Viimeiset viikot on tuntunut, että kuherruskuukausi töiden suhteen on loman jälkeen vietetty. Taas mennään täysillä! Arjessa liikuntarutiinien lisäksi vanha kunnon teevee on kyllä paras nollauskeino, joka saa ajatukset oikeasti pois työasioista. Olen myös suuri aikakauslehtifani, mutta välillä huomaan, että niitä lukiessa alan liikaa miettiä työjuttuja. Joten teevee it is! Kaikkine olomuotoineen.

Näille ohjelmille olen raivannut tänä syksynä vapaa-ajan röhnötys-kalenteristani tilaa.

Koko perheelle

1. Idols 13.9 alkaen Nelonen

Ruutuun saapuvista talent-ohjelmista olen eniten fiiliksissä juurikin tällä viikolla alkavasta Idolsista. Kautta aikojen juurikin tuotannon ensimmäiset jaksot ovat olleet niitä viihdyttävimpiä ja odotan innolla, että myös meidän lapset pääsevät tutustumaan formaattiin. Meillä on ollut viimeisen parin vuoden ajan usein juuri talvikaudella joku ohjelma, jota koko perhe on katsonut (paitsi pienin ja iskä). Idols tulee keskiviikko ja torstai -iltaisin. Ohjelman alkaminen tuntuu freesiltä; toivottavasti kanava ei puhkikuluta ohjelmaa liian monella kaudella. Idols kerran viidessä vuodessa tahti on tämän kokoisessa maassa just hyvä!

Illanviettoihin

2. Vain elämää perjantaisin Nelonen

Vähän haukottelin All Stars Vain elämää -julkaisulle, mutta niin vain viime perjantain Cheek-jakso imaisi minutkin mukaansa. Katsoin perään Ruudusta  vieläJari Sillanpään jakson. Sen verran voin paljastaa, että ehkä kiinnostavammat versiot saatettiin nähdä Cheekin päivänä (olihan moni tuona päivänä kuululla epämukavuusalueellaan).

Mutta kiinnostuneena kuuntelin samojen tyyppien juttuja, joista osan olin kuullut tai lukenut useaan otteeseen. Satulinnan taika toimii yhä! Parhaimmillaan ohjelma toimi kuitenkin seuraavan iltana Ruudun kautta, kun kaveriperhe oli kylässä. Seurustelun lomassa oli kiva analysoida ja kuunnella kappaleita.

Puolison kanssa

3. Liar 12.9 HBO Nordic

Yhteisten sarjojen ja elokuvien löytäminen onkin meillä haastavaa, sillä makumme televisio-ohjelmien suhteen ei voisi olla enempää erilainen. Minua ahdistaa miehen rikossarjat ja tylsistyttää jalkapallo. Hän ei voi sietää Ensitreffit alttarilla -ohjelmien tapaisia realityjä. 

 Katsoimme yhdessä Affair -sarjan jaksot, joten ajattelin myydä miehelleni HBO:lla 12.9 ensi-iltansa saavan Liarin. Ainakin ennakkoon katsomani jakso vaikutti lupaavalta. Tykkään, että asioista näytetään useampikin kuin yksi puoli.

Liar-sarjassa hiljattain eronnut Laura (Joanne Froggatt) on fiksu ja työlleen omistautunut opettaja, jota epäilyttää palata takaisin treffimarkkinoille. Andrew (Iaoan Gruffud) on puolestaan maineikas kirurgi, jonka poika käy samaa koulua, jossa Laura opettaa. Laura ja Andrew ihastuvat toisiinsa välittömästi ja menevät treffeille. Kumpikaan heistä ei osaa aavistaa, kuinka kauaskantoisia vaikutuksia heidän kohtaamisellaan on heihin ja heidän perheisiinsä.

Totuus ja seuraamukset kulkevat käsi kädessä tiivistunnelmaisessa jännityssarjassa, jonka ovat luoneet BAFTA- ja Golden Globe -ehdokkaina olleet tuottaja-käsikirjoittajat. 

Yksin kyhjötykseen

4. Siskonpeti 21.9 YLE

Ensitreffit alttarilla -ohjelman lisäksi Siskonpeti kuuluu niihin sarjoihin, joita katson ihan keskenäni. Koska lapset ovat liian pieniä ja mies ei tajua. En naura vedet silmissä ohjelman sketseille, mutta tykkään sen tarjoamasta samaistumispinnasta huumorilla höystettynä. Usein hymähtelen. Toivottavasti tällä alkavalla kolmannella kaudellakin.

Kannattaa(ko) odottaa 

5. The Crown 8.12 Netflix

Hih, tiedän jo mitä teen joululomalla! Brittihovin elämää ja maan politiikkaa koukuttavasti kuvaava The Crown saa onneksi jatkoa (sarjan luoja on väläytellyt sarjasta jopa kuuden tuotantokauden mittaista). Sarjaa seuratessa minulla on huono tapa googlailla, mites tämä menikään ja kuka tämä nyt olikaan. Mutta lasketaan sivistäväksi viihteeksi.

Miksi?

Maikkarin Katsomoa on niin hankala käyttää?

Ennen kirjautumistakin (joka nykyään vaaditaan) oli herran hallussa mikä selain ja päivitykset tukivat tuota sivustoa (sain välillä näkymään yhdellä padeista). Jotkut tunnukset olen television kautta kerran luonut, kun nykyään yritän päästä sisään, systeemi herjaa. Aika turhauttavaa! On jäänyt katsomatta vielä kokonaan Jenni Pääskysaaren juontama Meidän tarina, jossa julkkispariskunna maskeerataan 60 vuotta vanhemmiksi (superkiinnostavaa). Samoin Atlantin yli -sarjan viimeinen jakso on näkemättä. Treffit alttarilla katson aina reaaliajassa, eli nyt!

Tunnelmallisia syysiltoja!

Minua jäi vähän harmittamaan aikaisemmin tällä viikolla tekemäni yrittäjän päivän postaus; muutama olennainen juttu freelancerina toimimisen hyvistä puolista jäi mainitsematta. Yksi niistä on ehdottomasti työn vaihtelevuus.

Viihdetoimittajana päivät ovat harvoin samanlaisia, mutta onneksi hyvin ennakoitavissa. Teen aina edellisenä perjantaina seuraavan viikon suunnitelman, jonka tsekkaan miehen kanssa läpi perheen kuvioiden kannalta näin sunnuntai-iltana. Yleensä kerran kaksi kuukaudessa käy jotain odottamatonta; tulee tärkeä keikka, josta tulee tieto viime tipassa tai lapsi sairastuu.

Tai joku tyyppi suostuukin pidempään haastatteluun nopealla aikataululla. Noissa tapauksissa sullon töitä seuraaville päiville tai viikonlopulle.

Ja yritän hengittää syvään. 

Kuvasin kuluneelta viikolta kaksi työpäivää, jotka ovat toistensa vastakohtia. Toisena viipotan kemuista seuraavaan ja hölötän puhelimessa. Toisena röhnötän tukka takussa kotona kirjoittamassa koko päivän. Ainoa kontaktini ulkomaailmaan ovat perheen jäsenet, päiväkodin henkilökunta ja sähköposti.

Keskiviikko

6.45 Herään suhteellisen pirteänä. Lapset sairastelivat edellisellä viikolla ja maanantaina minulla oli vuorostaan kaktus kurkussa. Lepäsin tuolloin muutaman tunnin ja jäin heti kärkeen jälkeen laatimastani viikon aikataulusta.

Teen maanantaille kuuluneita hommia heti herättyäni; viimeistelen ja lähetän toimitukseen viikon palstasuunnitelman. Toiseen toimitukseen kuittaan erään haastateltavan suostuvan aukeamaan juttuun. Laitan myös muutamia kysymyksiä tulevien viikkojen tapahtumista ja vieraslistoista. Muistutan yhtä tiedottajaa haastiskyselystä.

7.15 Herätän 9-vuotiaan esikoisen. Kerään kasan edellisenä iltana valmiiksi katsomiani vaatteita ja herätän 5-vuotiaamme pukemaan ja pesemään hampaat. Pienin, 2-vuotiaamme, herää aina hymy huulilla, mutta haluaisi pukea itse. Hitaasti. Väärinpäin. Hengitän syvään.

8.00 Puolisoni ajaa pitkähköä työmatkaa ja kotityöpäivinä huollan lapset aamulla päiväkotiin (ellei ole paniikkitilanne). Nyt hyppäämme kahden pienimmän kanssa kahdeksalta pyörien selkään.

Jätän vartin kuluttua lapset päiväkotiin ja pyrähdän salille tekemään 45 minuutin treenin. Juoksen matolla puoli tuntia ja availen hartiajumia, venyttelen varovasti.

Yritän liikkua kahtena aamuna viikossa. Lisäksi minulla on maanantai-iltaisin voimisteluharjoitukset. Yritän pitää näistä kolmesta liikuntakerrasta kiinni. Joskus viikot ovat niin kiireisiä, että teen korvaavan treenin sunnuntaina lasten harrastusten ja menojen välissä. Nämä ovat viikoittaiset henkireikäni.

9.30 Tsekkaan salilla nopeasti treenin jälkeen puhelimen. Monet tulevat töihin yhdeksältä ja osa on vastannut jo aamuisiin meileihin. Pyöräilen kotiin ja nappaan lähikaupasta salin jälkeen täydennysmaidot sekä itselleni lounassalaatin. Kotona käyn pikasuihkussa, vedän päälle kotikamppeet.

10.00 Pääsen aloittamaan työt. Minulla oli edellisenä aamupäivänä pidemmän jutun haastattelu, jonka ehdin onneksi purkaa heti haastatelun jälkeen. Hahmottelin edellisenä päivänä jutun paloja alustavaan järjestykseen, joten pääsen jatkamaan työstä suhteellisen helposti.

12.30 Syön lounasta ja vastailen sähköposteihin. Katselen kalenteria ja tajuan, että viikon toisen blogipostauksen kanssa tulee kiire. En ehdi tekemään isompaa ajatusta julkaisukelpoiseksi, joten nappaan varuiksi muutaman kuvan. Esikoinen tulee koulusta, patistelen tekemään läksyt ennen välipalan syömistä, jonka tekee kyllä aina itse.

13.00 Jatkan pitkän jutun kirjoittamista. Kirjoitan kyseiseen juttusarjaan ensimmäistä kertaa ja huomaan, että jutun rakenne jää epätasapainoon. Muokkaan kokonaisuutta. 

16.00 Mies soittaa, että ehtii hakemaan lapset. Huokaisen helpotuksesta, sillä juttu on vielä hieman vaiheessa. Kirjoitan viiteen asti, jolloin ovikello soi. Lapsen joukkuekaverin isä tulee hakemaan esikoista harjoituksiin. Siunatut kimppakyytiringit. Alamme toki etsiä hukassa olevaa kisapukua, joka olisi hyvä olla harjoituksissa. Löydän sen kaapin perältä hetken kuluttua oven käymisestä. Ehdin avata koneen, kun muu jengi tuleekin kotiin. 

17.15 Mies lähtee viemään keskimmäistä tyyppiä harjoituksiin, annan kuopukselle välipalaa. Saan jutun viimeistelyä, kun napero katsoo jakson muumeja.

17.45 Saan jutun lähetettyä päällikölle ja työpäivä on paketissa.

18.00-22.00 Illalla leikin kuopuksen kanssa, lämmitän edellisenä päivänä tehtyjä lihapullia harkoista palaaville lapsille. Laitan seuraavan päivän tavaroita lapsille valmiiksi, siistin keittiön. Laitan lahjapussiin lapsen kaverisynttärilahjan. Juhlat ovat seuraavana iltana, enkä ole tuolloin kotona. Muistutan, että kirjoittaa kortin ennen juhliin lähtöä. Teen kauppalistaa perheelle, joka hoitaa viikonlopun ostokset seuraavana iltana.

Kun pienin menee unille ja isot ovat käyneet suihkussa, katsomme koko perhe Susijengin peliä. Makselen samalla kuun laskut, yrityksen ja omat. 

23.00 nukkumaan

Torstai

Herätys 6.45 Ensimmäinen työkeikka on vasta yhdeltä, joten käytän aamuhetken ja katselen lehteen tulevia muotikuvia. Olen ideoinut osion jo edellisellä viikolla, mutta katselen kuvapalvelusta, onko viimeisen viikon aikana tullut parempia kuvia. Sitten herätän esikoisen.

8.00-8.30  Lasten vienti perussäädön jälkeen pyörällä päiväkodille.

8.30-10.00 Muotiosion tekeminen, samalla maileihin vastaaminen ja lähettely. En ole saanut vielä kommentteja pitkästä jutusta, joten aloitan kymmenen aikaan soittelun. Tällä viikolla se tarkoittaa aikaisemmin sovittujen (keväällä) juttujen ajankohdan sopimista nyt syksylle. Yritän myös pehmittää yhtä uutta kansityyppiä lehteen.

10.30-11.00 Olen edelleen kotilookissa, joten meikkaan ja puen vähän siistimmät vaatteet. Laitan tietokoneen ja kännykän lataukseen ja pakkaan päivän aikana tarvittavat tavarat. Tärkeimpänä kuulokkeet (purkua varten) ja laturi (jos en tee töitä wifin läheisyydessä). 

11.10 Saan lääkäriltä vastaukset erääseen juttuun, jota kirjoitan. Editoin juttua hetken. Kun kasaan itselleni paksumpia vaatteita, siistin vähän eteistä, joka on kaaoksessa. Nappaan postilaatikosta myös tänään tulleet Me Naiset ja Meidän Perheen, jotka ehdin lukea junassa.

11.40 Koskaan aikaisemmin en ole tehnyt niin nopeaa keikkavaihdosta kuin tänään. Juna-asemalla huomaan, että eräältä PR-toimistolta on tullut viesti, että tilaisuuteen on tulossa yllättävän paljon tunnettuja henkilöitä ja sieltä saisi hyvän palstasivun. Keikka on samana päivänä kolmelta ja tarkoittaisi sitä, että yhden keikka, jolle siis juuri olen matkalla jäisi pois (samat tyypit ovat tulossa samassa yhteydessä palstalle muutaman viikon kuluttua, joten keikka oli pitkään kysymysmerkkinä). Soitan toimitukseen ja kuvaajalleni Jonnalle, käykö vaihdos. 

Junamatka menee suurimmaksi osaksi nopean vaihdoksen selvittelyssä ja selittelyssä. Puolen tunnin matkan lopussa selaan myös nopeasti lehdet – aina vähän pelko kurkussa. Entä jos johonkin juttuuni on jäänyt jokin virhe? Tämä on omaa, itselleni luomaa pakokauhua, jota ei siis koskaan ole vielä tapahtunut. 

Me Naisiin olen tehnyt viikoittaisen Radalla-palstan ja syyskuun Meidän Perhe -lehteen lukujutun Sanna Saarijärvestä ja hänen telinevoimistelua harrastavasta Fanny-tyttärestä. 

Olen Helsingissä 2,5 tuntia ennen uuden keikan alkua. Minun piti alunperin jäädä Pasilassa ja mennä kuvaajan kyydillä siitä Kalastatorpalle. Olisin mennyt sinne normaalisti omalla autolla, mutta auton turbovaihteessa oli ollut edellisenä päivänä jotain häikkää, enkä uskalla ajaa sillä pidempiä matkoja.

Onni onnettomuudessa, nyt parkkiongelmaa ei ole. Ja kun uusi keikka on keskustassa, olen valmiiksi pelipaikoilla illan keikkaa varten. 

Lounasongelma kuitenkin on. Nimittäin yksi lempilounaspaikoistani on aivan täynnä, enkä mahtuisi heilumaan siellä koneen kanssa. Parkkeeraan läheisimpään ravintolaan, jossa tilaan salaatin ja keiton. Kahdella ruokalajilla voin istuakin tässä wifillisessä ravintolassa koko väliajan. 

12.30 -14.40 Töitä lounasravintolassa. Olen saanut päälliköiltä muutostoiveet pitkään juttuun, korjaan mitä pystyn ja laitan haastateltavalle soittopyynnön loppuja varten. En saa häntä kiinni ja aavistelen, että illasta tulee pitkä. Periaatteessa jutun olisi hyvä olla toimutuksessa perjantaina ja minulla on illalla lisäksi purettavana vielä kahden keikan matskut. 

Teen tässä välissä kuitenkin lääkärijutun loppuun ja lähetän tiedoksi haastateltavalle. 

14.45 Käyn nappaamassa tyttären kahdelle joukkuekaverille synttärilahjat seuraavaa viikkoa varten.

15.00-17.00 Menemme kuvaaja-Jonnan kanssa päivän ensimmäiseen tilaisuuteen Mildh Press Showroomiin. Siellä fiilistellään jo joulua! Joulu ei tule kuitenkaan ihan silmille, vaan esillä on jotain juhlakauden uutuuksia. Teemme paikalla haastatteluja. On aika luksusta, kun aikaa jää tällä kertaa vähän ihan kaiken ihmettelyllekin ja syömiselle. 

Kuvaajalla on välissä toinen keikka. Käyn lähtiessä vaihtamassa vähän siistimmän paidan Janina Fryn muotinäytöstä varten. Istun hetken rappukäytävässä pitämässä sadetta. Puran keikalta tulleen nettijutun raakaversioksi koneelle ja lähetän kuvaajalle tiedon nettijutun kuvaa varten. 

17.50 Saavun Janina Fryn 10-vuotismuotinäytökseen, joka pidetään Ravintola Teatterissa. Illan emäntä onkin vastassa aulassa ja pääsemme heti tekemään haastatteluja koko tiimistä. Käteeni ojennetaan kuohuvaa, jolla toki kippistän kohteliaasti illan tähden kanssa, mutta jätän skumpan tälläkin kertaa juomatta. Teen näin keskimäärin työtilaisuuksissa aina. A) Sen jälkeen alkaa väsyttää B) En erityisesti tykkää edes kuohuvasta C) Pidän mielelläni työn ja bilettämisen erillään.

Jään kuitenkin toimittaja-ystäväni kanssa katsomaan näytöksen, sillä se ei kestä kauan. Lisäksi moni Janinan malli-ystävä (Vanessa Kurri, Suvi Tiilikainen) kertoivat, että he eivät ole vuosiin toimineet muotinäytösmalleina. 

20.00 Takaisin juna-asemalla. Olen vetänyt päivän tolppakoroilla ja päkiät ovat hellänä. Viimeisillä akuillani soitan puolisolle, jaksaisiko hän lasten kanssa tulla hakemaan minua kotiasemalla junalta. Onneksi jaksavat

21.00-23.30  Ehdin sanomaan lapsille hyvät yöt ennen kuin alan purkaa illan keikkamatskuja. Yhdentoista aikaan alkaa väsyttää ja korkkaan energiajuoman ja paahdan popcorneja. Epäterveellistä, mutta suon nämä paheet itselleni, kun aivot eivät illalla enää toimi. 

Muuten voisin viimeistellä jutut aamulla, mutta minun on jätettävä aamuun aikaan pitkän jutun teolle, sillä saan ne täydennykset toivottavasti aamusta. Ja sitten pitää lähteäkin viikon viimeiselle työkeikalle, jonka purussa menee viiteen.

00.15 Nukahdan meikit päässä sohvalle, josta herään kahden aikaan. Pesen meikit, vaihdan vaatteet ja jatkan unia omassa sängyssä.

Missäs välissä mää päivitän viikon toisen blogipostauksen? 

Onneksi on viikonloput. 

Tsemppiä kaikille uuteen viikkoon!