Ahdistaako lastenjuhlien järjestäminen – pidä yhteissynttärit!

Olen aina ollut sitä mieltä, että lasten kaverisynttäreille on kutsuttava kaikki. Kaikilla tarkoitan selkeää jakoa; kaikki ryhmän viisivuotiaat, kaikki luokan tytöt jne. Siis niin, että ketään yhtä tai muutamaa yksittäistä ei toistuvasti jätetä kutsumatta.

Kun tyttäreni aloitti koulun, hänen luokalle tuli yli viisikymmentä oppilasta (heillä on kaksi opettajaa). Ymmärtääkseni tämä malli on yleistymässä uuden opetussuunnitelman myötä ja tämä aiheutti uudenlaista päänvaivaa kaikki kutsutaan -mallille.

Onneksi on kimppasynttärit!

Ensimmäisellä luokalla pidimme tyttärelle ja tämän ystävälle yhteiset puistosynttärit, johon kaikki luokan nelisenkymmentä tyttöä mahtuivat hyvin.

Viime vuonna kysyin opettajilta, että onko luokassa joku joka ei ole saanut kutsuja tai ei ole löytänyt kavereita, jos heidät voisi kutsua oman pienryhmän lisäksi (kasvavien ryhmäkokojen aikana tämä on minusta ehkä paras keino kantaa omalta osalta vastuu, että kukaan ei jää ulkopuolelle ryhmässä). Synttäreillä oli lopulta parisenkymmentä tyyppiä.

Nyt kolmannella luokalla päädyimme pitämään taas ystäväni kanssa tytöille yhteiset juhlat. Siunasin ideaa siinä vaiheessa, kun tajusin järjestäväni juhlia keskenäni miehen reissun takia.

Ainoa asia, joka ideassa mietitytti oli se, että viikkoa aikaisemmin olin pitänyt esikoisen kummimummi-synttärit yhdessä tämän pikkusiskon kanssa, joka on myös syntynyt elokuussa. Että tuntuisiko esikoisesta pahalta, jos hän joutuisi taas jakamaan huomion jonkun toisen sankarin kanssa (yhyyy oikea länsimaisen lapsen tragedia)? Mutta kun lapsi sanoi, että asia ei häntä haittaa, niin hän juhli siis molemmat synttärinsä tuplana.

Ja kivaa tuntui olevan näinkin.

Yhteisynttäreiden plussat:

+ Työmäärän (ja vähän kustannusten) puolittuminen. Jaoimme tyttöjen kaverisynttäreillä tehtävät niin, että minä järjestin emoji-temppuradan meidän taloon ja pihaan sekä tein suolaiset tarjottavat. Ystäväni naapurissa leipoi emoji-kakun ja vastasi makeista tarjoiluista. Puolet synttäreistä vietettiin meillä temppuillen ja ruokailu oli naapurissa.  

+ Jaettu ilo on kaksinkertainen. Kaveruksista oli kiva suunnitella juhlia yhdessä. Perjantaina koulun jälkeen he pystyttivät ulos temppuradan ja auttoivat meitä muissa juhliin liittyvissä askareissa.

+ Ainakin meille elokuu on synttärisesongin kiireisintä aikaa. Jostain syystä elokuun tyttöjä on syntynyt omaan ja lasten lähipiiriin liuta. Uskon, että moni sukulainen ja kaverin vanhempi on helpottunut, kun kahdesta juhlasta selviää yhdellä visiitillä.

– Jos lapsi ei saa muuten paljon huomiota, tuntuuko huomion jakaminen "omana päivänä" tylsältä?

– Perheenjäsenten yhteissynttäreillä vieraslista on helpompi tehdä kuin kaverisynttäreillä, jossa ystäväpiiri saattaa olla hyvinkin eri. 

Ymmärrän, että kaikilla ei ole mahdollisuutta järjestää kaverisynttäreitä edes yhteisjuhlina. Muistuttelen näin koulujen ja päiväkotien alettua, että me jotka koemme, että tässä arkirumbassa jää hieman voimavaroja yli, pyrkiä siihen, että ainakaan meidän takia kukaan ryhmän/luokan lapsi ei jää toistuvasti ilman kutsua. Vaikka puolitoista tuntia tuntuu synttäripyörityksessä joskus ikuisuudessa, se on kuitenkin vain puolitoista tuntia – ja monelle pienelle aika tärkeä juttu elämässä. 

Miten teillä on ratkaistu lasten synttärijuhlat? Pidättekö sisaruksille yhteisjuhlia?

Leikkipuistossa pitämistämme synttäreistä lisää täällä.