Hae
Gaalanainen

Yökylässä Anne Kukkohovilla Bob W Koti Katajanokassa

Hei no sopisiko sulle sitten maaliskuun kymmenes? 

Enpä olisi parikymppisenä osannut aavistaa, millaista säätöä aikuisena (kai tässä sellaisia ainakin yritetään olla) kavereiden tapaaminen livenä voi olla. Puhelintreffit menevät vielä tiskikoneen täytön ja lasten harkkakuskausten ohessa, mutta kun tapaan toista, haluaisin tavata ajan kanssa. Kävelylenkit vielä viikonloppuisin menevät, mutta arjen lounastreffeistä olen käytännössä luopunut. Huomaan, että niistä jää sellainen juttu jäi kesken -olo, ja yleensä töiden jatkaminen on kahta vaikeampaa. Ehkä ystävät ja ystävyys liittyy minulla nykyään niin vahvasti vapaa-aikaan, että lounastapaamissa hermosto ehtii virittyä vapaalle,

Annella yökylässä Bob W Koti Katajanokassa

Joten nykyään, kun näen ystäviä, vaalin aikaa. Ystäväni Anne Kukkohovi on asunut viime kesän lopusta Bob W Koti Katajanokassa.  Muutamat ystäväni ovat asuneet Suomen vierailuilla samaisen ketjun Ullanlinnan asunnoissa, joten tiesin toki, että huoneet tai asunnot ovat poikkeuksellisen korkeatasoisesti sisustettuja ja samalla kodikkaita.

Mutta nyt, mennessäni Annelle yökylään, havahduin ensimmäisenä tunnelmaan; oli kuin olisin taas parikymppinen ja tullut keskusta-asuntooni (joka oli vaan nyt viimeisen päälle sisustettu). Elämää helpotti – ja sitä kiireetöntä hengailua – se, että asunnosta löytyi aivan samantasoinen keittiövarustus kuin kotoa; iso jääkaappi, astiat, astianpesukone, kahvinkeitinkin.

Oma asuntoni sijaitsi Annen naapurissa, ja kun menin paikalle perjantaina jo puolen päivän jälkeen, tuntui, että nyt on kerrankin aikaa olla ja jutella. Kotihotellin yhteydessä  on myös sauna ja pieni kuntosali, joten ajattelimme, että iltapäivällä kävisimme urheilemassa ja sen jälkeen saunomassa. Sitä ennen piipahdettiin alakerrassa Alepassa ja Alkossa – kyllä molemmat sijaitsevat vain hissimatkan päästä huoneesta.

Kaikki maailman aika, jota ei ole

En kertakaikkiaan ymmärrä, miten havahduimme ajan kulumiseen, kun kello oli puoli kuusi! Rehellisyyden nimissä on todettava, että treenit jäivät tekemättä ja sauna kokeilematta, aikatauluun sopi enää pikasuihku, ennen kun kyyti tuli hakemaan meidät vähän ennen kahdeksaa. Mutta ehkä tämä oli kahdelle yrittäjäihmiselle juuri tuohon kohtaan se oikea ratkaisu.

Kun palasimme, oli jotenkin kodikasta nukahtaa taas ratikkakiskojen kolinaan, joka kumisi vaimeasti tieltä huoneeseeni. Muuten Koti Katajanokan seinät ovat poikkeuksellisen hyvin äänieristetyt, en kuullut mistään; käytäviltä saati naapurihuoneista mitään ääniä, mitä normaalisti perushotellissa kuuluu.

Suosittelen Koti Katajanokkaa lämpimästi pidempiaikaiseenkin vierailumajoitukseen Helsingissä. Säästöä syntyy varmasti, kun ruuat voi kokata itse. Alakerrassa on myös laadukkaita ravintoloita, joista saa myös brunssia, jos kokkailu ei aina huvita.

Toiseksi suosittelen paikkaa kaikille meille, jotka joskus ovat asuneet tai halunneet asua Helsingin keskustassa – tämä paikka tuntui aidosti kodilta, oisin voinut käpertyä ratikkakiskojen kuminaan vielä toiseksikin yöksi.

Varaukset ja lisätietoa Bob W Koti Katajanokasta löydät täältä.

*Huone saatu

Tikkurilafestivaalineitsyys ja asioita kesästä

Joka aikuiskesäloma minulle on käynyt sama juttu. Noin viikko ennen loman päättymistä alan tuntea levottomuutta; täyttää kalenteria, aikatauluttaa syksyä hahmotelmien pohjalta tarkemmin. Mutta sitten, kun lomaa on jäljellä enää päivä tai kaksi, iskee ahdistus. Niin kävi klassisesti tänäkin vuonna. Mutta nyt kun on viikko takana niin sanottua elokuun kesätyöarkea, ei sunnuntai-iltana enää ahdistanut.

Aika jonka sain

Vanheneminen on kai sitä, että aika kulkee yhä nopeammin. Tänä vuonna kesä puhkesi kukkaan myöhässä ja nopeasti; ensimmäisellä lomapätkällä kesäkuussa lapsuudenmaisemissa Iisalmessa havahduin ensimmäistä kertaaa tuloiltana rannalla, että kaikki on niin kaunista. Niin kuin tuolloin kesäkuun ensimmäisinä viikkoina on tapana olla, kun kaikki on kukkeimmillaan – ja jotenkin alussa. Siitä asti olen yrittänyt puristaa, säilöä jokaisen maiseman, naurun, kesäyön uintihetken niin kuin se kantaisi taas jonkun pimeän yli.

Vuosien myötä ymmärtää nimittäin senkin, miten epätodellisilta kesän hetket näyttävät vaikkapa tammikuussa – kun pitkä syksy on takana ja joulun jälkeen kesään tuntuu olevan räntäinen ikuisuus. Silloin viimeistään kaivan kesäkuvia esiin, joita tosin tänä kesänä otin tietoisesti vähemmän kuin aikaisemmin. En tiedä, auttoiko se hetkiin pysähtymistä. Ehkä olen talvella viisaampi, kantavatko sydämeen tallennetut muistot samalla tavalla kuin kuvat.

Tikkurilafestivaalit ja eka kerta

Mökkilokkeilun, sosiaalisten tapaamisten lisäksi keikat kuuluvat olennaisena osana kesiini. Kun korona hellitti, olen aloittanut keikkakesän suunnittelun entistä järjestelmällisemmin. Tänä kesänä ehdin nähdä yksittäisitä keikoista Teflon Brothersin ja Sunrise Avenuen stadionkeikan.

Olen halunnut testata myös uusia festareita. Olen niiden suhteen myöhäisherännäinen. Vasta työhommmien myötä löysin festarit parikymppisenä. Ensimmäisellä festareiden tanssikeikalla olin aikoinaan ihan ihmeissäni, että täällä on niinku näin monta artistia samalla lipulla, ja monta päivää juhlimista kavereiden kanssa – aatelkaa mikä konsepti. Teinistä asti Ruisrockinsa kiertäneitä – no hymyilytti.

Tänä vuonna vuorossa olivat Tikkurilafestivaalit, * jonne minun on monta kertaa pitänyt mennä. Nyt – järjestelmällisen ja ajoissa tapahtuneen suunnittelun ansiosta – torstaista lauantai oli varattu pelkälle festaroinnille.

Tikkurilafestareiden hyviä puolia tällaiselle aikuisemmalle kävijälle on ehdottomasti helppous. Lavoja on vain kaksi, joissa vuoron perään esiintyi vaihtuvat artistit. Lavojen välissä oli juomapisteitä ja vessoja.

Vip-puolella eritysikiitos siitä, miten pöytiä taiottiin käytännössä tyhjästä perustamalla niitä. Junalla pääsee käytännössä suoraan lippupisteiden luo.  Kun energiaa ei mene turhaan säätämiseen, voi keskittyä olennaiseen; nauttimaan keikoista ja seurasta. Festarihaikeus iski sekin viimeistään, kun kuunneltiin Tikkurilafestarit päättänyttä Apulantaa. Lämmin kesäyö ja yhteislaulanta jatkuisi vasta vuoden kuluttua. Kaikki loputon kauneus.

 

*Lippu Tikkurilafestivaaleille saatu*, ensi vuoden liput Blind bird -hinnoilla myynnissä jo nyt täällä. 

lue myös

Miltä lapsuuden kotikaupunki tuntuu puoli elämää myöhemmin?