihmissuhteita, jotka kantaisivat koko loppuelämän. Olin aina ollut herkkä koulukiusaamiselle ja kouluväkivallalle. Olen kirjoittanut siitä aikaisemmin täällä.

Pahin pelko maailmassa oli, että lapsi jäisi ulkopuoliseksi tai hänestä tulisi kiusaaja. Jostain syystä varsinkin poikalapset ovat herättäneet minussa suojelunhalua; en tiedä johtuuko se siitä, että olen kaksi kertaa mennyt väliin, kun poikaa on kiusattu joukolla yhtä vastaan. Tuollainen toiminta; monta vastaa yksi, ei herätä minussa muuta kun ihmetystä ja kuvotusta. Ymmärrän vielä sen, että jos pienenä tulee riitaa painitaan kaksin; mutta joukolla yhden kimppuun käyminen on säälittävää. Siihen pystyy kuka tahansa.

Miten koulukiusaamiseen ei puututtu yhdeksän vuoden aikana?

Kun pohdin nuorena äitinä näitä asioita, Koskelassa joulukuussa surmattu,  ystävälliseksi ja kaikille kivaksi kuvailtu poika oli neljävuotiaana päiväkodissa. Ilta-Sanomille tuttava kertoo, miten häntä kylmää, kun hän katsoo tarhakuvaa, jossa uhri hymyilee vielä iloisesti. Ehkä hänellä on yllä Disneyn Autot-elokuvan paita, tuo elokuva kun sai noihin aikoihin ensi-iltansa. Uhrin Instagram-tililtä löysin, että hän on ollut taitava ja innokas piiirtäjä, yhdessä kuvassa vilahtaa myös Disney-hahmoja. Tuttavan mukaan pienenä pojalla oli vielä ystäviä.

Esikoiseni aloittaa päiväkodissa tammikuussa 2010. Vastoin pelkoja kaikki menee ihan hyvin. Puutun muutaman kerran ulkopuolelle jättämisiin, ja myös oman lapsen puhetapaan. Lapset opettelvat, muta myös oppivat, kun jaksaa puuttua ja kasvattaa. Syntymäpäiville kutsutaan läpi päiväkodin ajan koko ryhmän tytöt. Koskelan uhri on  vuonna 2010 esikoulussa, ehkä hänkin on saanut vielä yhden onnellisen lapsuusvuoden, ennen hänen loppuelämän mittaisen kidutuksen, koulun alkamista?

Useat lähteet ovat kertoneet, että kouluväkivalta ja jossain tapauksissa kiusaaminen alkoivat Koskelan uhrin kohdalla heti ensimmäisellä luokalla. Päivä päivältä, vuosi vuodelta kiusaaminen oli pahentunut; lopulta uhri oli kulkenut koulun käytävillä pää painuksissa.

Esitin aikaisemmin, miksi pahimpia kouluväkivallan käyttäjiä ei laiteta sairaalakouluun? Miksi sinne on taas laitettu uhri, jonka mielenterveys ei ole enää ymmärrettävästi kestänyt?

Itkin tätä tapausta jo joululomalla silmät päästäni.

Isä, joka myös yritti

Miksi olen näitä asioita tutkinut, itkenyt itseni jo joululomalla monta kertaa loppuun? Koska jos sivuutamme tällaiset asiat, mikään ei muutu. Olen myös yrittänyt löytää edes jostakin lohtua. Kaiken lohduttomuuden keskellä asioita, jotka olisivat olleet uhrilla edes jotenkin hyvin. Oliko hän edes joskus onnellinen?

Ilmeisesti viimeisenä vuonna pojalla oli koulun puolesta joku tärkeä aikuinen, joka välitti hänestä. Tämä aikuinen on tykännyt pojan jokaisesta Instagram-kuvasta: nostanut muutamasta tykkäyksestä, kuvan tykkäykset viiteen tai kuuteen. Piirustusten lisäksi tilillä on paljon kuvia eläimistä, ehkä eläimet toivat hänelle turvaa ja lohtua? Tykkääjiä on myös muutamia muita; mutta ei voi olla varma, ovatko kommentit kiusaa vai läpänheittoa. Myös uhrin isä oli vähän ennen tapahtunutta leiponut synttärikakun pojalleen, jota oli syömässä myös yksi murhaajista.

Kuukautta myöhemmin isä sytytti Facebookin muistosivulla pojan muistolleen kynttilän, jonka alla luki

Iskä.

Tämä isä oli tehnyt kaikkensa, ja silti menetti rakkaan poikansa. Hänen ei tarvitse tuntea tippaakaan syyllisyyttä; ei hän voinut tietää ja hän on toiminut parhaalla näkemällä tavalla. Lähetän hänelle kaiken maailman voiman ja rakkauden.

Uhrin isän kirjoituksen löytäminen toi myös lohtua; uhria oli ainakin yritetty suojella ja rakastaa kotona niitä keinoilla ja voimavaroilla, joita käytössä oli.

Tekijöiden vanhemmat vastuuseen taloudellisesti

Kaikista kamalimmalle omalta puolestani tuntuu, että samaan aikaan kun minäkin mesosin syksyn kouluväkivaltatapauksesta, ajattelin että ehkä tämä julkinen kohu laittaisi edes jotkut miettimään asioita,  niin yksi murhaajista on osallistunut uhrin ryöstöön. Samalla uhria oli alettu toistuvasti myös vapaa-ajalla porukalla pahoinpidellä, uhkailtu ja ryöstetty. Koulumaailma oli siirtynyt vapaa-ajalle. Kolmikko oli aloittanut kidutusleikkinsä.

Joten.

On aika lopettaa vanhempien hyssyttely, ja loppuunkulutettu klisee, että jokaisella perheellä nyt on omat tavat toimia. Alaikäisten murhaajien vanhemmat ja muutenkin kouluväkivaltaa käyttävien vanhemmat tai huoltajat on jatkossa  saatava rikoisoikudelliseen vastuuseen. Tässä tapauksessa vanhemmat näyttävät vain keskittyneen putsaamaan tietoja ja kuvia itsestään  ympäri nettiä.  Yhden sadistimurhaajan asianajaja/ vanhemmat olivat jopa pyytäneet, että tämän pitäisi päästä jouluksi kotiin tutkintavankeudesta!!!

Kenen mielestä tuossa on pielessä aivan kaikki? Kertoo kasvatuksellisesti paljon, että noiden vanhempien mielestä ihan kamalimman teon jälkeen mitä voit toiselle maailmassa tehdä, riittäisi kahden viikon vankeus?

Koulukiusaajien, kouluväkivaltaa käyttäneiden, nöyryytysvideoita kuvanneiden huoltajat on saatava jatkossa yhteiskunnassa vähintään isojen sakkojen maksajiksi ja taloudelliseen korvausvelvollisuuteen. Jos alkaisi se empatiakasvatus ja oman lapsen käytös vähän sen jälkeen kiinnostella?

Uhrin opettajat, jotka ovat koulukiusaamisen antaneet tapahtua, myös korvausvastuuseen ja käräjille! Kukaan opettaja ei ole voinut olla niin sokea, että ei olisi yhdeksän vuoden aikana nähnyt kiusaamista, ystävällisen pojan muutosta? Lähde kertoo, että kiusaamisesta oli koulussa pidetty juhlapuheita, mutta kertojankaan kiusaamista opettaja ei ollut ottanut tosissaan. Miten tällaiset ihmiset saavat jatkaa työssään? Opettajakoulujen valintakokeissa painotus empaattisiin tyyppeihin; ei pitkien lomien perässä tuleviin suojatyöpaikkalaisiin.

Kiusaajat ja kouluväkivallan käyttäjät jatkossa erilleen sairaakouluihin opiskelemaan empatiaa siihen asti, että ovat kyvykkäitä asettumaan toisen asemaan.

Ei uhri vaan ihminen!

Koskelan sadistimurhaoikeudenkäynnin tuomarille viisautta, tahtoa kääntää jokainen kivi, että sadistimurhaajat saavat korkeimman mahdollisen tuomion, jonka he myös istuvat loppuun asti ilman mitään ensikertalais tai käytösvähennyksiä. Ikä ei ole tässä tapauksessa mikää selite tai syy minkäänlaiseen ymmärrykseen.

Heidän julma käytös ja manipulointi sadistimurhan jälkeen osoittaa, että he ovat olleet täydessä ymmärryksessä. Tämä on tärkeää myös esimerkin takia, jos tuomio on pieni, samantapaista ryhmädynamiikkaa käyttävien nuorten mielessä he voivat nähdä väkivallan käytön hyväksyttävänä.

Suomen rikoslakia on uudistettava. Se on nuorisorikoksien osalta ajalta, jolloin tällaista ei olisi voitu edes kuvitella tapahtuvan. Valitettavasti tuollaisia kolmikon tapaisia, huonosti kasvatettuja hemmoteltuja tai huomiotta eläneitä nuoria on varmasti muitakin. Nuorten maailma on julma, tämä tapaus ei voi toimia esimerkkinä, että tällaisesta toiminnasta päästäisiin niin helpolla, mitä nykyinen järjestelmä lain mukaan tekijät päästäisi. Tämä toimii samalla myös muille kiusaajille varoittavana esimerkkinä. On vaarallista, jos tuomio ei ole kovin mahdollinen. Se antaa kaikella tapaa aivan vääränlaisen viestin.

Toivoisin uhrin muistolle tapahtumapaikalle muistomerkkiä, jos omaiset siihen suostuisivat. Siihen kertomus siitä, mitä muuta uhri oli kuin kiusattu. Tuonne muistomerkille veisin esikoiseni, joka aloittaa syksyllä yläkoulun. Haluaisin kertoa hänelle pojasta, joka ei kuollut turhaan ja siitä, miten meidän on tehtävä kaikkemme, että tälläistä ei ikinä tule enää tapahtumaan!

Mikään ei muutu, jos mitään ei muuteta.

lue lisää

Lasten synttäreille kutsutaan kaikki!

10 tutkittua keinoa puuttua kouluväkivaltaan ja vahvistaa yhteisöä