Katsoin kerralla kaksi jaksoa uudesta Bachelor Suomi -kaudesta. Voin kai lukeutua jonkunasteiseksi ohjelman faniksi, sillä olen katsonut käytännössä ohjelman kaikki kaudet. 

Kaikenlaista hiihtäjää ja etsijää on ohjelman historiassa nähty, mutta huomaan joka kerta viehättyväni tyypeistä, jotka uskaltavat olla myös hiljaisina, arkoina tai omituisinakin omia itsejään. Toki tämä pätee vain, jos henkilö on kutakuinkin tasapainoinen ja toisia ihmisiä kunnioittava henkilö.

Tämän kauden poikamies, eli Joni Lindlöf, on meikäläisen mielestä ohjelman kotimaisen historian kuumin tapaus. Nallekarhumaisen komea, karismaattinen, eikä kuitenkaan ylimielinen. Hän tuntuu aidosti etsivän kumppania. Ja ei yhtään haittaa, että Bachelorilla on jääkiekkoilijan kroppa ja hän sattuu puhumaan suomen seksikkäintä murretta. Kyllä, tampere it is!

Verrattuna viime kauteen ilahduin, että tällä kertaa poikamies etsii vahvaa ja määrätietoista naista, ei pelkkää kotikokkia.

Ymmärrän hyvin kotisohvalta, että naisten ihastus tuntuu nyt vatsanpohjissa asti. Jo toisessa jaksossa muutamat treffeille pääsijät kikattelevat Jonin edessä kuin pikkutytöt ja ihastuneimpien puolesta vallan huolestun, osaavatko he olla lainkaan omia itsejään Bachelorin (+kameroiden) edessä? 

Aitous julkisuudessa – ihan kuten ihmissuhteissa yleensä – on minusta lopulta tärkeintä. Kaikki muu päälleliimattu esittäminen tai starailu paljastuu nimittäin joka tapauksessa jossain vaiheessa, joten tämmösessä tv-hommassa siihen ei kannattaisi alkuunkaan lähteä. Varsinkin, jos etsii oikeasti ihmissuhdetta.

Tämän kauden Bachelor- Jonista tekee hurmaavan juuri se, että hän ei ainakaan alkujaksoissa tunnu esittävän mitään parempaa tai romanttisempaa mitä on.

Joku katsoja saattoi vaivaantua ensikohtaamisissa, kun Joni ei keksinyt muuta sanottavaa kuin en osaa edes nyt sanoa mitään, mutta minusta se oli paljon sympaattisempaa kuin imelät, ulkoa opetellut korulauseet. Varsinkin jos jannu ei niitä siviilissä käytännössä edes harrasta.

Siitä pisteet Jonille.

” Ihastuneimpien puolesta huolestun, osaavatko he olla lainkaan omia itsejään Bachelorin edessä?”

Bachelorilla on kuitenkin aina formaatissa etulyöntiasema, jossa on enemmän tilaa, aikaa ja asemaa olla oma hurmaava itsensä. Toisin on daameilla, joilla tosiaan muutamilla vahvan naisen roolia vetäneillä epävarmuus alkaa puskea pintaan jo toisessa jaksossa. 

Formaatti on sellainen, että siinä väistämättäkin hyväitsetuntoiset pärjäävät. Epävarmuus näkyy ohjelmassa tällakin kaudella luulin, että olet jo unohtanut minut kokonaan -ruikutuksilla, joihin kukin Bachelor on suhtautunut omalla tavallaan; toisia se ärsyttää, toisista se osoittaa kiintymystä.

Toisaalta sekin on uskallusta olla oma itsensä. Jää nähtäväksi, miten se vetoaa tämän vuoden unelmien poikamieheen.

Bachelor Suomi tiistaisin klo 21 Livillä

Vuosi sitten kirosin, kuinka unelmien kodista on tullut helvetillinen työleiri. Työleirillä ollaan edelleen, mutta olen yrittänyt entistä kompakteimmilla ratkaisuilla hallita kaaosta. 

Kotimme sisustus on aika moderni, kai siinä on ripaus skandinaavista tyyliä, kuten nykyään aika monessa valtavirtasisustustyylissä tuntuu olevan. Sisustajana tykkään, että tavaraa ei ole paljon, mutta kuitenkin meininki olisi kodikas ja persoonallinen.

Viitisen vuotta sitten ihastuin funkkishuonekaluihin, joita olen haalinut lähinnä nettikirppareilta. Niitä olikin lopulta kaikkialla muualla paitsi työhuoneessa, jonne en yksinkertaisesti löytänyt mistään kompaktia funkkishenkistä säilytysjärjestelmää, joka toimisi samalla tv-kaappina.

Työhuoneessa (kuva alla)  on ollut tähän asti Ikean lipasto, mutta olen koko ajan tiennyt, että funkkiskaappi toisi toimistoksi tarkoitettuun huoneeseen kotoisuutta sekä huone olisi tyyliltään samanhenkinen kuin muut.

Etsin sopivaa kaappia tai lipastoa yli vuoden, mutta edes lähelle sopivaa ei löytynyt. Tehtävää vaikeutti, että tajusin tarvitsevani omia työjuttuja varten oman television. Yläkerran tv on lähes aina muiden perheenjäsenien käytössä, eikä siinä katsellessa pysty kovin hyvin keskittymään. Talon toinen tv on (lähinnä läppänä) autotallissa, mutta sitä voi katsoa vain autosta, jos se on ajettu talliin (joku miehen mancave juttu, en ymmärrä).

Lopulta menin Inarian sivuille. Tilasimme sieltä aikoinaan yläkerran tv-kaapin, johon olemme olleet supertyytyväisiä. Valkoinen lasi istuu sisustuskokonaisuuteen ja sinne saa huomaammattomasti piiloon niin television sekä miehen työmatkoilta keräämät viinit ja viinat.

Koska vaatimuksia työhuoneen kaapistolle alkoi olla niin monta; tiliotteille, mapeille ja säilytettäville aikakauslehdille sekä televisiolle piti löytää paikka, niin päätin kääntyä Inarian puoleen. 

 Viimeksi homma toimi kuin unelma. Vein Inarialle tarkat mitat, jonka mukaan suunnittelija piirsi meille mallin. Sitten valitsimme materiaalin liukuoviin (lasi) ja rungon värin (valkoinen).

Nyt löysin Inarian sivuilta samansävyisen puumateriaalin kuin talon funkkiskaappimme ovat ja kysyin, onko runkoväriä mahdollista saada myös liukuoviin. Seuraavaksi sovin taas treffit suunnittelijan kanssa, ja etsimme valikoimista mustat listat, jolloin 50-luvun toimistovaikutelma olisi täydellinen.

Sopivien materiaalien löydyttyä suunnittelija piirsi toiveideni mukaisesti kaapin sisäosan. 

En halunnut, että kaappi vie huoneesta kohtuuttoman ison tilan, joten mittailimme kompaktit tilat mapeille ja aikakauslehdille, joita säännöllisesti kaapissa säilytän. Minulle riittää myös pienempi televisio, koska se tulee lähinnä työkäyttöön.

Kun suunnitelma oli valmis, kaappi lähti tilaukseen ja se toimitettiin sekä koottiin työhuoneeseeni vajaa kuukausi tilauksesta.

Nyt se on valmis ja kesyttänyt osaltaan työhuoneen kaaoksen. Pienikokoinen televisio on ollut tilauksessa ja odottelen vielä, että saisimme sen paikalleen. Lupasin lapsille, että viikonloppuisin, kun en työskentele huone voi toimia pelihuoneena, jos viikolla huone on vain minun käytössä. Freelancerille tämä auttaa edes vähän erottamaan työn vapaa-ajasta.

Olen ollut kaappiin taas supertyytyväinen. Vaikka Inaria on perusikeaa kalliimpi (tämä kaapin hinta olisi ollut 1200 euroa), niin itse ajattelen, että nykyiset huonekaluni ovat ikuisia ja sopivat tyylillisesti myös yhteen. Nyt kun astun eteiseen myös työhuone on samaa paria muun kämpän huoneiden kanssa. 

Erityisesti suosittelen Inariaa niille, jotka tuskailevat näkyvän elektroniikan kanssa. Kun televisio sammuu, niin sulkeutuu myös kaapin ovi.

Lisää tietoa Inarian kotisivuilta.

*kaapisto saatu alennuksella