Viime viikolla uutisoitiin, että X-Factor palaa ohjelmistoon kovien tähtituomareiden; Suvi Teräsniskan, Mikael Gabrielin, Michael Monroen ja itse oikeutetusti Saara Aallon voimin. 

Kilpailevalla kanavalla nähdään syksyllä pitkästä aikaa Idols, jonka koelaulut on jo laulettu. Ohjelman päätuomari Antti Tuisku on tällä hetkellä koko maan kovin poptähti, joka muodostaa kiinnostavan tuomarikolmikon Erinin ja tuottaja Jurek Reunamäen kanssa. 

Kun Idols päättyy jouluksi, niin kevätkaudella kanavalla nähdään Voice of Finland, johon on saatu mukaan uusi tähtivalmentaja, Toni Wirtanen. Edellisiltä kausilta tutut Anna Puu, Olli Lindholm ja Redrama jatkavat myös ohjelmassa.

Hienoja artistikiinnityksiä tuomareiksi kaikki, mutta en ole varmaan ainoa joka saattaa miettiä, mistä löytyvät kaikki potentiaaliset tähdet näihin ohjelmiin? Ja vaikka heidät löytäisi, on aiheellinen kysymys toimivatko talent-formaatit kenellekään enää todellisena apuna artistin uralle?

Nopea katsaus historiaan osoittaa, että suurimmat tähdet, jotka ovat onnistuneet vakiinnuttamaan paikkansa maan artistikentässä, ovat Idolsin ensimmäisiltä kausilta vuosikymmenen takaa. Antti Tuisku, Anna Puu ja Anna Abreu ovat pysyneet leivässä työllään kaikki nämä vuodet.

Voice of Finlandista alkaa nyt seitsemäs kausi, mutta ohjelman voittajista kukaan ei ole saanut käännettyä näkyvyyttä hyväkseen. Ensimmäiseltä kaudelta kelvon artistiuran on onnistunut luomaan Jesse Kaikuranta.  Viimeiset kaudet ovat sekoittuneet toisiinsa ja finaaleita katsoessa piintyneen viihdetoimittajan on ollut vaikea nähdä ilmassa tähtipölyä. Vaikka olen vilpittömästi aina kilpailijan puolella.

Kyse ei ole välttämättä siitä, että hakijat eivät olisi hyviä laulajia. Päinvastoin. Mutta nykyisessäkään viihdebisneksessä se ei riitä. Kiinnostavuuden ja karisman lisäksi ratkaisevat ennen kaikkea kappaleet. Ilman kunnon hittiä ei voi nousta isoksi artistiksi (ellei tee saaraaaltoja ja yritä läpimurtoa kansainvälisen näkyvyyden kautta). Ilman hittejä (striimauksia ja Spotify-menestystä) on vaikea saada keikkoja, joiden palkkioista iso osan artistin palkkapussista koostuu.

Jos kilpailija ei itse osaa tehdä kappaleita, hänellä pitäsi olla ainakin vahva näkemys siitä, kenen tekijöiden kanssa hän haluaa hittejä tehtailla ja mihin suuntaan uraansa viedä. Toinen tarina on sitten se, ketkä isot tekijät haluavat lähteä panostamaan oikeasti studiovalojen sammuttua talent-tähden uraan. Ohjelman jälkeen voittajalta vaaditaan rutkasti tahtoa ja näkemystä, sekä ilmaisia työtunteja, jos homman haluaa oikeasti viedä maaliin. Moni huomaa, että helpommalla taitaa päästä aika monessa muussa hommassa.

Kaikki seuraavan vuoden aikana nähtävät talent-ohjelmat ovat erilaisia, mutta varmasti valtaosa hakijoista kuitenkin havittelee niiden kautta tähteyttä. Tällaisten foorumeiden olemassaolo on mahtava juttu. Hakijoiden on kuitenkin hyväm muistaa, että kyse on ennen kaikkea viihdeohjelmista, joita katsojat ovat kyllä kiitettävästi katsoneet. Tuskin Voice olisi muuten edennyt seitsemännelle kaudelle, vaikka tähtiä ohjelma ei ole käytännössä viime vuosina luonut lainkaan. Mutta toinen tarina on se, kuuntelevatko katsojat enää ohjelman loputtua kilpailijan kappaleita.

Ongelma on kuitenkin myös se, että ohjelmissa olleita laulajia on ollut liikaa, eikä niissä menestymisessä ole enää kuulijoille alkuaikojen uutuudenviehätystä. Mielestäni ehkä paras tapa hakijalle olisi se, että hän tekisi kasan omantyylisiä kappaleita mahdollisimman valmiiksi ennen ohjelmaan osallistumista. Biisien hiomiseen voisi kulisseissa yrittää pyytää apua tähtituomareilta. Tuskin tuotantoyhtiökään vastustaisi loppusuoralla oman biisin esittämistä. Toisten kappaleiden laulaminen on kuitenkin aina toisten kappaleiden laulamista. 

Arki se on kuulkaa kesälläkin! Olen tuntenut sen viime viikkoina sykkeessäni, kun mies on Siperiassa (luit oikein) työmatkalla. Aikataulutuksen klaaraan hyvin, mutta ruokatarjonnassa tulee aikamoisia rimanalituksia, kun laaduntarkkailija ja pääkokki painii karhujen kanssa jossain tundralla. 

Paras suoritukseni oli toissaviikolla. Tein alkuviikosta lapsille kananjauhelihasta, riisistä ja pakastekasviksista epämääräistä mössöä, johon heitin sekaan aina tarjoillessa raejuustoa. Koin koko viikon vähän huonoa omatuntoa mössön takia, johon en itse koskenut, koska olin "juuri syönyt töissä". 

"Tehdään perjantaina sitten jotain hyvää ruokaa ja kutsutaan vaikka kavereita kylään", omatunnontuskissani hoin lapsille.

No perjantain menuni näkivät jo aikaisemmin some-seuraajani. Tarjolla oli palaneita kalapuikkoja. 

"Rapsuttakaa vain se palanut pinta pois ja laittakaa vain lisää ketsuppia", ohjeistin lapsia, kun tyypit yrittivät iskeä haarukoita kivikoviin puikkoihin.

Lähtivät lopulta naapuriin syömään.

Miten tämä liittyy kuvissa esiintyvään Vappu Pimiään?

Olin muutama viikko aikaisemmin ollut aamiaisella, jossa Vappu Pimiä emännöi Muurlalle suunnittelemansa emalisen astiasarjansa julkaisua. Tykkäsin tosi paljon myös Vapun ensimmäisestä keittokirjasta ja harmittelin tilaisuudessa, että minnekähän olin se lainannut? Siinä oli nimittäin ainakin jauhleihakeiton resepti, joka taitaa olla ainoa tekemäni ruoka, jota mieheni on joskus kehunut.

Kalapuikkoäksidentin jälkeen sain kustantamoilta kasan keittokirjoja, myös Vapun molemmat reseptikirjat. Viikonloppuna korkkasin sitten Vapun reseptikirja II:sen.

Valitsin sieltä tonnikalalasagnen, koska se oli suhteellisen terveellistä ja saattaisi maistua onnistuessaan hyvältä. Resepti ei vaikuttanut liian haastavalta, varsinkin kun sain viikonlopun kylässä olleen kälyni avuksi. 

Tässä tämä muillekin, jotka haluavat tehdä hyvää, terveellistä ja riittoisaa arkiruokaa.

Vapun kevyeen tonnikalalasagneen tarvitaan:

*Noin 12 lasangelevyä

*150g juustoraastetta

tomaattikastike

*keskikokoinen sipuli

*1-2 valkosipulinkynttä

*loraus oliiviöljyä

*2 tlk (a´400g) tomaattimurskaa

*2tlk (a´200g) tonnikalaa öljyssä

*suolaa, mustapippuria

*pari ripausta cayannepippuria tai chilijauhetta

*1/2 tlk paprikajauhetta

*basilikaa tai oreganoa

Juusto-pinaattikastike

*1/2 dl vettä

*300g pakastepinaattia

*400g raejuustoa

*ripaus suolaa, mustapippuria

Ohje

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Silppua sipulit ja kuullota pannulla tilkassa oliiviöljyä. Lisää sekaan tomaattimurska ja valutettu tonnikala sekä mausteet. Anna kiehua miedolla lämmöllä 10min.

Valmista seuraavaksi juusto-pinaattikastike. Laita kattilaan vesi ja pinaatti. Anna kiehahtaa niin, että pinaatti sulaa. Lisää joukkoon raejuusto ja sekoita, älä keitä kastiketta enää. Mausta ripauksella suolaa ja pippuria. 

Levitä voidellun uunivuoan pohjalle lasangelevyjä niin, että se peittyy. Lisää päälle puolet tomaattikastikkeesta ja ripottele 1/3 osaa juustoraasteesta. Lisää kerros lasangelevyjä ja päälle 2/3 osaa juusto-pinaattiseoksesta, jonka päälle 1/3 osa juustoraasteesta. Levitä vielä yksi kerros lasangelevyjä ja päälle loput tomaatti- sekä pinaattikastikkeesta.

Siirrä vuoka uuniin. 30 minuutin päästä lisää loput juustoraasteesta lasagnen pinnalle ja jatka paistamista noin 15 minuuttia. Anna lasagnen vetäytyä vähintään 15 minuuttia ennen tarjoilua.

Tuli hyvää! Sopi hyvin kevyempään viikonloppuun ja jäi vielä arkiruuaksi maanantaillekin.

Kirjassa vinkattiin, että lämmittäessä ruoka jopa paranee ja tämä oli todella hyvää vielä seuraavana päivänä. Odotan suitsutusta ja  tai jopa palvontaa tänään kotiin palaavalta mieheltäni jääkaapissa valmiina odottavasta annoksesta. 

Vapun suunnittelemiin Muurlan keittiösarjaan voi tutustua muuten täällä. Meille on hankinnassa noi siniset kattilana ja vuokana väripilkuiksi keittiöön. 

Ja tiedoksi muuten, että rouva Pimiä ei syö näissä kuvissa tonnikalalasagnea, vaan kurkun jämiä aamiaiselta 😉