Hei no sopisiko sulle sitten maaliskuun kymmenes? 

Enpä olisi parikymppisenä osannut aavistaa, millaista säätöä aikuisena (kai tässä sellaisia ainakin yritetään olla) kavereiden tapaaminen livenä voi olla. Puhelintreffit menevät vielä tiskikoneen täytön ja lasten harkkakuskausten ohessa, mutta kun tapaan toista, haluaisin tavata ajan kanssa. Kävelylenkit vielä viikonloppuisin menevät, mutta arjen lounastreffeistä olen käytännössä luopunut. Huomaan, että niistä jää sellainen juttu jäi kesken -olo, ja yleensä töiden jatkaminen on kahta vaikeampaa. Ehkä ystävät ja ystävyys liittyy minulla nykyään niin vahvasti vapaa-aikaan, että lounastapaamissa hermosto ehtii virittyä vapaalle,

Annella yökylässä Bob W Koti Katajanokassa

Joten nykyään, kun näen ystäviä, vaalin aikaa. Ystäväni Anne Kukkohovi on asunut viime kesän lopusta Bob W Koti Katajanokassa.  Muutamat ystäväni ovat asuneet Suomen vierailuilla samaisen ketjun Ullanlinnan asunnoissa, joten tiesin toki, että huoneet tai asunnot ovat poikkeuksellisen korkeatasoisesti sisustettuja ja samalla kodikkaita.

Mutta nyt, mennessäni Annelle yökylään, havahduin ensimmäisenä tunnelmaan; oli kuin olisin taas parikymppinen ja tullut keskusta-asuntooni (joka oli vaan nyt viimeisen päälle sisustettu). Elämää helpotti – ja sitä kiireetöntä hengailua – se, että asunnosta löytyi aivan samantasoinen keittiövarustus kuin kotoa; iso jääkaappi, astiat, astianpesukone, kahvinkeitinkin.

Oma asuntoni sijaitsi Annen naapurissa, ja kun menin paikalle perjantaina jo puolen päivän jälkeen, tuntui, että nyt on kerrankin aikaa olla ja jutella. Kotihotellin yhteydessä  on myös sauna ja pieni kuntosali, joten ajattelimme, että iltapäivällä kävisimme urheilemassa ja sen jälkeen saunomassa. Sitä ennen piipahdettiin alakerrassa Alepassa ja Alkossa – kyllä molemmat sijaitsevat vain hissimatkan päästä huoneesta.

Kaikki maailman aika, jota ei ole

En kertakaikkiaan ymmärrä, miten havahduimme ajan kulumiseen, kun kello oli puoli kuusi! Rehellisyyden nimissä on todettava, että treenit jäivät tekemättä ja sauna kokeilematta, aikatauluun sopi enää pikasuihku, ennen kun kyyti tuli hakemaan meidät vähän ennen kahdeksaa. Mutta ehkä tämä oli kahdelle yrittäjäihmiselle juuri tuohon kohtaan se oikea ratkaisu.

Kun palasimme, oli jotenkin kodikasta nukahtaa taas ratikkakiskojen kolinaan, joka kumisi vaimeasti tieltä huoneeseeni. Muuten Koti Katajanokan seinät ovat poikkeuksellisen hyvin äänieristetyt, en kuullut mistään; käytäviltä saati naapurihuoneista mitään ääniä, mitä normaalisti perushotellissa kuuluu.

Suosittelen Koti Katajanokkaa lämpimästi pidempiaikaiseenkin vierailumajoitukseen Helsingissä. Säästöä syntyy varmasti, kun ruuat voi kokata itse. Alakerrassa on myös laadukkaita ravintoloita, joista saa myös brunssia, jos kokkailu ei aina huvita.

Toiseksi suosittelen paikkaa kaikille meille, jotka joskus ovat asuneet tai halunneet asua Helsingin keskustassa – tämä paikka tuntui aidosti kodilta, oisin voinut käpertyä ratikkakiskojen kuminaan vielä toiseksikin yöksi.

Varaukset ja lisätietoa Bob W Koti Katajanokasta löydät täältä.

*Huone saatu

Kun viime keväänä bongasin, että salillani, Kunto Saluksella myös Lady Saluksen jäsenyyden saattoi ostaa edullisesti samalle kuukausimaksulle, tartuin tilaisuuteen.

Nyt, reilu puoli vuotta myöhemmin, ymmärrän, että tämä kahden salin taktiikka on parasta, mitä ryhmäliikuntatunneille haluava kolmen harrastavan lapsen äiti, jolla on vielä epäsäännöllinen työ, voi tarvita.

Näin neljääkymmentä lähestyvänä tiedän aika hyvin, millaiset tunnit sopivat keholleni ja ainakin kuvittelen tietäväni, mitä se kaipaa. Mutta jos organisoitavana on pelkästään 14 harrastusmenoa kolmen lapsen harrastusmenoa ja työ, jossa on 1-2 iltatilaisuutta viikossa, saattaa mennä viikkoja, että itselle sopivalle tunnille ylipäänsä saa järjestymään ajan.

Yksi kahdesta on parempi kuin nolla

Nyt kun valikoimassa on ollut kahden salin, jossa molemmissa on poikkeuksellisen hyvät ryhmäliikuntatunnit, valikoimat, elämä on helpottunut – tai ainakin olen päässyt sopiville tunneille enemmän kuin kertaakaan kuopuksen syntymän jälkeen.

Otetaan esimerkiksi Kunto Saluksen yksi ehdoton lempparitunti, Riinan perjantai-iltaisin vetämä Rasvis, eli vanhan ajan rasvanpolttotunti, jossa vedetään hyvällä sykkeellä koreografisia biccisarjoja. Tunti on Kuntosaluksella joka toinen perjantai. Tiesin jo tammikuun alussa ensimmäisellä tunnilla, että pääsen paikalle seuraavan kerran maaliskuussa, sillä joka toiselle perjantaille osui ihan jokaiselle joku gaala, jossa olin töissä. Mutta. Toinen ehdoton lempparini on Lady Saluksen sunnuntai-illan Piian vetämä stepaerobic -tunti. Nyt kun perjantait ovat menneet töissä, olen useammin päässyt sitten sunnuntaina tälle salille jumpalle.

Mikä parasta, sain *15-vuotiaalle tyttärelleni salilta kertoja, joten olemme hänen harjoitusten jälkeen päässeet välillä steppiin myös yhdessä. Kunto Saluksellakin on aivan loistavat stepit ja niiden ohjaajat, mutta tänä vuonna ne ovat minulle mahdottomiin aikoihin. Jos en ole työkeikalla, kuskaan vuorostani kimppakyytirinkejä, jotta voin työskennellä joku toinen ilta.

Tällaisia kahden salin ryhmäliikuntapareja on minulla on muutama; joista yritän järjestää, että pääsen aina toiselle. Esimerkiksi, jos maanantaina en pääse Kristiinan core-circuitiin, yritän päästä keskiviikko-aamun Jukan lihaskuntojumppa+pilates -yhdistelmään. Tai päinvastoin. Tämä on tuonut minulle myös henkistä rentoutta, kun ja jos muutoksia tulee, tiedän, että pääsen kutakuinkin joka viikko liikkumaan.

Kiitos myös ryhmäliikuntavastaavalle, joka ottaa toiveita huomioon. Mutta ymmärrän, että oma tilanteeni on poikkeuksellinen. Toiveeni ovat niin tarkkoja, että mitenkään yhdelle salille, ei yhden ihmisen toiveiden mukaan tällaista voi järjestää.

Salilla voi myös palautua ja rentoutua

Toinen asia, jonka olen oppinut ja sisäistänyt on se, että hermostoni on yhä – ja ollut pitkään- ylivirittyneessä tilassa. Vaihe on jäänyt täyteen optimoidusta pikkulapsiajasta, jolloin tein yrittäjänä työtä ilman tukiverkkoja. Kenenkään toisen, joka ei ole kokenut samaa, on vaikea kuvitella, millaista on kun lapsi sairastuu, aamulla on pakko päästä töihin ja mies on toista kuukautta työmatkalla. Vuodet 2016-2019 olivat jatkuvaa säätöä, aikatauluviritelmiä, jotka päättyivät lopulta stressiperäiseen aivoinfarktiin, ja ehkä kannaltani onneksi myös korona-aikaan. Mutta sähinää on vielä sen verran, että hermostoni ei ole palautunut. Taitava terapeuttini, on sanonut suoraan, että aistii minussa tietynlaisen ylivireystilan.

Tälle keväälle olenkin ottanut tavoitteeksi, että voin mennä salille myös joskus palautumaan. Jos keho on tuntunut raskaalta ja väsyneeltä, ollut liikaa kaikkea, olen saattanut kävellä salin juoksumatolla tunnin, jonka jälkeen olen mennyt hierontatuoliin (nämä löytyvät sekä Kunto Salukselta, että Lady Salukselta).

Lady Saluksella minulle vinkattiin, että heille on tullut Neurosonic-laite. Laite, jonka värähtely tasapainottaa hermoston toimintaa ja näin kehoa korjaavat mekanismit toimivat paremmin. Laitteessa on erilaisia ohjelmia, ja yleensä olen laittanut siihen palautumisen tai rentoutumisen. Kerran, kun olin tehnyt liikaa töitä ja olin maanantai-aamuna väsynyt edellisestä viikosta, otin powernapit. Kävelyn jälkeen kävin salilla nukkumassa. Kaikkea sitä, kun vanhaksi elää.

Salille voi mennä myös palautumaan. Kuvassa Lady Saluksen Neurosonic-laite.

Sekä hierontatuolit että Neurosonic-laite ovat salijäsenille ilmaisia. Tämä on iso etuus, ja jään mielenkiinnolla odottamaan, miten tämä kokonaisvaltaisempi sali- ja liikuntamalli toimii juuri minulle jatkossa. Kiirehän ei ole mihinkään, senkin olen nyt tainnut sisäistää.

*Järvenpään Lady Saluksen ja Kunto Saluksen sivuilta löytyy lisätietoja heidän tunneista ja yhdistelmäkortista

*tyttären salikerrat saatu