Normal
0

21

false
false
false

FI
X-NONE
X-NONE

/* Style Definitions */
table.MsoNormalTable
{mso-style-name:”Normaali taulukko”;
mso-tstyle-rowband-size:0;
mso-tstyle-colband-size:0;
mso-style-noshow:yes;
mso-style-priority:99;
mso-style-parent:””;
mso-padding-alt:0cm 5.4pt 0cm 5.4pt;
mso-para-margin:0cm;
mso-para-margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:12.0pt;
font-family:”Calibri”,sans-serif;
mso-ascii-font-family:Calibri;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-hansi-font-family:Calibri;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-language:EN-US;}

Katsoin ennakkoon äsken päättyneen Ensitreffit alttarilla -jakson ja täytyy sanoa, että meikäläisen ihmetyskynnys ylittyi nyt Rosan, 26, käytöksen suhteen siinä määrin, että mietin, onko lähempänä 25 ikävuotta oleva kypsä kestämään ohjelman tuomat paineet?

Ja kyllä kuten aikaisemmilla kausilla on nähty, ohjelman konseptiin kuuluu, että omat ja toisen omituisuudet joutuu kohtaamaan. Rosalla ahdistus ja aaltoilevat tuntemukset alkoivat vaan ennätysaikaisin.

Häämatkan jälkeen Rosa kertoi jo, että tarvitsee aikalisää kaikesta.

Ensimmäisenä päivänä häämatkalla alkoi ahdistus, en tiedä varsinaista syytä. Semmonenkin, kun ei ehdi nähdä ystäviä, ei perhettä, nyt kun just tarvis tukea ja lohdustusta, Rosa selvitti illan jaksossa.

Häissä palavasti Eetuun, 28, rakastunut Rosa näytti tempperamenttiiaan siis jo häämatkalla, mutta tänään nähdyssä jaksossa tuntui, että kiukuttelu oli jo lapsellista.

Uusimmassa jaksossa Eetu muutti siis Rosan luo Lahteen. Ajoitus ei ollut mitä parhain, sillä sairaalassa työskentelevällä Rosalla oli meneillään yövuorotyöputki.

Äitini on tehnyt koko elämänsä myös yötöitä sairaanhoitajana, ja olen sitä kautta nähnyt, miten raskasta epäsäännöllinen yötyö on. Nyt tuntui, että Rosa kaatoi koko ammatinvalintansa Eetun niskaan heti, kun puoliso astui ensimmäistä kertaa Rosan olohuoneeseen. Rosan vastaanotto ohjelmaan kahteen muuhun pariin verrattuna oli vaatimaton. Heikkiä odotti Miinan luona valmis makaronilaatikko,  Sini tyhjäsi hyllyjään Vesaa varten ja halusi valmistaa tälle hyväksi havaitsemallaan reseptillä.

Täällä ei ole mitään hotelliaamupalaa

Rosa totesi sen sijaan Eetulle, joka ei sellaista todellakaan vailla ollutkaan, tuntui vain kyselevän, missä puurohiutaleet ovat.

Nukuttuaan yövuoron jälkeen Rosa suostui lopulta pyörähtämään Eetun kanssa kaupassa.  Lopulta hän syyllisti Eetua sielläkin, että ”tämä saa ideoida ihan keskenään ruokansa” sekä, että Eetun vapaailta mässyineen kuulosti ”kadehdittavalta”.

”Täällä ei ole mitään hotelliaamupalaa”

Luonteeltaa selkeästi kiltti Eetu yrittää piristää ja mennä Rosan jaksamisen ehdoilla. Mutta kuinka kauan hän jaksaa?

Tähän asti nähdyssä ei parisuhteeseen ole mahtunut kuin Rosa Rosa Rosa ja sen tunteet.

Olen ymmärtänyt, että ohjelmaan haetaan ihmisiä, jotka ovat motivoituneita sitoutumaan ja elämään parisuhteessa. Ehkä jos ymmärtää, että työ on vaativaa, niin kannattaisiko ensimmäiselle arkiavioliittoviikolle yrittää järjestää viikko kesälomaa, ettei ihan heti tarvitsisi hypätä syvään päähän?

En osaa sanoa, paljonko ikä vaikuttaa Rosan käytökseen vai yksinkertaisesti outo tilanne? Onhan ohjelman historiassa nähty toki myös, kuinka nelikymppinen mies ei voi luopua iltarahkastaan missään tilanteessa.

Itse olen tottunut näkemään ohjelmassa hieman sivistyneempää käytöstä.

Jokainen tietää lähipiiristään, että kumppanin löytäminen vaikeutuu, kun kolmekymmentä ikävuotta tulee täyteen. Jotenkin alunperin ajattelin, että ohjelma on suunnattu juuri näille ihmisille, jotka ovat valmiita sitoutumaan, mutta eivät ole sitä kolmenkympin jälkeen löytäneet sopivaa puolisoa.

Valitut ihmiset myös tuntevat itsensä hyvin ja ottavat vastuun elämästään.

Hyvänä esimerkkinä tällaisesta tyypistä Miina, joka tuntuu suhtautuvan vuorotyöhön, kuin elämään positiivisen rennosti. Ilmapiirin eron Heikin ja Miinan sekä Rosan ja Eetun kämppien välillä saattaa aistia ruudun läpi. Vaikka Miina painui aikaisin pehkuihin, Heikki jäi hyvällä mielellä viettämään aikaa keskenään.

Sitä omaa tilaa voi antaa ja ottaa muutenkin kuin äksyilemällä.

Nopea katsaus kertoo, että aikaisemmilta Suomen Ensitreffit-kausilta on syntynyt jokaiselta yksi pysyvä liitto. Ensimmäisen kauden Violaa ja Esaa lukuun ottamatta kaikki yhdessä pysyneet parit olivat molemmat yli kolmekymppisiä, kun sanoivat tahdon.

Toiselta kaudelta yhdessä ovat yhä tuolloin 34-vuotias Sari ja 35-vuotias Antti. Kolmannelta taas Tiina 34, ja Samuel, 31. Viime vuonna 32-vuotias Johanna nai 39-vuotiaan Markuksen ja pari on yhä yhdessä (kuvassa alimpana).

Mitä mieltä olette? Onko ikä vain numeroita vai voisiko elämänkokemuksesta olla tässä ohjelmassa niin iso hyöty, että se olisi jopa vaatimus?

kuvat AVAtv

Sanon heti alkuun.

Minulla on platoninen rakkaussuhde Juha Itkosen kirjoihin.

En koskaan kyllästy ihailemaan tapaa, jolla Itkonen kuvaa meitä ihmisiä. Inhimillisinä, ymmärtäen. Itkosen kanssa on turvallista katsella maailma, ihmetellä ja vähän pudistella päätäkin. Tällaista tämä nyt on ja tähän tosiaan on tultu.

Kuun alussa ilmestynyt Ihmettä kaikki -romaani (Otava) on poikkeaa kirjailijan aikaisemmista teoksista sen vahvan omakohtaisuuden vuoksi. Hyvinkin todennäköisesti kirja on totta lähes kokonaan, ja ehkä juuri siksi Itkonen ei anna kirjaan liittyviä haastatteluita.

Vaikka elämän ja kuoleman kysymykset ovat esiintyneet Itkosen teoksissa aikaisemminkin sivuroolissa, niin Ihmettä kaikki -romaanissa ne nousevat pääosaan.

Kirjassa nelihenkisen perheen elämä on asettunut uomiinsa. Kolmannen lapsen, perheen iltatähden odotus ei suju odotetulla tavalla, vaan vanhemmat Rose ja kertojapuoliso joutuvat mahdottoman päätöksen eteen. Ihmisarvoa ja moraalisia kysymyksiä pakon edessä pohtiessa pitkä liitto ajautuu kriisiin. Ja lukija ymmärtää hyvin miksi.

Lukija ymmärtää myös, miksi pariskunta päätyy ratkaisuunsa.

”En koskaan kyllästy ihailemaan tapaa, jolla Itkonen kuvaa meitä ihmisiä”

Poikkeustilan keskellä nelihenkisen perheen elämän ja arjen on jatkuttava. Niinkin absurdille kun se saattaa tuntua, niin aamupuurot on keitettävä ja lasten kanssa harrastettava Pokemon-kävelyitä. 

Toukokuun lopussa 2017 uutisoitiin, että kirjailija Juha Itkoselle ja yrittäjävaimo Maija Itkoselle on syntynyt kaksoset. Uutista seurasi mediahiljaisuus, johon siihenkin löytynee vastaus kirjan sivuilta.

Kirjassa pariskunnan kaksoset syntyvät ennen aikojaan ja alkaa ajanjakso, jolloin vanhemmat löytävät itsensä vastasyntyneiden teho-osastolta. 

Ne syntyisivät nyt. Ne olisivat voineet syntyä jo aikaisemminkin. Mutta eivät ne olleet ja minä olin alkanut ajatella, että pääsisimme pidemmälle, kenties kesäkuun loppuun tai heinäkuun alkuun, jo melkein turvallisille viikoille. Kohtalo on sen meille velkaa. Tai Jumala, Jumala on. Olinko ajatellut niinkin? Ehkä olin.

Erityisen ansiokasta kirjassa on se, että Itkonen oletettavasti kirjan tapahtumista useamman jollain tavalla itse kokeneena, pystyy ja yrittää ymmärtää molempia päähenkilöitä, jotka ovat ajautuneet perimmäisten kysymysten eteen.

Ja vaikka tapahtumat ovat olleet kirjoittajan todellisuus, niin lukijalle ei tule tirkistelijäoloa, vaan myötäelämisen tunne.

Rivien välistä voi lukea kiitollisuuden vastasyntyneitä teholla hoitaneita kohtaan. Mutta myös kritiikin, miksi vaikean päätöksen edessä olevia vanhempia ei tueta kyseisissä tilanteessa enempää. 

Kirja nosti mieleen myös oman muiston, jonka olin ehkä jollain tavalla halunnut unohtaa. 

(aiheesta kiinnostuneet voivat käydä kuuntelemassa oman stoorini Instastoryn puolelta, meillä lopulta kävi hyvin, joten tuntuisi tekopyhältä verrata sitä tragediaan, joka kirjassa käytiin läpi)

Tämän kirjan ostamisella teet myös hyvää, sillä Juha Itkonen lahjoittaa koko kirjasta saamansa tekijänpalkkionsa Lastenklinikoiden Kummien kautta HUS:n vastasyntyneiden teho-osastolle. 

Kuukauden teos/elokuu: Kinky Boots on täydellinen musikaalielämys, joka voi parantaa maailmaa