Olen valmistautunut illan Oscar-juhlallisuuksiin asianmukaisin taustatutkimuksin. Jotenkin tämän vuoden ehdokasasettelusta päädyin lukeman tällaisia "uutisia".

Tiesittekö, ettö Oscar-palkintoa ei saa myydä ennen kuin on tarjonnut sitä akatemialle kymmenen dollarin hintaan? 

Oletteko kuulleet, että Leonardo DiCaprio olisi saanut synttärilahjaksi Marlon Brandonilta aikoinaan varastetun Oscar- palkinnon? (tässä tapauksessa hänellä olisi ollut jo takan päällä yksi patsas, ennen kuin Leo viime vuonna vihdoin voitti Oscarinsa Revanant-elokuvasta).

Itsekin olen haaveillut patsaasta. En toki näyttelijänä, enkä edes kirjoittajana. Vaan ihan puhtaasti sisustuselementtinä.

Hollywood Boulevardilla, Walk of Famen kupeessa olevissa matkamuistomyymälöissä, niitä olikin hyllykaupalla. Toki muuallakin nähtävyyksien lähellä olevissa myymälöissä oli patsaita myynnissä, mutta Walk of Famella oli kattavin kokoelma, mihin itse Los Angelesissa törmäsin. Best son! Best Godfather! Best nurse! Best office! Best whatevö you wanna be. 

Vaikka Oscar-voittaja.

Mietin pystin ostamista jo ensimmäisellä Los Angelesin reissullani vuonna 2010. Mutta mihin ihmeeseen voisin "Oscarin" asettaa?  Joka paikka tuntui liian nololta. Ja mies pyöritteli vielä tiukemmin päätään kultaloiston keskellä.

Toisella reissulla yritin vedota lapsiin, olisihan Best Actress tai Best Athlete -pystit hyvä läppä lastenhuoneisiin. Sisäinen konmarini kuitenkin näki pystit myös rojuläjän jatkumoina kaaoksen keskellä. Jätin ostamatta.

Kolmannella matkallamme, viime vuoden lopussa, marssin krääsäkauppaan hyvin määrätietoisesti. En välittänyt ovella lähtövalmiudessa silmiään pyörittelevästä puolisosta, helteessä kiukuttelevista lapsista, kun marssin patsaiden luo. Minulla oli visio. Sisustusvisio. 

Tuo (tässä tapauksessa hieman eri tavalla) himoittu patsas jatkaisi täydellisesti hammasmukini kultaprintin avaamaa kultaista sisutuslinjaa yläkerran kylpyhuoneessa (jonka alunperin piti olla minun kylppäri, mutta noooh).

Tasapuolisuuden nimessä päädyin tähän pokaaliin, vaikka…

..himoitsin todellisuudessa tätä. Sillä kukapa häntää nostaisi, jos ei kissa itse..

Vain muutama vieras on uskaltanut kommentoida patsasta harjoitteletko täällä peilin edessä kiitospuhetta -tyyliin.

Feikkipatsas on tullut jäädäkseen.

Aitoja sisustuselementtejä jaossa ensi aamuyönä Suomen aikaa, kunYLE Teema näyttää Oscar-gaalan sunnutain ja maanantain välisenä yönä 02.00 alkaen

Vierailin maanantaina uuden Bumtsibumin (ilman huutomerkkiä) kuvauksissa. Kyseessä oli ohjelman tällä erää viimeinen purkitettava jakso, ja meininki oli ajottain jos ei levoton, niin ainakin riehakas.

Jos muistat wanhasta Bumtsista humpan tahtiin huojuvan yleisön tai psykedeeliset ysärivalot, voit huokaista helpotuksesta; Bumtsibum 2.0 on todellakin ohjelman päivittynyt versio.

Kaikki ei ole niin kuin ennenkin -TOP5:

1. Lavasteet

Kuten kuvista näkyy studion yleisilme on enemmän kuin jäähallin konserttilava, tai ihan vaan keikkalava. En keksinyt näistä parempaa termiä kuin rokahtava.

2. Uusi juontaja 

Epäilin aikaisemmin, että kuinka ohjelma, joka on perustunut niin vahvasti Marco Bjurströmiin, voi ylipäätään toimia. Pelkäsin, että entä jos Kalle Lindroth alkaa vaan vaivaantuneesti veivaamaan leopardihousuissa lantiotaan? Onneksi ei ole alkanut. Hän ei (ainakaan maanantaina kuvatussa jaksossa) tanssi lainkaan, vaan hän viihdyttää yleisöä ennemmin pienen naljailun kautta. Ainakin paikan päällä näytti siltä, että huomio jakautunut enemmän kapteenien, bändin, juontajan ja kilpailijoiden kesken.

Kalle kertoi myöhemmin, että häntä vähän jännitti, sillä vieraana oli hyvä ystävä Roope Salminen.

3. Uudet kapteenit

Suomen tämän vuoden euroviisuedustajanakin nyt tunnettu Lasse Piirainen ja Heikki Puhakainen ovat oikein symppikset ja superpositiiviset kapteenit. Lasse on soittanut muun muassa Isac Elliotin bändissä ja Heikki lähtee kesällä kiertueella Jenni Vartiaisen yhtyeessä. Suomessa on paljon hyviä muusikoita.  Kiva, että Bumtsi nostaa heitä framille. 

4. Uusi bändi

Siis herra nähköön! Sitä on tullut vanhaksi, sillä en muista oliko alkuperäisessä Bumtsissa bändiä. Muistaako joku muu? Mutta Mikko Kososen johtama bändi vie biisit nextille levelille.

5. Uudet tyypit ja meininki

Pelin säännöt ovat  (yhtä tittelipeli-päivitystä lukuun ottamatta) entisellään. Vieraat ovat kymmenessä vuodessa sen sijaan lähes kokonaan päivittyneet ja koko maan musakenttä monipuolistunut. Mutta nähdään tällä kaudella myös vanhat tutut Paula Koivuniemi ja Katri Helena.

Nyt livenä vasta ymmärsin, että ei ole muuten ihan helppo homma lähteä vetämään kylmiltään melko tuttua ehkä oikeaa kappaletta.

Maanantain kuvauksissa oli esiintyjillä ja yleisöllä superhauskaa. Heittäytyminen on aina kiinnostavaa. Ja kyllä. Huomasin lopulta huojuvani kyyneleet silmissä yleisössä Sannin ja Jon-Jonin dueton tahtiin.

Bumtsibum 18.3 alkaen MTV3 -kanavalla