Jouluksi Kaliforniassa – parin muuttujan jälkeen
0Olen vähän etukäteen haikeillut, että vietän ensimmäistä kertaa joulua muualla kuin Suomessa. Nyt kun ollaankin päästy viettämään aika valkoista joulua viime viikot, haikeus on karissut innostukseen.
Meidän piti lähteä joululomalle Kaliforniaan jo viime jouluksi, mutta tuntui, että korona-aika toi liikaa X-factoreita. Mutta tämän vuoden X-factorit ne vasta aikamoisia ovatkin; sydäntäsärkevimpänä sota, mutta toki sen lieveilmiöt energiakriisi ja hintojen nousu on saanut meikäläisenkin muutaman kerran nielaisemaan. Olen lentänyt viimeksi reilu kolme vuotta sitten; joten tällä tahdilla en välttämättä ole mikään pahin lentosaastuttaja, mutta onhan sekin asia, jota pitää aktiivisesti ottaa huomioon koko loppuelämä (loma)suunnitelmia tehdessä miettiä. Mutta salailemaan en reissua ala, enkä väittää, että rahtilaivalla tultiin Atlantin yli ja siitä patikoimalla jatkettiin hillsien yli Los Angelesiin.
Ensimmäinen amerikkalainen joulu
Ollaan siis toki reissattu Kaliforniaan monta kertaa aikaisemminkin; lasten isotäti, eli Amerikan mummi asuu siellä perheensä kanssa ja ollaan tosi otettuja, että päästään viettämään siellä heidän kanssa nyt amerikkalainen joulukin. Mun äiti on lähdössä mukaan, ostettiin reissu hänelle kuusikymmentävuotislahjaksi. Odotan kovasti ihan sitä perinteistä jouluista jenkkipöhinää kaupoissa ja huvipuistoissa. Jännä nähdä, että ovatko jenkit myös säästäneet jouluvaloissa? Ollaan tultu sinne kerran aikaisemmin välipäivinä, niin voin sanoa, että kyllä kalpeni meidän jouluvalot pumpattujen valopukkien rinnalla.
Olen ollut somen suhteen (algoritmien armoilla oleminen on alkanut ahdistaa) hiljaisempi ja viettänyt nyt syksyllä tietoisesti vähemmän aikaa täällä bloginkin puolella. Mutta reissusta ajattelin laittaa video- ja kuvaraporttia nyt tasaisesti, mutta fiiliksen mukaan. Meillä on sellainen tilanne, että aika monet paikat Losissa on Disneylandeineen aika montaa kertaa nähty, mutta halutaan vielä kuopukselle sekä äidille niistä muistijälki. Joten mielelläni päivittelen niitä jouluisessa (johan oon muistanut mainita, että se mun lempijuhla) valossa! Eli Instagramin puolella (@gaalanainen) lisää jorinoita ennen ensi vuotta.
Rauhallista joulun aikaa kaikille
Emme unohda -keräys on nyt auki – kouluväkivaltaa kohtaavat nepsy-lapset tarvitsevat yhä apuamme
Lapsi, joka on joutunut oman luokan lisäksi naapuriluokan silmätikuksi. Lapsi, joka iltaisin sanoo äidilleen, että tappaa itsensä. Lapsi, joka ei halua mennä kouluun. Lapsi, joka ei koulussa puhu. Lapsi, joka ei osaa säädellä tunteitaan, ja joutuu siksi kiusatuksi. Perheet, joiden elämä on vuosien aikana muuttunut yritykseksi saada lapselle turvalliset kouluolot. Jokaisen nepsy-lapsen tarinan kohdalla, jota viime kerralla autetuista keräysvaroista on autettu, pysähdymme; eihän tästä tule nyt uusi Koskela? Joka kerta, kun ihanat, nepsy-lapsiin erikoistuneet kasvatusalan ammattilaiset on saatu avuksi, on ollut hetken helpompi hengittää. Siksi päätimme, että varoja näiden lapsien ja nuorten hyväksi on kerättävä uudelleen. Kun vajaa kaksi vuotta sitten keräsimme yhdessä 35 735 euroa, lupasimme raportoida varojen ohjaamisesta. Tässä ne vielä kertauksena niille, jotka eivät olet väli-infojamme seuranneet. *10 000 euroa menivät Koskelan uhrin vanhemmille, – edes jollakin tavalla arjesta selviämiseen. Uhrin isä teki varojen avulla pojalleen myös tämän koskettavan muistokappaleen. *6000 euroa lahjoitimme SOS Lapsikylän Apuu -chatille, jossa aikuiset ovat vastaamassa lasten ja nuorten puheluihin. Halusimme jollain tavalla tukea – edes ajatuksen tasolla – kaikkia lapsia ja nuoria, ja tämä palvelu vastasi siihen. *Keräysvarat nepsy-lasten tukitoimille Kolmannen lahjoitus- ja avustuskohteen loimme lopulta itse. Se on apupalvelu, joka on tarkoitettu matalalla kynnyksellä nepsy-lapsille ja tunnetaitojen harjoittamiselle. Avustuslomakkeiden ja myös muutama suoran yhteydenoton kautta nepsy-lapsille on suunnattu oma alaan erikoistunut opettaja, joka on ollut paitsi lapsen myös koko perheen apuna. Kouluväkivallan kohtaaminen on nimittäin koko perheen tragedia, joka saattaa varjostaa ja määritellä koko elämää. Siksi myös perheille on ollut tärkeä saada tukea ja apua, jotta he tietävät oikeutensa ja jaksavat vaikeassa tilanteessa olla lapsen tukena oikein. Suurin osa avuntarvitsijoista on ohjattu anonyymeina eteenpäin näille ammattilaisille, joille Kotimaan apu -järjestö on maksanut lopuista lahjoittamistanne keräysvaroista palkkioita. Lapset ja nuoret tarvitsevat apua tunnetaidoissa Toinen toiveemme on ollut hyödyntää tunnetaitoihin erikoistunutta opettajaa, joka olisi työskennellyt nimenomaan luokkien kanssa, joissa kouluväkivaltaa käyttävät oppilaat olisivat oppineet tunnetaitoja, empatiaa – ja saaneet mahdollisesti saaneet ohjausta ja apua omaan ahdistukseen, joka purkautuu joko henkisenä tai fyysisenä väkivaltana muita kohtaan. Valitettavasti tämän osalta koulut ovat tehneet vaihtelevasti yhteistyötä – edelleen osan kouluista on vaikea myöntää, että juuri heidän koulussa minkäänlaisia ongelmia olisi. Nyt muutaman koulun kohdalla on tässäkin nähtävissä valoa tunnelin päässä.
Emme unohda -keräys 2 Viime vuodet ovat olleet vaikeita monille, mutta nepsy-lapsien auttamistarinat ovat liikuttaneet ja kannustaneet meitä jatkamaan. Toivottavasti myös teitäkin. Olemme miettineet myös yhteistä tunnetilaamme, joka vallitsi kaksi vuotta sitten – tunnetta siitä, että Koskelan kaltainen tapaus ei koskaan enää maassamme toistuisi – uskomme ja toivomme, että jos auttamishalua on edes puoliksi viime kertaisesta, niin saisimme toimintaa jatkumaan. Sen olemme oppineet, että näissä tapauksissa muutokset vaativat aikaa -ja ammattilaisia. *Yhdellä autettavista oli haasteena valikoiva puhumattomuus ja sen tuomat haasteet koulunkäyntiin ja kaverisuhteisiin. Muutokset tapahtuvat hitaasti, mutta suurta onnea toi esimerkiksi hetki, kun poika luki ääneen itsestään kertovan positiivisen CV:n. Ääneenluku on ollut hänelle todella pelottavaa. *Olen todella kiitollinen saamastamme tuesta. Lapsi on saanut valtavasti tukea ja me vanhemmat myös. Ihanaa että olette auttaneet koko perhettä! Oli rankkaa taistella asioista yksin. Nyt kun olette olleet tukena niin tuntuu että voi taas hengittää vaikean asian keskellä koska on tuki taustalla! Arvostamme työtänne todella paljon. Teidän kanssa saa romahtaa ja te jaksatte kannatella tsempaten. Tuhannesti kiitos jo tähän mennessä saamastamme avusta. *En tiedä, miten olisimme selvinneet kaikista mullistuksista ilman tämän palvelun tuomaa apua. Kiitos keräyksen järjestäjille, lahjoittajille ja meitä auttaville ammattilaisille. Eli Kotimaan avun kautta järjestettävä keräys on jälleen auki tänään 20.11, lapsen oikeuksien päivänä. Keräys päättyy 5.12.2022. Lahjoittaa voit helposti täältä linkistä. Lupa keräykselle löytyy tuolta lahjoitussivulta. Jokainen euro näiden lasten ja nuorten tulevaisuuden turvaamiseksi on tärkeä <3
Sillä #emmeunohda, Emilia ja Mari
|
