Sinne humpsahti, neljä viikkoa lomaa. Tai no reilu kolme viikkoa, jonka ajan myös blogi lomaili. Sitä bloggaaja usein miettiinkin: saako blogi lomailla? Tai freelancer-toimittaja?

Olen päättänyt, että saa. Jokusen viikon kesällä ja jouluna. Silloin kun muukin Suomi nukkuu, hiljaiselo tuntuu oikeutetummalta, vaikka tietenkin someaikana olisi hyvä olla koko ajan ja ihan kaikkialla.

Mutta.

Kohta yhdentoista toimittajavuoden aikana olen huomannut, että ei se ole mikään klisee, että luovuus ja ideat syntyvät levossa.

Tällä lomalla en kyllä ehtinyt juuri mökkilaiturin päässä istuskella, mutta muutamat festarit ja auringonlaskun skumppalasi kädessä ihailin. Tanssin kerran aamuunkin.

Uin aamuyöllä järvessä, laskin vuoristoradassa Linnanmäellä, halin kummilapset ja ystävät kiireisen kevään jälkeen, katsoin sadepäivinä Gilmore Girlsiä ja luin muutaman kirjan. Sadepäivät mahdollistivat myös lasten kanssa monopolipeliputkia, ihan oleiluun tuo pienin ei vielä taivu, mutta joskus sekin aika koittaa.

Että voisi enemmän ihan vain olla perheen kanssa. Sitä vähän kaipaisin.

Kaipaamaan jäin myös kunnon paahtavia hellepäiviä, edes muutamaa näin esimerkin vuoksi. Kun viime viikolla kesäyössä saattoi aistia taas syksyn tuntua, tuli fiilis, että tässäkö tää nyt muka oli? 

Tosin kun nyt selailen lomakuvia. Niin kyllähän se siltä näytti. Kesältä.

Nyt mennään taas täysillä jouluun (joka on uskokaa tai älkää ihan taas kohta). Kiitos kovasti kaikille kohuotsikko-postaukseen vastaamisesta ja uusista Facebook-seurannoinsta. Artistryn ja Lidlin palkinnon voitti Sofia. Voit ilmiantaa itsesi ja osoitetietosi minulle osoitteeseen empuntemputjatarinat@gmail.com 🙂

Ja toiveenne ovat kuullut muutenkin. Voihan olla, että juuri tästä tulee paras syksy koskaan.

Miten teidän kesä meni? Onko olo tuntunt tänään tommoselta lauritähkälavaenergiseltä?

Se olisi kuulkaa loman hetki nyt. Olen kiitollinen, että olen saanut sumplittua elämäni niin, että pystyn pitämään kunnon kesäloman, arkena kun olen yrittäjänä vähän koko ajan töissä.

Kesälomalle jääminen merkitsee samalla välitilinpäätöstä, mitä tähän asti vuoden aikana on tullut tehtyä? Millaisia tavotteita asetan syksyn kalenterikuukausien kohdalle? 

Vuoden alussa aloitin bloggaajana ja toimittajana täällä Me Naisissa. Takana on intensiivinen puolivuotinen, ja olen päässyt tekemään paljon. Bloggaaja päätin, että pidän tämän kunnianhimoisena harrastuksena ja iloitsen jokaisesta uudesta lukijasta, joka matkaani sattuu eksymään. Teitä on tullut mukaan paljon, kiitos siitä <3

Haastavinta on ollut oikeastaan sama, mikä tässä työssä on aina läsnä. Joka viikko olen tekemisessä henkilökohtaisen kanssa; joko neuvotellessani haastateltavien kanssa, kuinka paljon hän haluaa tarinastaan jakaa, ja riittääkö se jutun aiheeksi? Bloggaajana taiteilen myös yksityisen ja julkisen rajalla, kuinka paljon itsestä on hyvä tai edes järkevää paljastaa?

Kirjoittajana arvostan sitä, jos haastateltava pystyy puhumaan avoimesti ja että juttu koskettaisi mahdollisimman montaa lukijaa. Samaa arvostan myös lukijana. Jatkuvassa tietotulvassa viihdyn parhaiten aitojen tarinoiden, blogien ja asioiden parissa. Sellaisen paikan haaveilen bloginikin olevan jonain päivänä.

Jotkut jaksavat ihmettelellä, miten sekin avautui semmosesta. Ja tuo taas tuommosesta.

Voin kertoa, että aika harva tunnettu henkilö (ja tarkoitan nyt ihmisiä, jotka ovat todellisilla, uran kautta tulleilla ansioilla julkisuudessa) ihan heppoisesti. Joskus joku miettii asiaa vuosia ja palaa sitten asiaan. Toisten kanssa keskustellaan aiheesta monelta kantilta ja juttu tehdään usein silloinkin tietyin ehdoin. Moni haluaa suojella läheisiään, ja ymmärrettävää on sekin.

Olen itse miettinyt monta kertaa haastateltavan kanssa keskustellessani, että uskaltaisinko itse puhua samasta aiheesta julkisesti? Olen toki blogannut muutamista elämääni koskevista aroista asioista (unelmakoti olikin työleiri, isän syöpätaistelusta ja kilojen kanssa kamppailusta), mutta monesta olen jättänyt kirjoittamatta.

Kaikelle on myös aikansa, en olisi ikinä voinut kirjoittaa vaikka isän sairastumisen aiheuttamista tunteista hänen elinaikanaan. Uskon kuitenkin vertaistukitarinoiden voimaan. Siksi moni haastattelun antaakin, koska haluaa auttaa tarinallaan muita. Vaikka siitä syntyisikin niitä kohuotsikoita.

Ajattelin, että jos syyskaudella laittaisin itsekin kroppaani lisää peliin (samalla kun vaadin sitä haastateltaviltani) ja väsäsin 34-vuotissynttäreidenkin kunniaksi 3+4 aihetta – ja otsikkoa – joista olen miettinyt kirjoittavani, mutta sitten en ole kuitenkaan ikinä uskaltanut. Tämä ei ehkä kohdaltani vaadi edes kummoista rohkeutta, sillä en ole tunnettu ja olen perusluonteeltani muutenkin avoin. 

Haluaisinkin nyt kuulla sinulta, mikä näistä "kansi"otsikoista olisi sellainen, josta lukisit mielelläsi enemmän? 

Eli mistä postauksessa mainitusta otsikosta haluaisit tietää enemmän? Vastaa alle/ tai käy tykkäämässä Sivuraiteilla-sivusta Facebookissa täällä. Vastanneiden/tykänneiden kesken arvon 80 euron edestä  Artistryn kevään uutuusmeikkejä sekä LIDL:in sporttipaketin.

Sivuraiteilla lomailee 27.7 asti, jolloin julkaisen myös arvonnan voittajan! Paljon ihania kesähetkiä kaikille <3