Edellisen postauksen jälkeen moni kyseli minulta, miten sain itseni juoksemaan kymmenen vuoden tauon jälkeen pidempiä lenkkejä.

Ihan vaivatonta se ei ollutkaan. Vaikka olen kymmenen vuoden aikana juossut (loppuraskauksia lukuun ottamatta) viikoittain, niin ajallisesti on tuntunut järkevämmältä juosta salitreenistä osa aika (40-50 minuuttia) juoksumatolla ja käyttää loppuaika lihaskuntoon sekä venyttelyyn. 

Kun rehellisesti aloin miettiä, niin kyllä pidempään juokseminen on puuduttavaa, nooh tylsääkin. Kun lupauduin lopulta juoksemaan Helsinki City Runin, niin päätin, että teen juoksusta (ja myös yli kymmenen kilometrin lenkeistä) loppuelämän harrastuksen.

Nämä viisi asiaa ovat auttaneet minua juoksukevään aikana.

1. Oikeanlaiset varusteet. Olen maailman antivälineurheilijamaisin tyyppi ja minusta on aina tuntunut suurimmalta läpältä, että juostessa tarvitsisi välinevarustelua. Senhän idea on juuri helppous. Sen kun laitat lenkkarit jalkaa ja lähdet juoksemaan!

Muutaman pipon läpimäräksi hikoiltua jouduin taipumaan. Ostin hikipannan. Ensimmäistä kertaa myös ymmärsin, mikä koko päähineen idea on. Lämmittä, mutta ei kuumota – sehän on vallan nerokas!

Vaihdoin myös viitisen vuotta vanhat lenkkarit uusiin ja otin käyttöön juoksuun tarkoitetun vyölaukun, joka on huomaamaton, mutta venyy niin, että sinne saa kännykän ja avaimet. Paras yhdistelmä aamulenkeillä on joskus vuonna nakki hiihtoon ostamani lämpökerraston paita, juoksutrikoot ja tuulitakki. Ja se hikipanta. 

On ollut helpompi juosta. Kyllä.

2. Musiikki, musiikki ja musiikki. Tutkimuksetkin ovat osoittaneet, että musiikki parantaa urheilusuorituksissa toimintakykyä. Itse kasasin soittolistan biiseistä, jotka tiedän toimivan aina – itselleni. Otin tähän noloimmatkin suosikkini, sillä Pelimiestä tulee harvoin kuunneltua enää muuten. Lisään soittolistaan joka viikko uusia kappaleita, niin puuduttavimmassa lenkin kohdassa säilyy edes se jännitys, että mikä kipale tulee seuraavaksi. Ostin myös tukevat kuulokkeet, sillä korvanappimalli tahtoo putoilla korvista.

3. Unohda huono omatunto

Juostessa on aikaa miettiä. Vaikka olisin aikatauluttanut tuon pitkän lenkin viikkokalenteriini, lenkillä (ehkä osoittain mukavuuden halusta ja tylsyydestä) alan miettiä tekemättömiä töitä. Yleensä kymmenen kilometrin jälkeen alan käydä kauppaa itseni kanssa, jos nyt oikaisisin tästä, niin ehtisin tehdä sen ja sen.

Oli onni, että olin sattumalta lukenut talvella Haruki Murakamin Mistä puhun, kun puhun juoksemisesta -teoksen. Lyhykäisyydessään hän kuvailee kirjassa pitkän matkan juoksemisen ja kirjoittamisen yhtäläisyyksiä.

”En juoksisi ikinä enää, jos käyttäisin kiirettä tekosyynä. Minulla on vain pari hyvää syytä jatkaa juoksemista, ja rekkalastillinen syitä lopettaa se.”

Kirjassa todetaan, että juoksija joko päättää jatkaa juoksemista suunnittelemansa matkan tai luovuttaa. Vaihtoehtoja on tasan kaksi. Tässä kohdassa vertaan juoksun lopettamista siihen, että en saisi koskaan kirjoitettua valmiiksi haaveilemaani romaania. Eli uhkailen itseäni. Miten kuvittelet, että saisit koskaan romaania tehtyä, jos et jaksa juosta edes tätä vaivaista 15 kilometrin lenkkiä loppuun?

4. Saat levätä hyvällä omatunnolla. Suosittelen mukavuudenhaluisia juoksijoita miettimään, että kyseessä on viikon ainoa pitkä lenkki. Sen jälkeen kaikki tuntuu helpolta. Itse köllähdin hetkeksi tällä viikolla aurinkotuoliin lenkin jälkeen juomaan palautusjuomaa.

5. Peruskunto paranee (oikeasti) pitkillä lenkeillä.

Maanantain fustra-valmentaja kysyi minulta, että mitähän mahtaa tarkoittaa, että porrastreenin aikana syke jääkin alemmalle tasolle kuin aikaisemmin talvella, vaikka teho on sama.

Sitä, että olen paremmassa kunnossa!

Yritän muistaa tämän, kun seuraavan kerran epämukavuusalueella hajottaa.

HCR:ään on tänä viikonloppuna aikaa kolme viikkoa!

Sen kunniaksi arvon kaikkien uusien Facebook-tykkääjien ja Instagram-seuraajien kesken *Lildin Sportyfeel-tuotepaketin, jossa on juoksuharjoittelussa käyttämiäni suosikkituotteita. Käy siis tykkäämässä Sivuraiteilla Facebook-sivusta täällä  tai sivuraiteillabyemilias -sivusta Instagramissa tätä kautta.

27.4-4.5 uusien tykkääjien kesken arvon tuotepaketin. Voittajalle ilmoitan henkilökohtaisesti jo viikon kuluttua perjantaina, jotta tuotteet ehtivät vielä käyttöön toukokuun juoksukaudelle käyttöön.

*saatu

Kaupallinen yhteistyö Radisson Blu Grand Hotel Tammer

Miehelläni on työ, jossa hän joutuu välillä viettämään pitkiä aikoja ulkomailla. Kerran hän oli Siperiassa puoli vuotta. Siis ihan oikeasti. Siperiassa.

Minulla on työ, jossa joudun tekemään työpäivän jälkeen myös kerran pari viikossa iltakeikkoja, joiden jälkeen kirjoitan. Joskus käyn töissä viikonloppuisin.

Meillä on kolme lasta ja omakotitalo, joka paljastui tottumattomalle omakotitaloasujalle työleiriksi.

Lapsista vanhempi harrastaa neljä kertaa viikossa voimistelua, keskimmäisellä on viikossa yhteensä neljät fudis- ja lätkätreenit. Päälle pelit, turnaukset, kilpailut, talkootyöt ja strassien liimaamiset. 

Nuorin, kaksivuotias, käy kerran viikossa toisen meistä kanssa temppujumpassa. Ymmärrätte varmaan miksi.

Tämä ei ole marttyyrivirsi. Tämä on elämä, jonka me olemme halunneet, ehkä siitä vähän haaveilleetkin. 

Elämämme ei silti ole todellakaan täydellistä. Meillä on liian usein sotkuista ja väsyneinä meillä usein tiuskitaan, riidellään.

Kolmannen lapsen jälkeen olemme tulleet viimeistään (jopa mieheni) sinuiksi sen kanssa, että elämä on tässä vaiheessa aikataulutettava tarkasti, jotta kaikki tapahtuu ja myös vanhemmilla jää palautumiseen joskus aikaa.

On ollut helpottavaa huomata, että jos saamme olla terveinä, niin lähes kaikki asiat elämässä ovat usein organisointikysymyksiä.

Nykyisin siinä missä meillä aikataulutetaan kalenteriin työt, harrastukset kuin vanhempainvartit sekä vihannesten pilkkominen, kalenteriin kirjataan myös parisuhdeaika.

Yleensä se on arkinen ilta, kun lapset ovat menneet nukkumaan, mutta tuona iltana ei tehdä töitä tai siivota, vaan leffaa ja kainalossa köllöttelyä.

Muutaman kerran kaudessa se on yhtä juhlaa ja kuohuvaa, jolloin pyydämme toisilla paikkakunnilla asuvia isovanhempia hyvissä ajoin lapsenvanhdiksi. Niin kuin pääsiäisenä.

Reilu neljä vuotta sitten menimme naimisiin Tampereella, mieheni kotikaupungissa ja kaupungissa, jossa tapasimme. Viralliset hääkuvat otimme hotelli Tammerissa, hotellissa jossa me ja moni vieraista vietti häiden jälkeisen yön (tai mitä siitä aamuneljältä päättyneissä juhlissa oli nyt jäljellä).

Olen suuri Tampere-fani. Lähden mieluummin juhlimaan Tampereelle kuin Pariisin. Usein vietämmekin juuri parisuhdeaikaa ja juhlimme ystävien kanssa juuri siellä.

Pääsiäisenä palasimme rikospaikalle ja varasimme huoneen häähotellistamme Grand Tammerista. 

Tässä miljöössä arjesta pääsi irrottautumaan supernopeasti, kun keittiössä huojuvat tiskit eivät ole näköetäisyydellä: nopea suihku, aamutossut ja hotellin liian suuri kylpytakki ylle.

Tammer on rakennettu vuonna 1929 ja se on Suomen kolmanneksi vanhimpana hotellina museoviraston suojelema kohde. Paikka on onnistuttu entisöimään niin, että 20-luvun henki ja kauniit yksityiskohdat ovat yhä läsnä. Tunnelma rakennuksessa on arvokas, mutta rento. 

Juomme lasin tai kolme skumppaa, kun juttelemme ja ihailemme ikkunasta avautuvaa maisemaa Tammerkoskelle. 

On outoa, että kukaan kolmas osapuoli ei ole vaatimassa huomiota tai pyrkimässä syliin. Hetkelliseen vapauteen kestää hetkisen totutella.

Isoina iltoina arvostan ennen kaikkea helppoutta. Kerroksestamme pääsee suoraan syömään Trattoriaan, jossa syömme dinneriä ennen Antti Tuiskun keikkaa. Yökerhon kautta suuntaamme takaisin keskustassa sijaitsevaan hotelliin.

Ruuhkavuosina lähes mikään ei ole autuaampaa kuin tieto, että saa nukkua aamulla niin pitkään kuin nukuttaa. Toki kömmimme myöhäiselle hotellin aamupalalle, jossa nautin ruuan lisäksi ruokasalin tunnelmasta ja kauniista yksityiskohdista.

Tajusimme vasta aamiaisen lopulla, että hääkuvamme on otettu kyseisessä salissa! Ehkäpä joku kuvista otettiin tuolla syvennetyllä ikkunalaudalla, jossa istuimme hetki ennen vihkimistä?

Miniloman kruunasi myöhäinen check out -aika. Seuraava miniloma on onneksi odottamassa kalenterissa arkisempien merkintöjen keskellä.

Lisää tietoa ja varaukset Radisson Blu Grand Hotel Tammeriin täältä