Hae
Gaalanainen

Selviytyjät ja Herbalisti: Miksi kiusaaminen jää aina muiden asioiden varjoon?

Viime viikolla tunsin olevani huono feministi, kun katsoin Selviytyjätohjelmaa. En tosin katsonut tuota pudonneen Aki Mannisen jälkihaastattelua, vaan elin jo seuraavaa viikkoa. Katsoimme RUUTU+ kautta kun tubettaja Herbalisti, eli Juuso Karikuusi pudotettiin – heti seuraavassa jaksossa Akin perään.

Vaikka Selviytyjät perustuu juonitteluun, niin minulle tuli ikävä Juuson puolesta näistä kahdesta viimeksi  esitetystä jaksosta, erityisesti siitä, miten leirin miehet Juusolle puhuivat ja häntä kohtelivat. Se oli kaikilla tavoin sellaista, mitä ei voi tai pitäisi käsittelemättä hyväksyä. Ikävältä tuntui myös katsoa lasten kanssa, kun heidän suosikkitubettajaa, jota luonnollisesti ohjelmassa kannustivat, vähäteltiin ja jätettiin ulkopuolelle suoraan lasten silmien edessä. Muistuta siinä sitten, että noin ei saa tehdä, vaikka tuolla nuo aikuiset ihmiset tekevät noin.

Herbalisti ja Aki Manninen – molempien taustalla kiusaamiskokemuksia

Onneksi Juuso itse osallistui myös keskusteluun – ja hyvin esimerkillisellä tavalla.

Juuso ei itse uhriutunut tai syytellyt ketään, vaan selvitti Instagramissaan, että kohtelu trikkeröi vanhat kiusaamiskokemukset – ja saattoi siksi aiheuttaa hänessä suurempaa ulkopuolisuuden kokemusta kuin jossain joka ei ole kokenut samaa aikaisemmin. Kiusaamisesta syytetty Aki Mannisen puoliso Rita Niemi puolestaan puolusti miestään, että Akia on itseään kiusattu yläkouluiässä, joten Rita oli sitä mieltä, että Aki ei hänestä voisi kiusata ketään.

Itse olin pettynyt Aki Mannisen käytökseen, koska olen pitänyt häntä aina todella mukavana ja reilun tuntuisena miehenä. Kerran kun lupauduin juttukeikalla testaamaan uuden Galdiaattoriradan Aki toimi hyvin kunnioittavana ja tsemppaavana kannustajana (rata veti aivan hapoille) ja auttoi minut ihan konkreettisesti ylös uima-altaasta. Entä jos tilanne, jossa pitää selviytyä trekkeröi myös Akin vanhat kokemukset ja hän yritti tiedostamatta selvitä niin, että käytti vanhojen kiusaajien metodeita?

Puskissa supattelu kuuluu Selviytyjiin; mutta henkilökohtainen vähättely ja toiselle ilkeästi puhuminen ilman syytä ei pitäisi olla oikeutettua Selviytyjissäkään.

Kiusaamisen hiljainen hyväksyminen – jälleen kerran

Toivon, että minua ei leimata huonoksi naisasianaiseksi kun sanon tämän, koska nämä kaksi kiusaamisen lopettaminen tai tasa-arvon parantaminen eivät missään nimessä sulje toisiaan pois, mutta minua kauhistutti myös se, että näinkin isossa ohjelmassa kuin Selviytyjät on, kiusaaminen on jäänyt toissijaiseksi keskustelun aiheeksi. Kanavalta perättiin, miten siellä saa puhua halventavasti naisista, mutta kellekään ei tullut mieleenkään kysyä, miksi kanava hyväksyi kiusaamisen?

Minusta tuntuu, että näin käy joka kerta – samalla se, että kiusaamista on, hyväksytään hiljaisesti kerta toisensa jälkeen.

Tietyllä tapaa miesten suhtautumisella väheksyvästi Juusoon (tätä harrasti myös muut kuin Aki Manninen, erityisesti tuo BB-voittaja, jonka nimeä en ole tuon käytöksen perusteella vaivautunut opettelemaan, enkä opettele) oli myös tasa-arvokysymys.

Juuso kertoi, kuinka oli opetellut ennen kuvauksia äidin ja siskon kanssa metsässä tunnistamaan erilaisia kasveja, ja ajatteli että olisi sillä tavoin hyödyksi yhteisölle. Niin kuin olikin. Koko heimo sai Juuson takia maistuvampaa ja monipuolisempaa ruokaa. Mutta ei kun Juuson olisi pitänyt osata kyhätä majoja, kalastaa ja tehdä niitä miehille kuuluvia hommia.

Edelleen samat asia kuin kautta aikojen, ei niin sanottu perinteinen miehisyys tai se että mies ottaa haltuun aiheuttaa muissa miehissä jotakin pelkoa ja halua jättää yksi ulkopuolelle. Ehkä jokaisen tätä harjoittavan olisi hyvä pysähtyä hetkeksi edes pohtimaan, mistä tuo käytös johtuu. Toivottavasti osata pyytää myös anteeksi.

 

Ja kiitos! Keräys Koskelan uhrin omaiselle ja kiusaamisen vastaiseen työhön päättyi yöllä. Julkaisin Instagramissani loppusumman, kiitos jokaiselle lahjoittaneelle <3 A

kuvat Nelonen

Lue myös: Vaikuttiko negatiiviset kommentit, miksi kieltäydyin tv-haastatteluista?

Vaikuttiko muutama negatiivinen palaute, että kieltäydyin tv-haastatteluista? Sitten tein poikkeuksen!

Kun on saanut parikymmentätuhatta positiivista viestiä, niin mikä siinä onkaan, että mieleen jää ne kaksikymmentä negatiivista? Tämä on kai elämässä yleinen kaava, josta pyrin koko ajan eroon. Koska toinen klisee on se, että kaikkia ei voi miellyttää.

Minulla niin sanottu kritiikki koski muutama sitten Koskelan tragediaan kantaa ottaneen ”itkukuvan” julkaisun yhteydessä sitä, että haen itselleni tragedialla huomiota. Tämä tietysti on siltä osin ymmärrettävää, että kuva tavoitti sellaisia ihmisiä, jotka eivät ole minua seuranneet tai muuten tunne. Toki aina löytyy myös niitä, jotka ymmärtävät asiat aina tahallaan väärin, ja se tuntuu tässä yhteydessä erityisen pahalta. Minua pidempään seuranneet tietävät, että olen tasaisesti nostanut kouluväkivaltaa ja erilaista kiusaamista täällä blogissa ja somessa. Viimeksi syksyllä, kun Vantaan välitunnilla tapahtunut välikohtaus nousi esille.

Kuten olen aikaisemmin eritellyt minulle nämä otsikot ja tapaukset ovat jääneet aina pyörimään mieleen jos ennen kuin tulin äidiksi. Katsonut omien lapsien elämäniloa ja miettinyt, miten julmaa sellainen on sammuttaa. Miettinyt maalaisjärkisiä keinoja, mitä itse voi myös tehdä.

Kieltäydyin omilla kasvoilla haastatteluista

Pahimmassa tapauksessa negatiivinen palaute vaikuttaa toimintaan, jolla voisi välillisesti auttaa muita heikentävästi. Kun perustimme keräyksen Koskelan uhrin omaisille ja kouluväkivallan sekä kiusaamisen vastaiseen työhön, kieltäydyin haastatteluista omalla kuvalla, koska halusin huomion pysyvän asiassa, johon ihmiset tuntuivat vihdoin heräävän. En osaa sanoa, vaikuttiko nuo muutaman negatiiviset kommentit jollakin tavalla päätökseen, koska itse aiheesta puhun todella mielelläni.

Vaikka Instagramissa lähti seuraajia, niin tärkeämmältä tuntui ne ihmiset jotka löysimme perustamassamme Facebook-ryhmässä ja jotka some-kanavilla laittoivat viestiä; en ollut näiden tunteiden ja ajatusten kanssa yksin. Koska kyseessä oli tragedia, jonka toistumista haluan osaltani ehkäistä sen minkä voin, niin lopulta kampanjan nostaminen tuntui tärkeältä, mutta kieltäydyin viimeiseen asti kaikista tv-kutsuista. Sanoin suoraan, että itsensä nostaminen tässä asiassa tuntui väärältä. Että jos joskus myöhemmin voisin tulla puhumaan kouluväkivallan ja kiusaamisen ehkäisystä niin se sopii.

Ensimmäinen tv-haastattelu keräyksestä

Keräys päättyy tänä yönä, joten lupasin Ylelle, jolle olin kieltäytynyt jo yhdestä tv-haastattelusta, antaa tällä viikolla verkkopätkän, koska kampanja loppuu huomenna. Alkuviikosta toimittaja soitti, että jos pääsisimme Marin kanssa kuvaamaan tv- ja radioslotin paikan päälle. Viikko oli omien töiden puolesta kiireinen, joten mietin, että mitenkähän tämä onnistuu aikataulullisesti, ja edelleen taustalla oli ajatus, voiko joku ymmärtää esiintymisen tämän asian edessä väärin?

Samalla ymmärsin, että näitä tilaisuuksia saada nostettua tärkeää asiaa, ei ehkä tule toiste. Pelkään kovasti sitä, että kun otsikot tämän tapauksen ympäriltä hiipuvat, palataan vanhaan. Siksi jos edes yksi ihminen alkaa ajatella tai toimia eri tavoin, kannusti minua lopulta esiintymään omilla kasvoilla. Tiistaina kävimme Marin kanssa Ylen tv- ja radiohaastattelussa Taivaskalliolla Käpylässä. Toivottavasti siitä on kampanjan kannalta vielä hyötyä; se nimittäin päättyy tänä yönä.’

Kasvot esiin tärkeän asian puolesta!

Mitä olen oppinut?

Olen oppinut tästä koko prosessista sen, että jos jotain tekee puhtaasti sydämestään, on pakko myös olla valmis ottamaan vastaan kritiikkiä. Ja jos yrittää tehdä muutosta kritiikkiä pitää olla valmis ottamaan vastaan vielä enemmän. Mutta sen ei pidä antaa lannistaa.

Ja tuosta TV-haastattelusta haluaisin nostaa vielä yhden asian. Kun toimittaja kysyi, mitä tästä kaikesta on opittu, esitin pitkän monologin, jota ei jätetty tv-versioon. Joten laitan tämän monologin vielä tähän:

Toivon, että viimeistään nyt ymmärrettäisiin, että kiusaaminen ja kouluväkivalta eivät ole mitään itsestään tapahtuvia luonnonvoimia, jota nyt vain aina on ollut ja tulee olemaan. Meillä aikuisilla on valta ja vastuu lopettaa molemmat. Sen sijaan, että miettimmme voisiko joku jossakin tehdä jotakin, niin jokainen voi miettiä ihan maalaisjärjellä keinoja, miten voi parantaa lasten ja nuorten elämänlaatua omassa lähiyhteisössä. Kuten aikaisemmin kirjoitin, kun hakee lasta päiväkodista, katsoa onko joku pihalla toistuvasti yksin. Ottaa se puheeksi ohjaajien ja lapsen kanssa. Katsoa, että tuo lapsi pääsee osaksi yhteisöä. Koululaiselta voi kysellä säännöllisesti, onko kaikilla luokassa kavereita? Eihän ketää kiusata? Kysyä ennen synttärijuhlia opettajalta, onko joku joka ei saa kutsuja. Kutsua hänet ja katsoa, että tämä pääsee tasavertaiseksi ryhmän jäseneksi.

On tieteellisesti todistettu, että mitä aikaisemmin kiusaamiseen ja vääränlaiseen käytökseen puututaan, sitä todennäköisemmin asioita saa vielä kännettyä. Yläkoululaikäisenä vääränlaista ryhmädynamiikkaa on enää vaikeampi kääntää, mutta näidenkin tarkkailu on aikuisten vastuulla. Vaikka olisi toki helpompi katsoa muualle kun alkaa puuttumaan teinien väleihin, niin se on vain jaksettava tehdä, koska olemme lapsemme tehneet ja ammattikasvattajat työnsä valinneet. Lisäksi on monta kertaa todettu, että kouluväkivallasta ja kiusaamisesta pitäisi olla kovemmat ja selkeämmät rangaistukset. Kouluväkivallan kriminalisointi, korvausvelvollisuuden koskemaan huoltajia voi toimia herättelevänä – sekä tekijöille ja huoltajille. Tämä ei tarkoittaisi, ettei samalla voisi yrittää ymmärtää ja pyrkiä löytämään syitä tämän käytöksen takana. Mutta selkeät rajat ja rangaistukset toisivat turvaa koko yhteisölle. Ymmärryksen nuorille, mikä on oikein ja väärin viimeistään tuossa kohtaa, jos empatiakasvatus ja käytösmalleihin puuttuminen on syystä tai toisesta jäänyt aikaisemmin tekemättä. Meillä aikuisilla on vastuu nostaa kiusaamisen ja kouluväkivallan kitkeminen ykkösprioriteetiksi yhteiskunnassa. Samalla ehkäisemme tulevien aikuisten syrjätymistä ja yksinäisyyttä.

Jos haluat heti tehdä konkreettisen teon, niin voit tehdä sen lahoittamalla vielä tämän päivän ajan auki olevaan keräykseen. Lahjoittaminen on superhelppoa tämän linkin kautta (myös mobilepay käytössä)..

Täältä pääsee näkemään tuon TV-pätkän.

Kiitos kun välitätte <3

 

lue myös:

On monella tapaa vaarallista, jos Koskelan tekijät eivät saa maksimirangaistusta

Kun vain muutama saa kutsun