Äiti-ihmisenä olen varonut mainostamasta tätä, mutta rakastan juhlimista. Siis sellaista kunnon hillumista hyvän musiikin ja ystävien kanssa – euforisen hetken ilman huolta huomisesta. 

Sanomattakin on selvää, että en ehdi harrastaa tuota – kolmen suhteellisen pienen lapsen äitinä, reissumiehen vaimona ja yrittäjänä – kovinkaan usein.

Moni saattaa kuvitella, että juhlin työni puolesta paljon. Kohotankin joka viikko useamman skumppalasin, mutta ehkä kerran puolessa vuodessa otan siitä kulauksen. Yleensä joudun ensimmäisten joukossa poistumaan pilleistä kuin pilleistä, joten gaalanaisen skumppakuvat Instagramissa – ne ovat liian usein ympäröivien kulissien jatke!

Kun sitten juhlin, haluan olla täysin vailla velvotteita. Haluan, että kaikki toimii, tyypit ovat oikeat, enkä tuona omana hetkenä jaksa mitään ylimääräistä säätämistä, jota arki on yleensä yhtenään täynnä.

 Ja sanotaan suoraan, että sen kerran kun olen menossa niin kumoan useamman lasillisen – ja tanssin aamuun.

Ehkä tästä syystä en ole koskaan ollut mikään festarikävijä. Jo parikymppisenä koko festarointi tuntui lähinnä vaivalloiselle; telttoja, jonoja, kilometrien kävelyä kaatosateessa kohteeseen.

Sitten rakastuin tamperelaiseen mieheen ja päädyin kymmenen vuotta sitten Tammerfesteille, joka on yksi Suomen suurimmista kaupunkifestivaaleista.

Kymmenen vuotta sitten festit olivat hajautuneet klubeille ja isompiin konsertteihin ympäri kaupunkia. Keikan jälkeen saattoi jatkaa seuraavalle klubille tai baariin. Artistien keikkoja, joita et ikinä ehdi katsomaan talvella, kesäfiilis, kaupunkifasiliteetit ja leppoisat tamperelaiset. Vihdoinkin festarit meikäläisen makuun!

Jokunen vuosi sitten isommat keikat siirtyivät Ratinanniemen festivaalipuistoon. Tammerfesteistä tuli astetta enemmän festarimainen ruoka- ja myyntikojuineen.

Onneksi alue oli kuitenkin helposti hahmotettava ja se on käytännössä keskustassa.

Juhlivalle mutsille tämä oli lopulta helpotus, sillä ehdin halutessani nähdä monet artistit samalla lavalla.

Ratina on kuitenkin sen verran pienempi, että vaikka olisit alueen perimmäisellä kojulla kuulisit lavalla soittavan bändin. Joskus kun festareilla sosialisoidessa lempibändi saattaa jäädä vahingossa välistä, niin Tammerfesteillä niin ei yksinkertaisesti voi käydä. 

Lisäksi Tammerfesteillä voi yhä nauttia myös vanhan ajan klubikeikoista, joita yhä on useammassa paikassa ympäri kaupunkia.

Kolmekymppisenä koko ajatus rymyfestareista tuntuu jo utopistiselle, mutta Tammerfestit ovat olleet jo vuosia useankin kaveriporukkani (kyllä olen levittänyt sanaa) heinäkuun kohokohta.

Festit, jotka tänä vuonna järjestetään 18.-20.7, merkitään kalenteriin jo vuoden alussa. Ja kun tämän kesän festariohjelma julkaistiin, niin whatsapp on käynyt kuumana. Mikä on pääpäivä? Tuo olis pakko nähdä ja tuo! Monenko päivän liput?

Nyt näyttää siltä, että tänäkin vuonna olen Ratinanniemessä torstaista lauantaihin.

Tiedän. Nämä festarikuvat tuntuvat just nyt lumikaaoksen keskellä epätodellisille, mutta tuommosta(kin) meillä viime vuonna oli. Pääpäivänä koko porukalla oli *VIP-liput, joilla pääsee katoksen suojaan, saa katsella keikkoja hieman korkeammalta ja vapautuu vessajoinoista.

Toisaalta olen viettänyt monta festipäivää vipittömänä ja ihan yhtä lystiä on aina ollut. Rinteen päältä voi välillä fiilistellä istuenkin keikkoja, enkä itse ole kokenut alueella ikinä infernaalisia jonoja. 

Ja niin. Tässä vaiheessa kesä tuntuu myös epätodellisen kaukaiselle, mutta aina se on kuitenkin yllättävän nopeasti tullut. Ja yhtä yllättävän nopeasti Tammerfestien lippuja on myös myyty viime kesinä loppuun.

Vastailin nimittäin viime kesänä lukuisiin puheluihin festien lauantai-aamuna, jossa kyseltiin, että apua tiedätkö yhtään mistä voi saada tälle päivälle lipun?

Eli  lämpimästi suosittelen varaamaan kalenterista minä-aikaa jo nyt ja ostamaan Tammerfestien tiketit tänä vuonna hyvissä ajoin. 

Tammerfestein 25. juhlavuoden kunniaksi sain myös arvottavaksi kaksi lippua kesän festeille! Jos sääkin haluat nähdä kesällä Vesalan, Lauri Tähkän, Apulannan, Kaija Koon, Anna Puun, Vestan ja monet muut ykkösnimet Suomen Tampereella kommentoi blogin kommentoi-kenttään tai Galawoman (minun Instagram-tilini) Tammerfest-kuvan alle (sama foto kuin tässä postauksessa) kenen kanssa ja mille päivälle haluat liput ensi kesän Tammerfesteille 27.2 mennessä.

Voittaja saa siis kaksi lippua itse valitsemalleen päivälle Tammerfesteille. Huhuilen voittajaa täällä ja Instassa 1.3, joten muista käydä tsekkaamassa suosiko arpaonni juuri sinua.

Lippujen lisäksi tamperelainen (tietenkin) Linkosuo on luvannut palkita voittajan lisäksi neljä arpaonnista festarieväillä. Tuotepakettiin kuuluu Linkosuon uusia ja klassikkoherkkuja. Kaikki voittajat siis infoilen 1.3 täällä ja Instagramin puolella.

°Tammerfestien 2019 ohjelmaan, artistikattaukseen ja lippuvaihtoehtoihin voi tutustua täällä.

*saatu

°kuvat Jonna Öhrnberg/Tammerfest

En koskaan tavannut kohuotsikoista tuttua Matti Nykästä.

Sen sijaan tapasin useamman kerran miehen, jolla oli alkuun hieman pälyilevä katse, ja joka vastaili hieman epävarmasti hänelle esitettyihin kysymyksiin. Koska tapasimme harvoin, luottamus hänen kanssa piti rakentaa joka kerta uudelleen.

Miten ja kuka hänet oli kuhunkin tapahtumaan tai tv-ohjelmaan saanut paikalle, oli varmasti joutunut suostuttelemaan hetken. Aina kun tapasin Matti Nykäsen tuntui, kun hän olisi halunnut olla missä muualla tahansa kuin salamavalojen ristitulessa.

Mutta siellä Matti seisoi sinäkin lauantai-päivänä, lastenvaateliikkeen avajaisissa. Yllään vaaleansininen Tommy Hilfigerin neule ja farkut. Matti istui askartelemassa korttia muiden vieraiden tavoin lapsille tarkoitetussa minipöydässä.

Oli ehkä kevät vuonna 2011, olisimmeko tehneet pääsiäiskortteja?

Matti seurusteli tuolloin Susanna Ruotsalaisen kanssa ja tuo taisi olla ainoa tilaisuus, jossa näin heidät yhdessä. He vaikuttivat onnellisilta, sen verran kun kertanäkemältä toisten onnesta mitään voi sanoa.

Tuon jälkeen tapasin Matin ehkä viitisen kertaa, viimeisen kerran Supertähdet-ohjelman pressissä (kuva yllä), jolloin hän oli naimisissa Pian kanssa.

 Tänä aamuna suru-uutinen Matti Nykäsen (1963-2019) poismenosta tavoitti minut varmaan samaan aikaa kuin koko muun Suomen. Jostain syystä en itkenyt, olin vain surullinen. Surullinen samalla tavalla kuin aina sen jälkeen, kun olin tavannut Matti Nykäsen.

Minulle hän oli traaginen hahmo. Herkkä mies, joka tuntui toistelevan hassuja sanontojaan osittain siksi, että niitähän me halusimme kuulla. 

Kaikesta huolimatta Matti Nykänen oli mäkihyppylegenda, jonka kuvia liimailin mummolassa pikkutyttönä leikekirjaani. Valitettavasti hän oli myös alkoholisti, mikä yhdistettynä herkkyyteen ja epätavalliseen elämään teki hänen elämästään traagisen.

Toivon yli kaiken, että hänen viimeinen lentonsa oli mahdollisimman kivuton. Jostain syystä minun piti kuulla äsken tämä. 

Lennä Nykäsen Matti, lennä.

Voimia omaisille suruista suurimpaan.

*Muistoja mäkisankarista täällä.