Kun viime keväänä bongasin, että salillani, Kunto Saluksella myös Lady Saluksen jäsenyyden saattoi ostaa edullisesti samalle kuukausimaksulle, tartuin tilaisuuteen.

Nyt, reilu puoli vuotta myöhemmin, ymmärrän, että tämä kahden salin taktiikka on parasta, mitä ryhmäliikuntatunneille haluava kolmen harrastavan lapsen äiti, jolla on vielä epäsäännöllinen työ, voi tarvita.

Näin neljääkymmentä lähestyvänä tiedän aika hyvin, millaiset tunnit sopivat keholleni ja ainakin kuvittelen tietäväni, mitä se kaipaa. Mutta jos organisoitavana on pelkästään 14 harrastusmenoa kolmen lapsen harrastusmenoa ja työ, jossa on 1-2 iltatilaisuutta viikossa, saattaa mennä viikkoja, että itselle sopivalle tunnille ylipäänsä saa järjestymään ajan.

Yksi kahdesta on parempi kuin nolla

Nyt kun valikoimassa on ollut kahden salin, jossa molemmissa on poikkeuksellisen hyvät ryhmäliikuntatunnit, valikoimat, elämä on helpottunut – tai ainakin olen päässyt sopiville tunneille enemmän kuin kertaakaan kuopuksen syntymän jälkeen.

Otetaan esimerkiksi Kunto Saluksen yksi ehdoton lempparitunti, Riinan perjantai-iltaisin vetämä Rasvis, eli vanhan ajan rasvanpolttotunti, jossa vedetään hyvällä sykkeellä koreografisia biccisarjoja. Tunti on Kuntosaluksella joka toinen perjantai. Tiesin jo tammikuun alussa ensimmäisellä tunnilla, että pääsen paikalle seuraavan kerran maaliskuussa, sillä joka toiselle perjantaille osui ihan jokaiselle joku gaala, jossa olin töissä. Mutta. Toinen ehdoton lempparini on Lady Saluksen sunnuntai-illan Piian vetämä stepaerobic -tunti. Nyt kun perjantait ovat menneet töissä, olen useammin päässyt sitten sunnuntaina tälle salille jumpalle.

Mikä parasta, sain *15-vuotiaalle tyttärelleni salilta kertoja, joten olemme hänen harjoitusten jälkeen päässeet välillä steppiin myös yhdessä. Kunto Saluksellakin on aivan loistavat stepit ja niiden ohjaajat, mutta tänä vuonna ne ovat minulle mahdottomiin aikoihin. Jos en ole työkeikalla, kuskaan vuorostani kimppakyytirinkejä, jotta voin työskennellä joku toinen ilta.

Tällaisia kahden salin ryhmäliikuntapareja on minulla on muutama; joista yritän järjestää, että pääsen aina toiselle. Esimerkiksi, jos maanantaina en pääse Kristiinan core-circuitiin, yritän päästä keskiviikko-aamun Jukan lihaskuntojumppa+pilates -yhdistelmään. Tai päinvastoin. Tämä on tuonut minulle myös henkistä rentoutta, kun ja jos muutoksia tulee, tiedän, että pääsen kutakuinkin joka viikko liikkumaan.

Kiitos myös ryhmäliikuntavastaavalle, joka ottaa toiveita huomioon. Mutta ymmärrän, että oma tilanteeni on poikkeuksellinen. Toiveeni ovat niin tarkkoja, että mitenkään yhdelle salille, ei yhden ihmisen toiveiden mukaan tällaista voi järjestää.

Salilla voi myös palautua ja rentoutua

Toinen asia, jonka olen oppinut ja sisäistänyt on se, että hermostoni on yhä – ja ollut pitkään- ylivirittyneessä tilassa. Vaihe on jäänyt täyteen optimoidusta pikkulapsiajasta, jolloin tein yrittäjänä työtä ilman tukiverkkoja. Kenenkään toisen, joka ei ole kokenut samaa, on vaikea kuvitella, millaista on kun lapsi sairastuu, aamulla on pakko päästä töihin ja mies on toista kuukautta työmatkalla. Vuodet 2016-2019 olivat jatkuvaa säätöä, aikatauluviritelmiä, jotka päättyivät lopulta stressiperäiseen aivoinfarktiin, ja ehkä kannaltani onneksi myös korona-aikaan. Mutta sähinää on vielä sen verran, että hermostoni ei ole palautunut. Taitava terapeuttini, on sanonut suoraan, että aistii minussa tietynlaisen ylivireystilan.

Tälle keväälle olenkin ottanut tavoitteeksi, että voin mennä salille myös joskus palautumaan. Jos keho on tuntunut raskaalta ja väsyneeltä, ollut liikaa kaikkea, olen saattanut kävellä salin juoksumatolla tunnin, jonka jälkeen olen mennyt hierontatuoliin (nämä löytyvät sekä Kunto Salukselta, että Lady Salukselta).

Lady Saluksella minulle vinkattiin, että heille on tullut Neurosonic-laite. Laite, jonka värähtely tasapainottaa hermoston toimintaa ja näin kehoa korjaavat mekanismit toimivat paremmin. Laitteessa on erilaisia ohjelmia, ja yleensä olen laittanut siihen palautumisen tai rentoutumisen. Kerran, kun olin tehnyt liikaa töitä ja olin maanantai-aamuna väsynyt edellisestä viikosta, otin powernapit. Kävelyn jälkeen kävin salilla nukkumassa. Kaikkea sitä, kun vanhaksi elää.

Salille voi mennä myös palautumaan. Kuvassa Lady Saluksen Neurosonic-laite.

Sekä hierontatuolit että Neurosonic-laite ovat salijäsenille ilmaisia. Tämä on iso etuus, ja jään mielenkiinnolla odottamaan, miten tämä kokonaisvaltaisempi sali- ja liikuntamalli toimii juuri minulle jatkossa. Kiirehän ei ole mihinkään, senkin olen nyt tainnut sisäistää.

*Järvenpään Lady Saluksen ja Kunto Saluksen sivuilta löytyy lisätietoja heidän tunneista ja yhdistelmäkortista

*tyttären salikerrat saatu

Olen vähän etukäteen haikeillut, että vietän ensimmäistä kertaa joulua muualla kuin Suomessa. Nyt kun ollaankin päästy viettämään aika valkoista joulua viime viikot, haikeus on karissut innostukseen.

Meidän piti lähteä joululomalle Kaliforniaan jo viime jouluksi, mutta tuntui, että korona-aika toi liikaa X-factoreita. Mutta tämän vuoden X-factorit ne vasta aikamoisia ovatkin; sydäntäsärkevimpänä sota, mutta toki sen lieveilmiöt energiakriisi ja hintojen nousu on saanut meikäläisenkin muutaman kerran nielaisemaan. Olen lentänyt viimeksi reilu kolme vuotta sitten; joten tällä tahdilla en välttämättä ole mikään pahin lentosaastuttaja, mutta onhan sekin asia, jota pitää aktiivisesti ottaa huomioon koko loppuelämä (loma)suunnitelmia tehdessä miettiä. Mutta salailemaan en reissua ala, enkä väittää, että rahtilaivalla tultiin Atlantin yli ja siitä patikoimalla jatkettiin hillsien yli Los Angelesiin.

Ensimmäinen amerikkalainen joulu

Ollaan siis toki reissattu Kaliforniaan monta kertaa aikaisemminkin; lasten isotäti, eli Amerikan mummi asuu siellä perheensä kanssa ja ollaan tosi otettuja, että päästään viettämään siellä heidän kanssa nyt amerikkalainen joulukin. Mun äiti on lähdössä mukaan, ostettiin reissu hänelle kuusikymmentävuotislahjaksi. Odotan kovasti ihan sitä perinteistä jouluista jenkkipöhinää kaupoissa ja huvipuistoissa. Jännä nähdä, että ovatko jenkit myös säästäneet jouluvaloissa? Ollaan tultu sinne kerran aikaisemmin välipäivinä, niin voin sanoa, että kyllä kalpeni meidän jouluvalot pumpattujen valopukkien rinnalla.

Olen ollut somen suhteen (algoritmien armoilla oleminen on alkanut ahdistaa) hiljaisempi ja viettänyt nyt syksyllä tietoisesti vähemmän aikaa täällä bloginkin puolella. Mutta reissusta ajattelin laittaa video- ja kuvaraporttia nyt tasaisesti, mutta fiiliksen mukaan. Meillä on sellainen tilanne, että aika monet paikat Losissa on Disneylandeineen aika montaa kertaa nähty, mutta halutaan vielä kuopukselle sekä äidille niistä muistijälki. Joten mielelläni päivittelen niitä jouluisessa (johan oon muistanut mainita, että se mun lempijuhla) valossa! Eli Instagramin puolella (@gaalanainen) lisää jorinoita ennen ensi vuotta.

Rauhallista joulun aikaa kaikille