Hei no sopisiko sulle sitten maaliskuun kymmenes? 

Enpä olisi parikymppisenä osannut aavistaa, millaista säätöä aikuisena (kai tässä sellaisia ainakin yritetään olla) kavereiden tapaaminen livenä voi olla. Puhelintreffit menevät vielä tiskikoneen täytön ja lasten harkkakuskausten ohessa, mutta kun tapaan toista, haluaisin tavata ajan kanssa. Kävelylenkit vielä viikonloppuisin menevät, mutta arjen lounastreffeistä olen käytännössä luopunut. Huomaan, että niistä jää sellainen juttu jäi kesken -olo, ja yleensä töiden jatkaminen on kahta vaikeampaa. Ehkä ystävät ja ystävyys liittyy minulla nykyään niin vahvasti vapaa-aikaan, että lounastapaamissa hermosto ehtii virittyä vapaalle,

Annella yökylässä Bob W Koti Katajanokassa

Joten nykyään, kun näen ystäviä, vaalin aikaa. Ystäväni Anne Kukkohovi on asunut viime kesän lopusta Bob W Koti Katajanokassa.  Muutamat ystäväni ovat asuneet Suomen vierailuilla samaisen ketjun Ullanlinnan asunnoissa, joten tiesin toki, että huoneet tai asunnot ovat poikkeuksellisen korkeatasoisesti sisustettuja ja samalla kodikkaita.

Mutta nyt, mennessäni Annelle yökylään, havahduin ensimmäisenä tunnelmaan; oli kuin olisin taas parikymppinen ja tullut keskusta-asuntooni (joka oli vaan nyt viimeisen päälle sisustettu). Elämää helpotti – ja sitä kiireetöntä hengailua – se, että asunnosta löytyi aivan samantasoinen keittiövarustus kuin kotoa; iso jääkaappi, astiat, astianpesukone, kahvinkeitinkin.

Oma asuntoni sijaitsi Annen naapurissa, ja kun menin paikalle perjantaina jo puolen päivän jälkeen, tuntui, että nyt on kerrankin aikaa olla ja jutella. Kotihotellin yhteydessä  on myös sauna ja pieni kuntosali, joten ajattelimme, että iltapäivällä kävisimme urheilemassa ja sen jälkeen saunomassa. Sitä ennen piipahdettiin alakerrassa Alepassa ja Alkossa – kyllä molemmat sijaitsevat vain hissimatkan päästä huoneesta.

Kaikki maailman aika, jota ei ole

En kertakaikkiaan ymmärrä, miten havahduimme ajan kulumiseen, kun kello oli puoli kuusi! Rehellisyyden nimissä on todettava, että treenit jäivät tekemättä ja sauna kokeilematta, aikatauluun sopi enää pikasuihku, ennen kun kyyti tuli hakemaan meidät vähän ennen kahdeksaa. Mutta ehkä tämä oli kahdelle yrittäjäihmiselle juuri tuohon kohtaan se oikea ratkaisu.

Kun palasimme, oli jotenkin kodikasta nukahtaa taas ratikkakiskojen kolinaan, joka kumisi vaimeasti tieltä huoneeseeni. Muuten Koti Katajanokan seinät ovat poikkeuksellisen hyvin äänieristetyt, en kuullut mistään; käytäviltä saati naapurihuoneista mitään ääniä, mitä normaalisti perushotellissa kuuluu.

Suosittelen Koti Katajanokkaa lämpimästi pidempiaikaiseenkin vierailumajoitukseen Helsingissä. Säästöä syntyy varmasti, kun ruuat voi kokata itse. Alakerrassa on myös laadukkaita ravintoloita, joista saa myös brunssia, jos kokkailu ei aina huvita.

Toiseksi suosittelen paikkaa kaikille meille, jotka joskus ovat asuneet tai halunneet asua Helsingin keskustassa – tämä paikka tuntui aidosti kodilta, oisin voinut käpertyä ratikkakiskojen kuminaan vielä toiseksikin yöksi.

Varaukset ja lisätietoa Bob W Koti Katajanokasta löydät täältä.

*Huone saatu

Olen vähän etukäteen haikeillut, että vietän ensimmäistä kertaa joulua muualla kuin Suomessa. Nyt kun ollaankin päästy viettämään aika valkoista joulua viime viikot, haikeus on karissut innostukseen.

Meidän piti lähteä joululomalle Kaliforniaan jo viime jouluksi, mutta tuntui, että korona-aika toi liikaa X-factoreita. Mutta tämän vuoden X-factorit ne vasta aikamoisia ovatkin; sydäntäsärkevimpänä sota, mutta toki sen lieveilmiöt energiakriisi ja hintojen nousu on saanut meikäläisenkin muutaman kerran nielaisemaan. Olen lentänyt viimeksi reilu kolme vuotta sitten; joten tällä tahdilla en välttämättä ole mikään pahin lentosaastuttaja, mutta onhan sekin asia, jota pitää aktiivisesti ottaa huomioon koko loppuelämä (loma)suunnitelmia tehdessä miettiä. Mutta salailemaan en reissua ala, enkä väittää, että rahtilaivalla tultiin Atlantin yli ja siitä patikoimalla jatkettiin hillsien yli Los Angelesiin.

Ensimmäinen amerikkalainen joulu

Ollaan siis toki reissattu Kaliforniaan monta kertaa aikaisemminkin; lasten isotäti, eli Amerikan mummi asuu siellä perheensä kanssa ja ollaan tosi otettuja, että päästään viettämään siellä heidän kanssa nyt amerikkalainen joulukin. Mun äiti on lähdössä mukaan, ostettiin reissu hänelle kuusikymmentävuotislahjaksi. Odotan kovasti ihan sitä perinteistä jouluista jenkkipöhinää kaupoissa ja huvipuistoissa. Jännä nähdä, että ovatko jenkit myös säästäneet jouluvaloissa? Ollaan tultu sinne kerran aikaisemmin välipäivinä, niin voin sanoa, että kyllä kalpeni meidän jouluvalot pumpattujen valopukkien rinnalla.

Olen ollut somen suhteen (algoritmien armoilla oleminen on alkanut ahdistaa) hiljaisempi ja viettänyt nyt syksyllä tietoisesti vähemmän aikaa täällä bloginkin puolella. Mutta reissusta ajattelin laittaa video- ja kuvaraporttia nyt tasaisesti, mutta fiiliksen mukaan. Meillä on sellainen tilanne, että aika monet paikat Losissa on Disneylandeineen aika montaa kertaa nähty, mutta halutaan vielä kuopukselle sekä äidille niistä muistijälki. Joten mielelläni päivittelen niitä jouluisessa (johan oon muistanut mainita, että se mun lempijuhla) valossa! Eli Instagramin puolella (@gaalanainen) lisää jorinoita ennen ensi vuotta.

Rauhallista joulun aikaa kaikille