Hae
Gaalanainen

Tankotanssia ja maailmanluokan show – Antti Tuisku ylittää areenakiertueen avauksessa itsensä!

Antti Tuiskun Mun on pakko twerkkaa -areenakiertue starttasi eilen loppuunmyydyltä Tampereen TähtiAreenalta.

Normal
0

21

false
false
false

FI
X-NONE
X-NONE

/* Style Definitions */
table.MsoNormalTable
{mso-style-name:”Normaali taulukko”;
mso-tstyle-rowband-size:0;
mso-tstyle-colband-size:0;
mso-style-noshow:yes;
mso-style-priority:99;
mso-style-parent:””;
mso-padding-alt:0cm 5.4pt 0cm 5.4pt;
mso-para-margin:0cm;
mso-para-margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:12.0pt;
font-family:”Calibri”,sans-serif;
mso-ascii-font-family:Calibri;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-hansi-font-family:Calibri;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:”Times New Roman”;
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;
mso-fareast-language:EN-US;}

Edellinen, Tuiskun uran aivan toiseen mittaluokkaan nostanut En kommentoi -levyn yhteydessä tehty Peto on irti -kiertue teki selväksi, että Antti Tuisku on maan kiistatta suurin poptähti.

Kiertueen yksi vahva sanoma, joka välittyi levyn kappaleissa ja välispiikeissä, oli vilpitön erilaisuuden hyväksyminen. Kiertueen yksi päätepiste oli Hartwall Arenan keikat, jossa Tuisku laskeutui katosta poliisiautolla ja ratsasti ilmojen halki jättibanaanilla.

Mun on pakko twerkkaa on yleistunnelmaltaan edellistä jäähallikeikkaa vähemmän paatoksellinen. Kaikesta näkee, että Tuisku on niitä ihmisiä, joille menestys sopii. Edellisellä kiertueella koko käsikirjoituksen ajan lavalla oli poptähti Antti Tuisku, joka halusi muuttaa maailmaa.

Eilen lavalla oli toki popdiiva, jolle yhä nuo asiat ovat tärkeitä, mutta jotenkin paljon enemmän rento Antti Tapani Tuisku. Taisi hän itsekin sen vähemmän harjoitellulta kuulostaneessa välispiikissään todeta, että tämmöiseksi on tultu ja näillä mennään. Kaikkia ei voi miellyttää. 

Itse keikka vei katsojat anatudemaiseen mielentilaan, jonka kulissit vaihtelivat mielenkiintoisesti kolmikerroksisessa lavarakennelmassa ja hieman hämyisessä, Moulin Rouge -henkisessä valomaailmassa. Visuaalisesti onnistuneimpia elementtejä olivat liikuteltavat valotaulut, valopyörät sekä tangot, joilla Tuisku ja tanssijat eivät todellakaan tehneet ihan helpoimpia tanskotanssisarjoja.

Tanssillisesti koreografiat näyttivät viime kiertuetta monipuolisemmilta ja haastavimmilta. Erityiskiitos rohkeista lattiasarjoista, jotka tanssijat ja Tuisku vetivät käsittämättömän kevyen näköisesti ihonmyötäisissä, alastomuuden illuusionkin luovissa asuissa, joissa jokainen liike näkyy selkeästi.

Tältä osin myös Tuisku ylittää tällä kiertueella itsensä. Antin tanssi on ollut aina luontevaa ja hyvin harjoiteltua, mutta nyt hän on ottanut repertuaariinsa uusia elementtejä ja hänen liikekielensä on monipuolistunut.

Tämä ei ole helpoin homma, sillä Tuiskun päähomma on kuitenkin se laulaminen läpi lähes kaksituntisen show`n.  

Lähes 30 kappaletta sisältänyt keikka koostui pääasiassa hiteistä, joita tähdellä riittää.

Paino on alussa Rahan takii ja muissa Anatude-albumin kappaleissa. En kommentoi -levyn kappaleista tulee osa koosteena loppupuolen potpurissa, joka oli kiertueiden lyhyen aikavälin takia ehdottomasti oikea ratkaisu.

Äkkiseltään ainakaan minä en jäänyt kaipaamaan mitään tiettyä kappaletta, vaan hittiputki tarjosi taattua yhteislaulantaa ja tanssahtelua myös yleisön puolella.

Show´ssa tapahtuu paljon ja suurin osa siirtymistä on suhteellisen luontevia. Hitaampien kappaleiden yhteyteen olisi jossain kohtaa voinut ajatella hieman selkeämpää pysähdystä. Läpi jään -kappale toimi osittain tällaisena, mutta silti kokonaisuudesta jäi hengästyttäväksi.

Jäin miettimään, että johtuiko se osittain katsomorakenteista? Yleensä olen katsonut hallikeikat halleissa, joissa nousevat katsomot kiertävät koko hallia. Nyt ainoa nouseva katsomo oli takana. Näin olen kännykkäkynttilämerikokemus, joka tukee areenaballadeita saattoi jäädä hieman vajaaksi, kun sivulla ihmiset tilailevat juomia ja toisella puolella ostavat fanituotteita. 

Saman ongelman kanssa varmaan painivat muutkin muutamat areenakiertueita tekevät suomalaistähdet. Tämä korjaantuu toki itsestään myös Tuiskun osalta joillakin paikkakunnilla, joissa nousevat katsomorakenteet tekevät tilasta intiimimmän.

Kokonaisuudessaan show oli antoisa ja Suomen mittakaavassa ainutlaatuinen kokemus, joka ei jää yhtään jälkeen kansainvälisten poptähtien keikoista. Areenakiertueen osalta Tuisku voi siirtyä kesällä tauolle hyvillä mielin maata suvereenisti hallitsevana poptähtenä.

*5.5 päättyvän kiertueen joillekin paikkakunnille on vielä lippuja jäljellä

*kuvat Sebastian Visa

*lue myös: Antti Tuiskusta ja kateudesta

Over The Limit on urheiludokumentti, joka ei heti unohdu: ”Et ole ihminen, olet voimistelija”

Margarita Mamun on hieman surusilmäinen, venäläinen voimistelija, joka voitti Rion olympialaisissa rytmisen voimistelun neliottelussa – yhdessä maailman raadollisimmista urheilulajeista.

Olen nähnyt venäläistä valmennuskulttuuria joskus satunnaisesti telinevoimistelun kautta. Tiukka huutaminen ei ole kuitenkaan mitään siihen verrattuna mitä viikkokausia putkeen harjoitteleva Margarita on saanut kestää valmistautuessaan olympialaisiin. 

Puolalainen ohjaaja Marta Prus on entinen rytmisen harrastaja, joka on kuvannut Margaretin valmistautumisesta olympialaisiin dokumenttielokuvan Over The Limit. 

Margaritan henkilökohtainen valmentaja on Amina Zaripova, mutta dokumentin varsinainen rajan ylittäjä on Venäjän lajiliiton johtaja, Irina Viner. Jopa louhimiehiset ohjausmetodit jäävät tämän ruoskinnasta.

”Sait vain pisteitä kauniiden silmiesi ansiosta”

( Irina Margaritalle, kun tämä tulee toiseksi)

”Mihin vittuun me häntä tarvitsemme”

(Irina Margaritan kuullen, kun hän epäonnistuu kilpailuissa)

”Sanoin hänelle, että voimistele niin kuin kuvittelisit isäsi kuolevan”

(Irina kerskailee sanoneensa Margaritalle, jonka isä on vakavasti syöpäsairas)

”Olet mitäänsanomaton lehmä”

(En laskenut, kuinka monta tämän tapaista solvausta Irina huusi Margaritalle, oli tämä onnistunut tai ei, tehnyt jotain tai jättänyt tekemättä)

Margarita Mamun on herkkä ja tunnollinen tyttö, joka on ollut lajin kirkkaimpia tähtiä. Hänen voimistelunsa on niin herkkää, kaunista ja vahvaa, mutta välillä epävarmaa. Intohimoa lajia kohtaan hänessä ei dokumentin kautta näy, ennemmin jopa pelkoa, josta epävarmuus saattaa kummuta.

Ainakaan onnelliselta urheilija ei vaikuta. Dokumentin ohjaaja toteaakin haastattelussa, että Margaritahymyili ainoastaan soittaessaan uimari-poikaystävälleen, nykyiselle aviomiehelleen Alexander Sukhorukoville.
 

”Sait pisteitä vain kauniiiden silmiesi ansiosta”

Irina Viner on taas Venäjän voimistelun lajiliiton puheenjohtaja, jonka mies kuuluu Putinin lähipiiriin ja on Venäjän rikkain mies. Hänelle ei sanota vastaan. Välillä Margaritan omavalmentaja yrittää kuitenkin vähän puolustaa suojattiaan. 

Vielä sydäntäsärkevämmän dokumentista tekee se, että Margaritan isä sairastaa syöpää, mutta hänen ei sallita soittaa isälleen, jotta kilpailuihin valmistautuminen ei häiriintyisi.  

Välillä katsoja näkee, että Mamun on aivan uuvuksissa. Voimistelija toteaakin kerran, että hänkin on vain ihminen. Tähän omavalmentaja toteaa.

 ”Et sinä ole ihminen, sinä olet voimistelija”

Katsoin dokumentin viikkoja sitten, kun se tuli YLE Areenaan. Katsoin sen toisen kerran tyttäreni kanssa.

Mietin välillä, mitä dokumentti haluaa sanoa?

Sen, että jos haluaa tulla huippu-urheilijaksi pitää opetella sietämään mitä tahansa? (muillakin metodeilla on toki tässäkin lajissa pärjätty). Vai että tämmöistä naapuri-Venäjällä? Vai kuvata voimistelijaa, joka lopulta näyttää siltä kuin toteuttaisi jonkun muun unelmaa ja intohimoa?

Ohjaaja painottaa, että hän ei halunnut tehdä kriittistä elokuvaa, vaan kuvata ihmisiä ja tilanteita sellaisina kuin ne ovat.

Ehkäpä hän tuli kuvanneeksi siinä samassa ainakin yhden intohimon lopullisen sammumisen. Margarita Mamun lopetti nimittäin voimistelun pian olympialaisten jälkeen.

Hyvän dokumentin tunnistaa siitä, että sen jälkeen on pakko selvittää siitä tai sen kohteista lisää. Etsin Margaritan Instagram-tilin. Sieltä löytyy onneksi jo hymyilevä nuori nainen.

Tätä YLE Areenassa nähtävissä olevaa dokumenttia voi suositella jokaiselle urheilun ystävälle.

kuva YLE