Kun Cheek palasi Olympiastadion keikkoja seuranneelta tauoltaan, hän on puhunut saagasta.

Pidin sitä ensin hieman ylidramaattisen albumin promootiohöpinänä. Musta lammas -kirja avasi kuitenkin levyn sanomaa, myöhemmin tuli tieto elokuvasta. Syyskuussa haastattelin Elämä lapselle -konsertissa Jarea, kun he tekivät Profeettojen kanssa viimeisen keikan.

Ensimmäistä kertaa minulle tuli olo, että saagan päättäminen lähivuosina ei ole pelkkää promootiopuhetta. Jare oli rauhallinen, mutta päättäväinen; tuntui hyväksyneen, että Profeettojen lisäksi joku muukin oli päättymässä.

Kun tieto Peilisalin lehdistötilaisuudesta tuli, sanoin jokaiselle asiaa arvuutelle kollegalle, että Cheek lopettaa ja ilmoittaa jostain viimeisestä jättikeikasta tai keikoista. En nimittäin keksinyt mitään muuta maailmassa, mitä hän olisi voinut noin suureleisesti enää tässä maassa enää tiedottaa.  

Niin siinä sitten kävi. Cheek tekee viimeisen keikkansa elokuun lopulla vanhan kotikaupunkinsa Lahden suurmäen mäkimontussa. Liput tulevat myyntiin huomenna, mutta Lahden hotellit olivat jo loppuunvarattu viime viikolla. Saaga saa niin suureellisen päätöksen, joka Cheekin tarinaan voi vain sopia. 

Tavallaan päätös on väistämätön.

Nykyinen Spotify-kulttuuri on artisteille julma. Jokainen biisin julkaiseva saa suoraa dataa, kuinka suosittu sillä hetkellä on.

Cheek on onnistunut vielä saaga-kierroksella saamaan jokaisen kappaleensa listan kärkeen, mutta tiedostaa varmasti, että väistämättä edessä on päivä, kun näin ei enää ole.

Se ei ehkä olisi tapahtunut vielä vuoden, mutta viimeistään viiden vuoden kuluttua. Varsinkin, kun Vain elämää -kappaleita lukuun ottamatta Cheekin kappaleet ovat alkaneet viime aikoina toistaa itseään. 

Cheekin tapauksessa pienikin notkahdus listasijoituksessa tai yleisömäärän vähenemisessä olisi värikynin julkaistava uutinen.

Yleisökato Cheekin keikalla. Mitä ihmettä? 

Cheekin uusi kappale ei yltänyt Spotifyn kärkeen!

Näitä otsikoita Jare Henrik Tiihonen ei varmasti halua nähdä. Päättämällä uransa hänen ei myöskään tarvitse.

Tätä taustaa vasten uran päättäminen huipulla on rohkeaa, mutta olisiko ollut rohkeampaa jatkaa? 

Jos annettavaa ei aidosti ole enempää, niin Jaren päätös on ennen kaikkea järkevä. 

Sinällään Cheekin poistuminen on harmi, sillä Vain elämää -ohjelma on esitellyt koko kansalle aikuisemman ja empaattisemman Jaren. Kaiken mylläkän keskellä itsensä ja jonkunmoisen tasapainon löytäminen elämässä on kuitenkin ehkä se tärkein saavutus, jota Jare haluaa tulevaisuudessa vaalia.

Lahden Valot sammuu -päätöskeikka myydään huomenna hetkessä loppuun. Tarina ei vielä kerro, onko perjantaille suunniteltu myytäväksi toinen keikka, mutta joka tapauksessa Lahdessa päättyy yksi merkittävä luku suomalaista musiikkihistoriaa.

kuva Sanoma Magazines/Joonas Lundqvist

Greyn anatomia on jo 14 kautta vanha! Sairaalasarjan 300. jakso nähtiin viime viikolla Amerikassa ja on tänään nähtävillä myös meillä Ruutu + -suoratoistopalvelussa.

Koukutuin itse tähän sarjaan, kun odotin toista lastani. Samaan aikaan isäni oli vakavasti sairas ja kiinnostukseni kaikkia sairauksia kohtaan nousi sfääreihin. Kun valvoin öitä vanhassa lapsuudenkodissani, sarjan osat pyörivät läppärilläni tuotantokaudesta seuraavaan. Kuusi vuotta sitten elettiin aikaa ennen Netflixiä, niin kävin aina edellisen katsottuani hakemassa uuden kauden Iisalmen Citymarketista.

Ihan viimeisiä osia katsoin vielä sinä päivänä, kun lapsivedet olivat jo aamupäivällä menneet.

Greyn anatomia on loistavasti käsikirjoitettu sarja. Lääkärit ja kirurgit ovat inhimillisiä ihmeiden tekijöitä ja sairaalan ihmissuhdesoppa sopivan herkullinen. Hahmojen moniulotteisuudesta kertoo se, että jaksoin katsoa heittämällä sarjaa ensimmäiset kymmenen tuotantokautta.

Jo ennen kuin käsikirjoittajat tappoivat Meredithin puolison Derek Shephardin, homma alkoi kuitenkin tökkiä.

Kun päässä on puuroutunut kokonaan kuka hahmoista on ollut kenenkin kanssa, sarja on pyörinyt liian kauan. Hyvä tv-draama alkaa tuntua tuolloin halvalta saippuaoopperalta. Myös siinä vaiheessa, kun katsojasta tuntuu, että liian monta kirurgia on kuollut tai sairastunut dramaattisesti, alkaa touhussa olla tekohengittämisen makua.

Mikään ei enää yllätä – tai tunnu miltään. 

Välinpitämättömyys on rakkauden päättymisen merkki. Sama pätee suhteessani Greyn anatomiaan. Kolmesta viimeisestä tuotantokaudesta olen katsonut jakson sieltä toisen täältä. En katso sarjaa enää kirurgien ihmissuhdesopan, vaan potilaiden tarinoiden vuoksi. Mutta voisin olla katsomattakin. Usein, jos aikaa on, valitse jotain muuta kuin Greytä.

Olen sarjan kanssa eroprosessivaiheessa.

Parasta mitä tässä erossa voisi tapahtua olisi se, että tuotantotiimi ilmoittaisi sarjan päättymisestä. Haluaisin kuitenkin nähdä, miten ex-rakkailleni kävisi. 

Toivottavasti hyvin.