Hae
Gaalanainen

Tanssii tähtien kanssa onnistui siinä missä Bumtsibum epäonnistui

Tanssii tähtien kanssa -kausi päättyi eilen. Istuin katsomossa finaalissa, mutta tänä vuonna seurasin ohjelmaa myös aika paljon kotikatsomossa.

Toisin on käynyt Bumtsibumin kanssa, jonka studioyleisössä viihdyin oikein mainiosti helmikuussa. Television kautta ohjelma ei ole onnistunut imaisemaan mukaansa, vaikka annoin sille muutaman mahdollisuuden.

Katsojalukujenkin perusteella TTK on onnistunut tavoittamaan yleisön paremmin. Mahdollisia syitä voi olla useita.

1. Alkuun on todettava, että TTK:lla on ollut mukana hieman "tuuriakin", jota voi näkukulmasta riippuen kutsua huonoksikin. Kasmirin salakuvausjupakan shokkikäänteet, Kirsi Alm-Siiran pyörtyminen, Laura Malmivaaran loukkaantuminen.. Marko Keränen kitetytti eilen hyvin, että kyse ei ole kuitenkaan elämää kummemmasta.

"Ohjelmassa on mukana paljon ihmisiä, kuvaukset kestävät kolme kuukautta. Tuossa ajassa ihmisten elämässä ehtii tapahtua yhtä jos toista. Ohjelman julkisuuden kautta se saa aina dramaattisemmat mittasuhteet."

Viihdeohjelmissa tällaiset satavat loppupeleissä laariin hyvinä katsojalukuina.

2. On syynsä, miksi Vappu Pimiä ja Mikko Leppilampi juontavat Suomen suurimmat ja usein myös suorat viihdeohjelmien livelähetykset. Vaikka he ovat ammattimaisia juontajia, niin kumpikaan heistä ei ole tippaakaan tylsä. Pienet Vapun mokatkin tuntuvat luontevalta osalta koko show`ta. Inhimillisiltä, samaistuttavilta. Tuntuu kuin he juttelisivat suoraan meille ja teille. Hyvä juontaja nauttii aidosti vuorovaikutuksesta yleisön kanssa. Feikkaamisen aistii heti.

3. TTK onnistui haalimaan ohjelmaan kiinnostavat kilpailijat. Bumtsibumin vetovoima ei ollut maan ykkösartistien keskuudessa yhtä suuri, vaikka muutama iso nimi ohjelmassa nähdäänkin. Ihmettelin erityisesti, miksi pääsiäisen erikoispitkään jaksoon oli otettu kaksi lähes tuntematonta artistia?

4. Lavasteet. Vanhassa Bumtsissa lavasteet oli aseteltu kotoisammin, juontaja oli kaiken tavoin lähempänä yleisöä. Nyt ruudussa näyttää siltä kuin kaikki esiintyjät olisivat irrallaan isossa hallissa, kukin omissa poteroissaan. 

5. Vaikka minulla oli uuden Bumtsibumin kuvauksissa hauskaa, niin kuvausten tunnelma (tai edes Roope Salmisen läpät) ei välittyneet purkitetussa versiossa samalla tavalla. Ja niinhän se menee muutenkin. Se mikä toimii livenä, ei aina toimi ruudussa. Tanssii tähtien kanssa onnistui koskettamaan katsojaa sinne tärkeimpään. Kotisohvalle asti.

kuvat MTV

Testasin: Teresa Välimäen Superbowl

Teresa Välimäen luotsaama Superbowl avattiin Hernesaaren rannassa viime vappuna. Voitteko kuvitella, ehdin testaamaan mestan vasta nyt, Superbowlin talvisatamassa Hietaniemen kauppahallissa. 

Superbowlin menu on selkeä. Liha-, kana-, kala- tai kasvis-kulhoon voi tilata lisukkeeksi riisin, kvinoan tai couscousin. Vege-vaihtoehto (marinoitu munakoiso, hummus, edamamepapu, kurkku, chilipaprikakastike, seesaminsiemen) kuulosti houkuttelevalta, mutta tilasin itse lopulta lohiannoksen, joka onkin kuulema paikan myydyin.

 

Kulhojen sisällöt vaihtelevat hieman, mutta perusvaihtoehdot (kana,liha,kala,kasvis) ovat siis aina tarjolla.

Vaikka ravintolan nimessä on super-sana, niin annoksiin ei lisätä superfoodeja. Jos siis jollakin muulla välkyllä on ollut tällainen mielikuva, hih. Minua tämä siis ei haitannut, sillä en maun takia ole suoraan sanottuna ikinä liioin välittänyt superfoodeista. Mutta Superbowln ruoka oli supermaistuvaa; raikasta ja herkullista.

Vaikka ravintola ei halua mainostaa terveellisyyttä, niin tunteehan sen, että ei tämä kovin huono vaihtoehto lounaaksi ole. Verensokeri pysyi ruuan jälkeen pitkään tasaisena, ja myös energiaa riittää juoksutyöpäivän ajaksi.

Vaikka olen yrittänyt vähentää ruokastressaamista, niin minulle lounas on päivän tärkein ateria. En ole aamupalaihmisiä, lounaan aikaan on jo sopiva nälkä. Kovin epäterveellistä lounasta en halua syödä, sillä en halua simahtaa kesken työpäivän. Pahaa ruokaa ei ole mitään järkeä syödä, jos ei ole aivan pakko. Kävisin hakemassa tai syömässä Superbowlissa ehdottomasti useammin lounaani, jos mesta osuisi päivittäisten reittieni varrelle. 

Superbowlissa on tarjolla myös päivän jugubowl tai tuorepuuro, joiden sisällöt vaihtelevat nekin päivittäin jonkin verran. Nappasin jälkkäriksi maapähkinä-mantelipuuron. Tuorepuuron piti olla ensin välipalaksi, mutta kokonaisuus näytti niin hyvältä, että oli pakko maistaa vähän heti. Maku oli yllättävän täyteläinen, ja vei makeanhimon mennessään.

Ja lisää kulhoruokaa on tulossa kaupunkiin pian. Viime viikolla selvisi, että Superbowl avaa luukkunsa vappuna myös kesällä Hernesaaren rannassa. Jos ehtisin käydä ensi kesänä sielläkin useammin kuin sen kerran. Enkä voi muuten käsittää, että kohta on oikeasti vappu! Siis apua, käytännössä viikon kuluttua!

Mahtavaa viikonloppua!

Testasin: Saara Aallon gluteeniton herkkuhampurilainen