Hae
Gaalanainen

Syyskuun arvonta: Työuupumuskirja auttaa tunnistamaan omat rajat, Eeva Kolun Korkeintaan vähän väsynyt -teoksessa koko elämä on uuvuttavaa

Eeva Kolun Korkeintaan vähän väsynyt ja Rosanna Marilan Työuupumuskirja kuvaavat uupumista eri kulmista.

Miellyttäjä. Suorittaja. Optimoija. Innostuja. Armoton (itseään kohtaan).                                                 check. check. check. ja check.

Olen lukenut tällä viikolla kaksi erilaista uupumusta käsittelevää kirjaa. Rosanna Marilan kirjoittama ja Liisa Valosen kuvaama Työuupumuskirja (Docendo) kertoo työuupumuksesta, sen kokeneista ja siitä selvinneistä. Teos antaa myös konkreettisia ohjeita, miten toimia, kun työ alkaa tuntua liian kuormittavalta.

Pystyn tunnistamaan jotain itsestäni monista sen kohtaloista. Kuten nykyisen Helsingin Sanomien päätoimittaja Anu Ubaun kuvailun minuuttiaikataulutetusta aamusta, jolloin aikataulu pettää,  kun auton ikkunat ovat jäätyneet, eikä niiden skrapaamista ole laskettu aikatauluun. Tätä seuraa itkuromahdus.

Monta rastia pystyn heittämään myös muiden selviytyjäkertomuksen kohdalle; syyllisen tunteeni siitä, että sopiiko unelmatyössä uupua? Ja pelon, että jos kieltäydyn työkeikasta, loppuvatko työt kohta kokonaan.

En itse ole ollut vakavasti työuupunut, mutta olen flirttaillut sen kanssa tasaisin väliajoin. Kuten viimeksi kirjoitin, uskon, että minut on pelastanut uupumukselta se, että pystyn latautumaan aika nopeasti. Pystyn hengittämään vapaammin, kun  olen saanut järjestettyä koko elämän aikataulut uudestaan inhimillisesti.

Kun luin Eeva Kolun Korkeintaan vähän väsynyt -kirjan (Gummerus), ymmärsin paremmin, että olen ollut välillä uupunut koko elämän kuormittavuuteen. En varsinaisesti itse ja vain työhön.

Kolun kirja vie syviin vesiin erittelemällä ja kyseenalaistamalla varsinkin meidän millenniaalien toimintamalleja.. Perimmäisenä kulkee kysymys, kuinka olla tarpeeksi maailmassa, jossa mikään ei riitä?

Eeva maalaa tarkasti faktat. Millenniaalien talous ja työt ovat epävarmempaa kuin edellisillä sukupolvilla, työelämän vaatimukset liukuvat vapaa-ajalle, sosiaalinen media, jatkuvien päämäärien, välietappien ja onnellisuuden tavoittelu syventää kelpaamattomuuden kokemusta ja niin edelleen.

Ylisuorittamisella Kolu arvelee, että moni juoksee karkuun sisäistä synkkyyttä, jota ei kaiken suorittamisen alta kukaan huomaa. Mutta ilo.

Se ei yllä silmiin saakka.

Minulla on ilo saada arpoa yksi kappale kumpaistakin näistä syksyn kirjahelmistä (kumpikaan teos ei ole tullut vielä E- ja äänikirjapalveluhin)!

Toimi siis näin; ota seurantaan mun @gaalanainen -tili Instagramissa ja kommentoi hep syyskuun arvonta -kuvan alle ja/tai tähän blogin kommenttikenttään (tai saa kommentoida kerran myös molempiin). Jos haluat kertoa kommenteissa hepin sijaan omia vinkkejäsi parempaan jaksamiseen, niin sekin on vallan suotavaa.  Arvonta suoritetaan syyskuun loppuun mennessä.

Elokuun arvonnan Anni Hautala X Very nice -malliston hameen voitti @niinamarjatta.

Rauhallista viikonloppua kaikille!

(toteaa nainen joka saapui aamuyöllä viideltä työpippaloista kotiin)

 

 

Aivoinfarktin jälkeen työtahtini järkevöityi – yrittäjyys mahdollistaa välillä päikkärit

Aivoinfarkti ei hiljentänyt tahtia, mutta pakotti järkevöittämään työaikatauluja.

Ensi alkuun on todettava, että olen ihan kunnossa – vuonna 2019 saamani aivoinfarktin jälkeen olen saanut pidettyä aikataulut järkevinä lukuun ottamatta tätä viimeistä episodia.

Välillä on toki tuonkin jälkeen ollut hurjia viikkoja, mutta olen etukäteen rauhoittanut seuraavalle viikolle vähintään kaksi kirjoituspäivää kotiin.

Minulla nuo kodin kirjoituspäivät tarkoittavat myös kuskausvuoroja lasten harrastuksiin, joten kimppakyytien tasapuolisuuden vuoksi, ne on senkin takia aikataulutettava kalenteriin, että homma pyörii.

Mutta ne taitavat säädöstä huolimatta tuoda sitä vaihtelua, jota Susanna Lainekin mietiskeli.

Yrittäjän on pakko sietää jonkun verran paineita

Yrittäjyys sopii minulle ehkä kuitenkin myös siksi, että lataudun aika nopeasti ja olen aika usein pian ideoimassa jo uutta. Viime viikolla siihen riitti lopulta yksi päivä, jolloin annoin yhden työn freelancer-kollegalleni, siirsin yhden palaverin pahoittelun kera sekä yhden blogiin liittyvän kuvion.

Päivän aikana hoidin rästihommat, joista tuli jatkuvasti muistutuksia, mutta joihin yöllä ei enää voimat riittäneet, nukuin muutaman tunnin, luin hetken pitkästä aikaa muuta kuin työhön liittyvää tekstiä.

Helpotti henkisesti, kun näin omin silmin, että kalenteri näyttää jo tälle viikolle helpommalta. Seuraavana aamuna kävin levänneenä kävin salilla ja tuntui, että aloin olla taas oma itseni.

Viime viikonlopulta peruin alustavan osallistumisen rapujuhliin, jonka onneksi ystäväni ymmärsi. Vaikka olisin vieraillut kemuissa iltaseltaan, se olisi pistänyt unirytmin sekaisin ja tehnyt lauantain aikatauluista tiukat. En usko, että olisin ollut juhlissa ihan parasta seuraakaan.

Tämänkin haluan yrittäjyydestä sanoa; se tuo paljon vapautta, jonka hallitseminen on oma lukunsa. Kun on innostuva luonne, kunnianhimoinen ja tahtoo vielä miellyttää, niin aikataulut paukkuvat, kun kaiken HALUAA sovittaa kalenteriin. Siedän aika hyvin painetta, sitä yrittäjän sekä media-alalla työskentelevän on siedettäväkin. Mutta tuo yli kuukauden ajanjakso, joka päättyi viime viikon romahteluihi,  oli liian pitkä äärirajoilla elämiseen.

Ehkä ennen infarktia olen tuollaisia toistuvasti vetänyt, mutta nyt en päästä jaksoja yli viikkoa pidemmiksi ja viikonkin jälkeen katson tosiaan ne palautumispäivät.

Nyt taas helpottaa

Nyt tuo yrittäjänpäivän avautuminen täällä jo vähän mietityttää, sillä tänään alkoi taas normaalimmat aikataulut – ne joihin itseäni viime viikolla kovasti tsemppasin. Minulla tuollaiset aikataulut  tarkoittavat muutamaa urheilukertaa viikossa arkena työpäivien aikaan. Toisaalta tuntui tärkeältä muistuttaa kollegoja koronan jälkeisestä uudenlaisesta tilanteesta.

Infarktin jäänteenä tunnen vielä helpommin väsymystä sellaisissa pidemmissä kirjoitustöissätöissä, jotka vaativat keskittymistä. Sellaisina päivinä, kun on kirjoitettava 9000 merkin juttu, yritän käydä happihyppelyllä tai nukun lyhyet päikkärit, jos tiedossa on vielä iltakeikka ja sen purku.

Tällä tavoin elämä ei normaalisti ole pelkkää selviytymistä, vaan saan elää myös yrittäjyyteen liittyviä kliseisiä mielikuvia; kuten nyt tässä istun kirjoittamassa aamupalapöydässä tätä postausta. Ehkä lounastunnilla käväisen puolen tunnin kävelyllä, sillä tänään minulla ei ole työasioita Helsingissä.

Paljonko maksoi yrittäjän vapaapäivä?

Paljonko työ yrittäjän ”vapaapäivä” maksoi? Arviolta 250 euroa, ellei se sitten tuo myöhemmin heijannaisvaikutuksia. Näillä tarkoitan sitä, että jos peruu tai siirtää jotakin, voi olla vaikeampi pysyä uskottavana ja luotettavana, kun seuraavan kerran tarvitaan tekijöitä.

Tässä tilanteessa pitkähkö työhistoria helpottaa; omat asiakkaani tietävät, että siirrän mitään  vain äärimmäisessä tilanteessa. Viimeksi sellainen oli aivoinfarkti, nyt riitti pelottavat tuntemukset.

Mutta kuten yksi viisas nainen naisyrittäjien Facebookissa kirjoitti, ylilyöntejä on kuulemma tehtävä useampia ennen kuin oppii.

Eli jatketaan harjoituksia taas astetta paremman itsetuntemuksen kera, mutta kehoitan kaikkia työteliäitä ottamaan puutumiset ja verenkiertohäiriötuntemukset vakavasti.

 

Aiheesta lisää:

Toinen infarkti antoi selityksen epämääräiselle väsymykselle

Maailma pysähtyi, kun sain aivoinfarktin

Vakava sairastuminen sai minut juhlimaan kuin kaksikymppisenä

Jos Ärrän myyjän ystävälliset sanat saavat purskahtamaan itkuun, täytyy tehdä jotakin

kuva Tiia Ahjotuli