Kirjoitin edelliseen Me Naiset -lehden numeroon jutun Mariela ja Oskari Sarkimasta, parista joka avioeron jälkeen päätti jatkaa ystävinä. Haastattelua oli sinällään helppo tehdä, sillä ymmärsin, mistä he puhuivat. Vaikka jokainen suhde on omansa, niin minulle kävi esikoiseni lapsen isän kanssa lopulta samoin.

Soittelimme ja sovimme koko ajan suhteellisen hyvässä hengessä tytön asioista, mutta noin vuoden kuluttua erosta puhuimme muustakin; työasioista, yhteisistä tutuistamme ja muusta.

Mitä tämä vaati? 

No varmaankin sen, että molemmat olivat hyväksyneet tapahtuneen ja kääntänyt uuden sivun elämässä, jossa tärkein oli lapsen etu. Nostan myös lippistäni nykyiselle aviomiehelleni, joka kuvioon tultuaan jaksoi olla kärsivällinen uudessa tilanteessa, jossa jokainen haki paikkaansa.

Suurin yllätys minulle oli, että eksäni ja nykyinen aviomieheni ystävystyivät. Tästä kiitän Liigaa, Veikkausliigaa ja mitä näitä suomalaisia urheilusarjoja nyt on. Mietin, että mikä asia naisilla olisi yhtä yhdistävä tekijä, josta saisi ensitapaamisella noin luontevasti aikaan molempia aidosti kiinnostavan keskustelun?

En usko, että tällaisessa tilanteessa moni ystävystyy ensinäkemältä. Hyvät välit syntyivät vuosien aikana, pikkuhiljaa. Lähinnä varmaan ensimmäiset vuodet jannut juttelivat urheiluun ja tyttöön liittyvistä asioista.

Kun poikamme syntyi ja kasvoi kävivät he silloin tällöin yhdessä lasten kanssa katsomassa jääkiekkoa tai jalkapalloa. Eivät joka viikko tai edes kuukausi, mutta silloin tällöin, niin kuin monien muidenkin tuttavaperheiden kanssa tehdään nyt erilaisia asioita.

Kerran kun isänsä haki tyttöä kesäloman vietosta Tampereen mummolasta, miehet veivät ennen lähtöä kahdestaan lapset Särkäniemeen, jotta saisin levätä loppupäivän. Totesin tämän ystävälle, jonka kanssa juorusin huvipuistokäynnin aikana puhelimessa. Muistan kun hän hämmästeli tilannetta.

 Miten teillä voi olla tommosta?

Lasteni isät käyvät nykyään pelaamassa sunnuntai-iltaisin samassa porukassa sulkapalloa. Hätätilanteissa auttelemme puolin ja toisin. Kun viime viikolla olin kipeänä lasten kanssa kotona, niin pyysin harkoista tyttöä tuovaa isään hakemaan apteekista särkylääkettä. Nyt siippani työmatkan aikana lapset olivat myös muutaman tunnin esikoisen isällä hoidossa, kun olin valmentamassa. 

Viime keväänä kun esikoisen isällä oli jalka paketissa, kävimme hänelle kaupassa. Koko porukalla olemme käyneet katsomassa yhdessä tytön voimistelunäytöksiä.

Itse en osaa kiinnittää asiaan huomiota, ellei joku sitä erikseen ihmettele.

Viime aikoina olen miettinyt, että pitäisikö minun olla huolissaan, sillä esikoisen isä soittaa useammin tyttöön liittyvistä asioista miehelleni. Ymmärrän, että valitessaan minun numeron, joutuu yleensä kohtaamaan neuroottisen aikatauluttajan, jolta saa jonkunmoisen tehtävälistan.

Ymmärrän, että taipumukseni yriittää hallinoida kaikkea voi olla raskasta kanssaeläjille. Olen aika varma, että miehet joskus naureskelevat tälle keskenään; niin kaun kun se tapahtuu rakkaudella, niin sallittakoon se heille.

Huomenna vietetään isänpäivää. Kaiken jälkeen olen esikoiseni puolesta kiitollinen, että hänellä on kaksi tärkeää isähahmoa elämässään ja vielä bonuksena muutama elämässä aktiivisesti mukana oleva pappa. 75 prosenttia enemmän isähahmoja kuin minulla oli samassa iässä! Toki hän riitti oikein hyvin, mutta en usko, että useampi välittävä ihminen elämässä on haitaksi.

Kippis kaikille itsensä isäksi kokeville ja isiensä lapsille!

kuvakaappaus Gilmore Girls

Kun kokoonnuimme eilen toimittajakollegoiden kanssa Uuden Musiikin kilpailun ehdokkaiden julkistustilaisuuteen, hoimme samaa mantraa; olisipa siellä edes muutama vähän tunnetumpi ja kiinnostava hahmo.

Olkoonkin kyse Euroviisuista, mutta viime vuonna sama tilaisuus muistutti paikoittain Putouksen hahmokisan lavakierrosta. Mukana ei ollut yhtään tyyppiä, joka olisi ollut ennalta suurelle yleisölle tuttu. Tällä ei tietenkään välttämättä ole viisuissa merkitystä, kun biisi ratkaisee. Mutta kisojen yleisen kiinnostavuuden kannalta olisi hyvä, jos mukana olisi muutamia nimiä.

Yle ja Saara Aalto pääsivät eilen siis yllättämään totaalisesti. UMK-finaalissa nähdään tänä vuonna vain yksi kilpailija, jonka kolme kappaletta kilpailee toisiaan vastaan. Yle on diktaattorin vailla valinnut edustajaksi Aallon, yleisö saa äänestää edustuskappaleen.

Itse en osannut loukkaantua kansanäänestyksen menetyksen puolesta. Noin kolme sekuntia uutisen julkaisun jälkeen Ylen uusi strategia tuntui jopa nerokkaalta.

Miksi ihmeessä ei kokeiltaisi uutta, kun vanha on toimimattomaksi havaittu? Kävi Saaralle niin tai näin, niin minusta kokeilua voisi jatkaa muutaman vuoden, josko vaikka Robin tai Antti Tuisku innostuisivat edustajiksi taukojensa jälkeen.

Tämä on ehdottomasti oikea askel myös Saara Aallon uralle. Tilanteessa hän on pakotettu saamaan ulos ainakin kolme uutta kappaletta. Tosiasia kun on, että niitä ei ole kuultu, ja X Factorin finaalista on kohta vuosi aikaa. 

Euroviisujen uudessa kilpailutilanteessa myös biisintekijät venyvät varmasti äärimmilleen. UMK-finaalissa Saara pääsee esittelemään parastaan, samaa mitä nähtiin X Factorin isolla lavalla. Odotettavissa on kolme mahtipontista show´ta, jotka ainakin minä haluan todellakin nähdä.

Viisuedustuksella Saara saa jatkoaikaa myös kääntää X Factor -menestyksen voitokseen. Eilen Saara kertoi Me Naisille, että aikoo pitää loppuvuoden hiljaiseloa ja keskittyä biisien tekemiseen ja tulevaan koitokseen. Tämä on myös oikea strategia.

Kun hänellä on vielä kotimaassa kansainvälisen tähden status, sitä ei kannata pilata hyppäämässä julkisuudessa ilman musiikillista sisältöä (uusia julkaisuja). Siinä voi helposti käydä niin, että silloin kun uudelle musiikille tarvittaisiin julkisuutta, sitä ei aikaisemman julkisuusinflaation takia ole enää tarjolla.

Euroviisujen kohdalla tätä riskiä ei ole. Viisuedustuksella Saara maksimoi kotimaassa uusien kappaleidensa näkyvyyden.

Saara Aallosta kertova dokumentti nähtävillä Yle Areenassa

Lue myös: Saara Aallon riisikakkuhampurilaiset

kuva Jonna Öhrnberg