Hae
Gaalanainen

Miksi saan pidettyä työt ja lasten elämän järjestyksessä, mutta en kotia?

Päivitän monta kertaa viikossa töiden ja lasten osalta kalenteria järjestykseen, mutta koti on usein aivan kaaoksessa. Olen se vanhempi, joka edellisellä viikolla kyselee jo perjantaina, miten kyyditykset jaetaan. En tee tätä ilkeyttäni, mutta kun eri aikoihin eri viikkoina olevat työt on tehtävä, yritän sumplia kuskauksia sopiviin väliin.

Olenkin joskus maininnut, että elämä on opettanut minut superorganisoijaksi. Kun tiedän kalenterin viikolle, niiden reunaehtojen nimissä voin myös levätä ja käydä jossain välissä urheilemassakin.

Meillä on käynyt viimeiset kaksi vuotta siivooja, joka jäi nyt eläkkeelle. Nämä vuodet kun olemme siivonneet siivooja varten, olen tuskaillut saman asian kanssa. Miksi joka kerta tuntuu, että sama kaaos pitää taltuttaa yhä uudelleen. Vieläkin välillä unelmien koti tuntuu välillä orjatyöleiriltä.

Konmaritus ja turhan tavaran heitto on ollut jo vuosia tapa, jolla minäkin olen yrittänyt saada meidän kaaosta järjestykseen. Konmarissa onkin puolensa, mutta sen iloon perustuva jonkinmoinen epäloogisuus ei oikein toimi viiden ihmisen kamojen kanssa.

Aloitin viime viikolla joulusiivouksen, eli järjestelen kaapit ja samalla kartoitan tarvitaanko oikeasti jouluksi mitään uutta. Tällä kertaa (koska olen parhaillani kesälomalla) ehdin toteutettua jo kaikkien lasten kaappiin sekä peti- ja  pyyhekaappiin järjestelmän, jonka uskon taltuttavan kaaosta pitkässä juoksussa..

Kutsun sitä 1-15 -metodiksi, joka kuulostaa ehkä vaikealta, vaikka ei olekaan. Olen selittänyt metodiani aika monille. Osasta tämä on paras idea ikinä, toistet luulee, että olen seonnut (lopullisesti).

Omalla 1-15 -metodilla järjestetty tyttären vaatekaappi.

Omalla 1-15 -metodilla järjestetty tyttären vaatekaappi.

Järjestelmän ongelma on tai ehkä sen loppuun saattaminen on ollut ajanpuute. En ole päässyt aikaisemmin tekemään tätä nuorimman vaatekaapille, koska päiväkoti-ikäinen tarvitsee enemmän ei niin paljon iloa tuottavaa kampetta. Samoin petivaatteiden ja lakanoiden inventointi vaatii sen, että kaikki ovat puhtaana.

Mutta nyt tein sen! Ja minusta tämä metodi tuntuu hyvältä, tai ainakin kehityskelpoiselta. Tässä kohtaa huokaisen hetken ja yritän kirjoittaa tämän niin selkeästi kuin mahdollista auki. Ehkä selvennykseksi myös itselleni.

Minusta omistamisessa (siis ihan kaiken) suurin kaaos syntyy epämääräisyydestä. Kaappeja kaivellessa tulee jatkuvasti vastaan ainiin tämäkin -kamaa. Lisäksi vaatteita on aina pesussa, joten että oikeasti ymmärtää, mitä omistaa

  1. On ensin pyykättävä kaikki ja vietävä ne oikeisiin huonesiin. Kuulostaa itsestäänselvältä, ja konmarilta, mutta hän ei muistuta pyykkäämisestä (tai ehkä hänelle ei pääse edes kertymään pyykkivuorta), koska pyykkikorien uumeniin saattaa jäädä paljon, mitä ei muista.
  2. Varaa kaksi isoa laatikkoa.
  • Meillä jokaisella perheen jäsenellä on vaatekaapin ylähyllylle kaksi laatikkoa. Toiset kulkevat lapsilla nimellä muistolaatikko, joihin on säilötty vauva-ajan tärkeimpiä juttuja, piirustuksia jne. Mutta laatikkoon voi laittaa myös lasten tärkeitä vaatteita, joita ei millään raski heittää pois.
  • Toiseen laatikkoon voi laittaa vaatteet, jotka vääränkokoisia (esim elämäntapamuuttujat), yksi naamiaisasu (tein virheen, että heitin kaikki pois ja sitten alkoi Halloween-buumi) ja selkeästi eri sesongin vaatteet (eli lähinnä kesäisimmät hepeneet ja talvikerrastot). Säiltys ehdottomasti jossain ylhäällä, josta otetaan vain tarpeen mukaan, ettei ne sekoitu päivittäin tai edes silloin tällöin käytettäviin kyllä-vaatteisiin (kohta 4)
  • Kuopuksen kaappi on ollut haastavin, koska pienellä vaatetta on oltava enemmän ja olen halunnut jättää myös jotain isosiskon vaatteita hänelle.

    Kuopuksen kaappi on ollut haastavin, koska pienellä vaatetta on oltava enemmän ja olen halunnut jättää myös jotain isosiskon vaatteita hänelle

  1. Mutta ensin täytyy tehdä erittely, joka on konmaristakin tuttu. Kyllä, ehkä, eteenpäin. Ehkä-kasasta tulee minulla eniten noihin kahteen laatikkkon. Loput ehkä-kasasta vain rohkeasti eteenpäin kirpparille, kavereille, kierrätykseen.
  2. Jäljellä oleva kyllä-kasa on siis se, joka jää pyörimään arkeen kaappiin, päälle ja pyykkikoriin. Sekä niiksi epämääräisiksi kasoiksi. Tähän nimenomaan olen kaivannut selvyyttä! Haluan tietää ja ennen kaikkea muistaa, mitä omistan! Ymmärrän minimalisteja, mutta kasoineni en ihan pysty kuitenkaan vielä hetkeen täydelliseen minimalismiin. Joten siksi olen jakanut kyllä-vaatteet ja monia asusteita ja laukkuja niin, että minulla on niitä 1,3,6,9 tai 15 kappaletta. Miksi juuri nämä luvut?
  • Monia asioita riittää, jos omistaa yhden. Sateenvarjo, makuupussi, villasukat.
  • Mutta jos vaikka villasukat on tärkeät, kaksi on liian vähän (varsinkin lapsiperheessä, jossa yhdet on hukassa, toiset pyykissä, niin yleensä kolmannet ovat tallessa). Samaa periaatetta käytän lasten hanskoihin ja pipoihin – niitä on pakko olla molempia per sesonki kolmet. Myös pikkulaukkuja minulla on vielä kolme, vaikka toivoisin, että selviäisin yhdellä, mutta jo tuo kolmeen rajaaminen oli vaikea, että tämä ei varmaan tapahdu ihan heti.
  • Paitoja ja huppareita olen huomannut, että lapsilla tarvitsee kuusi molempaa lajiketta, mutta itsellä olen saanut karsittua hupparit kolmeen. Lähinnä tavoite olisi, että suurinta osaa vaatteita olisi korkeintaan tuo kolme, mutta enintään kuusi. Silloin vaatteet, joita omistaa muistaa paremmin. Ja ennen kuin kaupassa ostaa uutta, voi puntaroida käytänkö tätä enemmän kuin kolmea lempihuppariani? Tykkäänkö tästä tuotteesta niin paljon, että olisin valmis luopumaan yhdestä lempihupparistani ja otan tämän käyttöön tilalle? Usea tuote ja vaate on jäänyt minulla viime aikoina vaatekaappiin.
  1. Eli ehkä tämän kaiken hahmottamisessa on kestänyt meillä poikkeuksellisen kauan, että mitä ja montako todella tarvitsee. Ehkä jos kaappien läpikäyntiin on useammin aikaa, niin lyhyessäkin ajassa voi hahmottaa, mitä vaatteita kukin käyttää. Nyt sain karsittua esikoisen neuleet kolmeen. Eli hänen vaatekaapissa on nyt vain ne kolme neuletta, joita hän on pitänyt muutenkin (kuva yllä).. Ennen niitä oli 6. Samoin pojalla oli erilaisten urheilujoukkueiden talvipipoja yli kymmenen, mutta lopulta katsottiin yhdessä sopivimmat ja suosikit.
  2. Ulkovaatteiden kanssa tehtiin samalla tavalla, kun päivävaatteiden ehkä-kasan. Vaikka pipoja jäi kunkin lapsen lokeroon vai kolme, perustin yhden laatikon eteisen ylähyllylle, jossa on muutamia pipoja, joita ei vielä haluttu heittää pois. Muuten laatikossa on kesälippikset.  Laatikko on tosin niin ylhäällä, että lapset eivät pääse siihen käsiksi. Luulen, että pipoja käytetään lähinnä vierastarpeina ja laitetaan keväällä eteenpäin, jos niitä ei ole kaipailtu.
  3. Eteisen kaapit, kun kullekin jäsenelle jäi vain kolme pipoa, kolmet hanskat talvikaudelle.

    Eteisen kaapit, kun kullekin jäsenelle jäi vain kolme pipoa, kolmet hanskat talvikaudelle.

    Kuva päivältä, jolloin koti oli järjestyksessä.

    Kuva päivältä, jolloin koti oli järjestyksessä.

En tiedä, onko teidän mielestä tässä systeemissä sen enempää järkeä kuin joidenkin mun ystävien mielestä, mutta mulle se on tuonut järjestystä elämään – ja varsinkin pyykkäämiseen ja vaatekaapin järjestämiseen. Sunnuntaina katson, pesen ja päivitän vaatteet taas kolmen, kuuden jne pinoihin. Alushousuja ja sukkia on pakko olla 15 paria. Systeemiä auttaa se, että nyt saatan jopa muistaa, mitä kullakin kaapissa on tai pitäisi olla. Myös heräteostokset ovat vähentyneet, kun olen arvottanut mahtuuko tuote todella jonkun lempikutosen tai lempikolmosen tilalle.

Yritän saada kaappiprojektin päätökseen tänä iltana. Sillä. Tittidii, huomenna on kahdeksan viikkoa jouluaattoon! Joulupukin kirjeet kirjoitetaan aina vasta myöhemmin, mutta nyt olen inventoidessa kirjoittanut jo ylös mitä todella tarvitaan.

 

Kuopuksen vaatekaappi ja täydennystarpeet.

Kuopuksen vaatekaappi ja täydennystarpeet.

Shoppailupaheeni, erilaiset jouluvaatteet.

Shoppailupaheeni, erilaiset jouluvaatteet.

Eilen tein myös hyvin raskaan operaation, jossa vähensin joulupaitojen määrän kolmeen + jouluyöppäri. Lapsilla jokaisella vähensin jouluvaatetta kolmeen (kaksi joulupaitaa ja yksi yöppäri). Jouluvaatteita oli meillä niin paljon, että niille oli oma pieni kaappi. Nyt kaapista on tyhjänä puolet tilasta. Ja tyhjänä se on tavoitteena myös pitää. Vähemmän tavaraa, vähemmän stressiä ja siivoamista.

Lue myös:

Unelmien kodista tuli helvetillinen työleiri.

Kaupallinen yhteistyö

Järvenpään nähtävyydet x 5 – päiväretkivinkit Sibeliuksen maisemiin

Kaupallinen yhteistyö: Järvenpään kaupunki

Järvenpään nähtävyyksistä tunnetuin on Jean ja Aino Sibeliuksen koti Ainola, josta itse asiassa pääsee näppärästi saman päivän aikana kävellen tai pyöräillenkin moneen muuhunkin Järvenpään kiinnostavaan kohteeseen. Mitä täällä voi sitten tehdä ja nähdä, moni ulkopaikkakuntalainen vieras on kahdentoista Järvenpää-vuoteni aikana minultakin kysellyt. Äkkiseltään tulee helposti lueteltua vain muutama kohde, joten vastaisuuden varalle listasin viisi kohdetta päiväretkelle, joissa ainakin meidän vieraat ovat viihtyneet.

1.   Ainola – Sibeliuksen koti

Järvenpäästä ei voi puhua ilman, että mainitsisi Jean Sibeliusta. Järvenpää oli Sibeliuksen ja Ainon kotikaupunki – tuo oli yksi harvoista asioista, jonka tiesin ennen tänne muuttoa. Sibelius näkyy kaupungissa kadunnimenä ja jonkunmoisena paikallisidentiteettinä. Muutama vuosi sitten Kyrölän asema nimitettiin Ainolaksi.

Ainolan junaseisakkeelta onkin reilun kilometrin matka Järvenpään suosituimpaan yksittäiseen nähtävyyteen Ainolaan, joka oli Jean ja Aino Sibeliuksen koti yli 60 vuoden ajan. 1930-luvulla perhe asui lyhyen aikaa  Helsingissä, mutta muuttivat sodan alettua takaisin Ainolaan.

Talo on säilytetty alkuperäisasussaan vuodesta 1969, kun Aino kuoli. Jean Sibelius menehtyi vuonna 1957.

Museossa pääsee kurkistamaan kulttuurivaikuttajan kotiin.  Vaikuttava kirjastohuone, flyygeli ja keittiö. Ulkona yksi maan vaalituimpia puutarhoja ja saunarakennus. Kulttuuripariskunnan koti aukeaa omin silmin aivan eri tavalla kuin historiankirjoissa.

Ainolassa on myös Jean ja Aino Sibeliuksen hauta.

Parin jälkeläisten toive oli, että koti museoidaan. Ainola onkin myyty valtiolle vuonna 1972 ja avattiin museona 1974. Keskimäärin siellä käy toukokuu-syyskuun aikana, jolloin museo on auki, reilusti yli 20 000 kävijää.

Sibleliuksen koti Ainola Järvenpäässä.

Ainola on Sibeliksen koti Järvenpäässä.

Vierailulla Ainolassa, Jean ja Aino Sibleliuksen kodissa.

Vierailulla Ainolassa, Jean ja Aino Sibleliuksen kodissa.

Miten pääsee? Ainolaan pääsee helposti myös junalla. R-junat pysähtyvät Ainolan seisakkeella, josta on noin kilometrin mittainen kävelymatka kohteeseen. Ainolan edessä on myös hyvin parkkitilaa, mikäli saavut omalla autolla.  Kesäaikaan moni aloittaa Tuusulanjärven ympäri ulottuvan kulttuurikierroksen juuri Ainolasta. Reitti on suosittu pyöräilijöiden keskuudessa ja moni vieras on halunnut tehdä kierroksen juuri pyörällä. Järven ympäri kulkevalle 21 kilometrin matkalle osuu myös monia kulttuurikohteita myös naapurikunta Tuusulan puolelta.

Taustalla Ainolan saunarakennus.

Taustalla Ainolan saunarakennus

Sibeliuksen puutarha Ainolassa Järvenpäässä.

 

  1. Aino on Suomen hienoin ratsastuskeskus

Viisi vuotta sitten lenkkireittini varrelle, kivenheiton päähän Ainolasta, nousi ratsastuskeskus Aino. En ole itse hevosihmisiä, mutta moni ystäväni on ylistänyt Ainoa; se on maneeseineen, ravintoloineen ja katsomoineen Suomen hienoin ratsastuskeskus, jossa toki pyörii myös ratsastustunteja. Jos junaseisakkeelta kävelee päiväretkelle Ainolaan, kannattaa matkalla pysähtyä ihailemaan koko komeutta.

Käyn siellä välillä nuorimman lapsen kanssa ihailemassa komeita hevosia.

Ainon tarinasta tarkemmin täällä.

Miten pääsee: kävelymatka Ainolan junaseisakkeelta, autoille on parkkitilaa.

3. Rantapuisto

Periaatteessa Ainolasta on kävelymatka myös Rantapuistoon, joka on Tuusulanjärven rannalla, aivan keskustan vieressä. Monen mielestä Rantapuiston alue on kauneinta Järvenpäätä. Rantapuistossa on laajat viheralueet, iso leikkipuisto, jossa on omat puolet isommille ja pienille.

Itse tykkään käydä kävelyllä ja lenkillä mutkittelevilla poluilla, vappuisin fiilistellään picknikillä muiden kanssa. Rantapuiston päässä on uimaranta Tervanokka, jossa on minigolfkentät ja terassi-kioski. Rantapuiston kupeessa on myös skeittipuisto, joka on meilläkin isompien lasten keskuudessa suosittu paikka. Tänne tulee porukkaa myös naapurikunnista skuuttailemaan.

Rantapuistossa on tilaa juosta ja temmeltää kaikkina vuodenaikoina.

Rantapuistossa on tilaa juosta ja temmeltää kaikkina vuodenaikoina.

 

Järvenpäässä Rantapuistossa on suosittu skeittiparkki.

Rantapuistossa on suosittu skeittiparkki.

Miten pääsee: Pääjuna-asemalta kävelymatka

 4. Ravintola Huvila

Karamellisoitua lanttua, kasvishernekeittoa, vadelmamelbaa, pannukakkua ja pätkisjäätelöä. Voissa paistetut muikut, tilli-kermaviilikastiketta, perunoita ja mummonkurkkua. 

Järvenpään juna-aseman lähellä sijaitseva Ravintola Huvila on sympaattinen paitsi ulkomuodoltaan, myös lounaslistoiltaan. Jos haluan upgreidata kotityöpäivänä lounasmiljöötä ja syödä laadukkaista raaka-aineista valmistettua ruokaa suuntaan tänne (kympillä saa hyvän lounaan). Viikonloppuisin ja iltaisin Huvilassa on a’la carte -lista ja kerran kuussa sunnuntaisin täällä on Järvenpään paras brunssi.

 

 

Ravintolasuositus Järvenpäässä Huvila.

Ravintolasuositus Järvenpäässä Huvila.

 

Miten pääsee: Järvenpään asemalta 400 metriä. Edessä rajoitettu määrä 1-2 tunnin parkkipaikkoja.

5. Järvenpään Citymarket

Kuten edellisessä postauksessa kirjoitin viime vuosina maailman parhaaksi ruokakaupaksi valittu Citymarket on ollut meidän vieraiden ykkösvierailutoive Järvenpäässä. Se on paljon muutakin kuin sushi. Moni ulkopaikkakuntalainen listasi sen myös yhdeksi kohteeksi, jonka tuntee Järvenpäästä. Lisää maailman parhaasta kaupasta voit lukea täältä.

Miten pääsee: Juna-asemalta noin kilometri kävellen.

Järvenpään Citymarket valittiin vuonna 2019 maailman parhaaksi ruokakaupaksi.

Järvenpään Citymarket valittiin vuonna 2019 maailman parhaaksi ruokakaupaksi.

+Vanhankylänniemi, Lemmenlaakso, Järvenpää-talo ja Vaatepuu

 Kyselin muutama viikko sitten järvenpääläisiltä kaupungin parhaista kohteista.  Myös seuraavat mainittiin. Lemmanlaakson retkeilyalue, joka on laaja luonnonsuojelualue. Innokkaat retkeilijät nimittävät sitä Suomen sademetsäksi. Lemmenlaaksossa on myös puitteet frisbeegolfille.

Vanhankyläniemen kartanoalue on myös oma nähtävyytensä, jonka neljän kilometrin luontopolku on myös kiva päiväohjelma. Juna-aseman viereisessä olevaan Järvenpää-taloon ulottuu monen artistin konserttikiertueet ja myös paikallisen teatterin näytöksiä pyörii siellä usein. Vaatepuu on vaatelainaamo , jota kutsutaan tuttavallisesti”kaupunkilaisten yhteinen vaatekaappi”. Jo ketjuksi yltänyt laadukkaita vaatteita jäsenille lainaava vuokraamo lähtöisin Järvenpäästä ja sijaitsee täällä Prisma-keskuksen yhteydessä. Keskustassa pyöriessä tämä on ehdottomasti tutustumisen arvoinen liike.

Kiitos te kaikki ihanat sadat vastaajat (ja keskustelijat) täällä blogissa, Facebookissa kuin Instagramissa, jotka kertoivat hyviä asioita Järvenpäästä ja Citymarketista. Sain teiltä arvokasta tietoa ja vinkkejä tähän postaukseen. Kiitos. Vastaajia oli yhteensä 404. Arpaonni suosi tällä kertaa Kati Paikkala, jonna_mt (Instagram) voititte Keskon lahjakortit.  Laitatteko minulle yhteystietonne; empuntemputjatarinat@gmail.com 🙂

Lue myös: 10 syytä miksi Järvenpään Citymarket on maailman paras ruokakauppa

kuvat: Tiia Ahjotuli