Hae
Gaalanainen

Lapsiperheen talvilomaluksusta hotelli Aatelissa

Muistatteko ihanan hotellin, jossa lomailimme viime kesänä Vuokatissa? Silloin uhosin, että haluan kokea loman Hotelli Aatelissa* myös talvella. Sopiva ajankohta tuli yllättäen jo tähän syyskauden lopulle, kun Los Angelesiin jouluksi lähtö alkoi tuntua nykyisessä k-tilanteessa liian vaikealta.

Olin myös säätänyt lapsille harkoista lomaslotin ennen joululomien alkua, joten miksi ei nyt ennen jouluviikkoa?

Talvikauden luksusta

Päätös osoittautui hyväksi, sillä aattoa edeltävä viikko oli yleisestikin Vuokatissa vielä rauhallisempaa ennen pyhien sesonkia ja hinnat hieman edullisempia.

Saimme saman huonekokonaisuuden kuin viimeksi; lasten ja osan öistä kanssamme yöpyneen mummin huone oli oma kokonaisuutensa (esikoinen jäi cheerleader-kilpailuiden takia pois reissulta), joten molemmille lapsille ja mummille oli huoneessa omat sängyt sekä heille yhteinen kylppäri ja parveke. Väliovi meidän vanhempien huoneeseen oli käytännössä öitä lukuun ottamatta auki ja meidän kylppärin puolella oli sauna, jota oli näin helppo kaikkien käyttää.

Väliovi mahdollisti kuitenkin meille vanhemmille iltaisin vaikka leffan katsomisen rauhassa, kun lapset olivat unilla.

 

Rinteiden vieressä

Aatelin sijainti nousi talvikaudella uuteen arvoon. Vuokatin päärinteille – jossa myös lipunmyynti ja suksivuokraamo – pääsi hotellilta nipeasti kävelemällä noin 300 metriä mäen alas. Välineiden kanssa säätö jäi kaikin puolin minimiin.

Meillä oli molemmissa huoneissa omat kuivauskaapit ulkovaatteille, johon oli helppo saada rinnepäivän jälkeen märät rukkaset ja pipot kuivattavaksi. Sukset, pulkat ja muut mahtuivat isolle parvekkeelle. Lasten kanssa tällaista helppoutta arvostaa erityisesti. Mitä nopeammin kaikki käytännön hommat hoituvat, sen parempana säilyy lomafiilis ja kaikki pääsevät nopeasti nauttimaan meidän perheelle niin harvinaisista lajeista laskettelusta kuin hiihdostakin.

Talven fiilistelyä Spassa ja ravintola Ainoassa

 Myös kesällä testaamamme hotellin ravintola Ainoa ja hotellin oma Spa olivat erilainen kokemus näin talviaikaan.

Vietimme nimittäin yhtenä iltana hotellin ravintolassa Ainoassa pienimuotoisesti appivanhempieni ja veljeni perheen kanssa äitini 60-vuotissynttäreitä. Ainoan ruuat ovat aitoa lähiruokaa; kanttarellikeitto ja hirvikäristys maistuivat takkatulen ääressä lapsista aikuisiin.

Myös hotellin Spa, jossa olimme kesällä, tuntui kirpakan rinnepäivän jälkeen erityisen luksukselta, kun pääsi pulahtamaan lämpimään altaaseen ja saunomaan hulppeissa tiloissa revontulia muistuttavien discovalojen loisteessa.

Tällainen ”loma ennen lomaa” tuntui tähän kohtaan syksyä hyvältä ratkaisulta. Varmaan sama toiminee myös kevätkaudella, jotka haluatte talvilomakohteeseen järkevän ajomatkan päähän.

Tällä viiden päivän miniloman voimin täällä jaksetaan nyt  painaa hommia seuraavat kolme päivää ennen joulun viettoon vetäytymistä.

Ihanaa jouluviikkoa kaikille <3

Varaukset Aatelin hotelliin täältä. Aateli vuokraa myös hotellin läheisyydestä mökkejä.

*Huoneista saatu alennusta

lue myös:

Optimoija yllätettiin – kesäloma hotelli Aatelissa

Vuokatti TOP 5 kesäkohdetta lapsiperheelle

Valo joka ei kadonnutkaan on vuoden 4.kuunnelluin äänikirja – paljonko kirjailija teoksellaan tienaa?

 

Ensinnäkin kiitos! Saimme viime viikolla tiedon, että Valo joka ei kadonnutkaan -kirja on Bookbeatin mukaan vuoden 2021 4.kuunnelluin äänikirja tietokirjoista. Moni äänikirjan kuunnelleista on laittanut viestiä, että on toivonut kirjaa joululahjaksi.

Tämän suurempaa kiitosta ei tekijä voi saada, joten vielä kerran kiitos.

Paljonko kirjailija tienaa kirjasta?

Kirjoja tehdään rakkaudesta lajiin. Ansiot kirjoista jäävät niin pieniksi, että aiheen tai henkilön, josta tietokirjailija kirjoittaa, täytyy olla todella sydämen asia, että siihen tarttuu. Kirjoja tekemällä ei nimittäin tienaa.

Vuonna 2017 kirjailijan keskimääräiset tulot Suomessa olivat 11 000 euroa. Tähän oli siis laskettu apurahat. Useilla kirjoittajilla, jotka jäävät ilman apurahoja nuo tulot ovat paljon pienemmät. Enkä ihmettele, sillä kirjailija saa yhdestä myydystä kirjasta keskimäärin kolme euroa, äänikirjasta 0.80 senttiä. Jos teoksella on useampi tekijä, nämä summat jaetaan sitten heidän kesken.

Ja nämä alkavat kertyä vasta sen jälkeen, kun kustantamon maksama ennakko myynneistä on täyttynyt. Eli jos saat kustantamolta vaikka 5000 euron ennakon (jolla ainakin itse olen rahoittanut osan ajoista, joilla olen kirjaa kirjoittanut), niin tilille alkaa kertyä rahaa vasta kun noista kolmen euron kirjamyynneistä tai äänikirjakuuntelun 0,80 sentistä on kertynyt ensin tuo 5000 euroa täyteen. Olen kuullut, että ennakot voivat olla osassa kustantamoissa todella pieniä, ihan tonnin luokkaa.

Eli käytännössä kirjailija kirjoittaa täysin omalla riskillä – siitä rakkaudesta lajiin.

Usko itseesi – ja asiaasi!

Aika moni on kysynyt minulta viime aikoina vinkkejä, miten omia kirjahankkeita kannattaa edistää. Olen kirjoittanut siitä aikaisemmin täällä.

Lisäisin tähän muutaman asian. Älä myy itseäsi liian halvalla. Olen kuullut kollegoille ehdoteltavan kirjaprojekteja juttupalkkiota vastaavilla summilla. Jos kustantamo ottaa riskin, minusta siihen kuuluu myös aiheellinen palkkio tekijälle.

Toiseksi tällä alalla vaaditaan usein paljon uskoa itseensä ja omaan visioon, jos kustantamot sanovat ei ja jäät toistuvasti ilman apurahoja. Minulla oli esimerkiksi vahva usko Valon suhteen alusta asti. Myönnän, että silti kirpaisi, kun meidän nimeä ei löytynyt esimerkiksi Tietokirjailijat ry:n apurahojen saajista.

Kun katsoin paljon ennakkoammekin isompien apurahojen saajien listaa, ihmettelin, eikö tämä aihepiiri surusta olisi tärkeä, ainutlaatuinenkin? Teidänkin palautteet vahvistivat tunnetta, että tässä oli jotain, jota ei ennen ole tehty.

Kun sitten luin tietokirjailijaliitolta merkittävän apurahan saanutta kirjaa (toinen elämäkerta samasta miehestä kymmenen vuoden kirjaa) lähinnä erään miehen naisseikkailuista, ihmettelin, että mikä tämän uusi teoksen uutta tietoa luova kulma on? Näin minulle nimittäin vastattiin tietokirjaliitosta: ”valikoimme teoksia, jotka tuottavat uutta tietoa”.

Katkeroitua ei kannata

Katkeruus ei kannata. Tämän toteaa Varpukin kirjassamme, ja mietin pitkään uskallanko tästä edes kirjoittaa (vai torppaanko tällä itseltäni apurahat loppuelämäksi). Mutta nämä kaikki havainnollistavana esimerkkinä kaikille, jotka arvelevat, että kirjoilla tienaisi -edes keskivertopalkansaajan verran. Vaikka kirja olisi kuinkakin suosittu, niin tuntipalkka jää matalapalkka-alaakin pienemmäksi.

Yksi kirjasyksyn tapaus, Meri Valkaman Sinun, Margot – teos – joka voitti sittemmin Helsingin sanomien kirjallisuuspalkinnon ja jonka käännösoikeudet on myyty nopeasti useampaan maahan – jäi ilman apurahoja. Meri kertoi haastattelussa, että saadakseen kirjan loppuun, hän myi omistusasuntonsa. Meri kirjoitti kirjaa kymmenen (!!!) vuotta. Ei voi kun hattua nostaa, kirja on muuten upea!

Siksi tätä taustaa(kin) vasten jokaisen teidän palaute, mitä kirja on opettanut ja miten se on koskettanut on tärkeä. Ja samasta syystä myös on mahtava, että kirjoja ostatte ja kuuntelette. Itsellä on ainakin sellainen tilanne, että uutta kirjaa ei ole yksinkertaisesti varaa hetkeen tehdä. Mutta olen onnellinen ja kiitollinen, että Valon sain Varpun kanssa tehdä.