Mistä repiä ruuhkavuosina aikaa parisuhteelle?
2
Kaupallinen yhteistyö Radisson Blu Grand Hotel Tammer
Miehelläni on työ, jossa hän joutuu välillä viettämään pitkiä aikoja ulkomailla. Kerran hän oli Siperiassa puoli vuotta. Siis ihan oikeasti. Siperiassa.
Minulla on työ, jossa joudun tekemään työpäivän jälkeen myös kerran pari viikossa iltakeikkoja, joiden jälkeen kirjoitan. Joskus käyn töissä viikonloppuisin.
Meillä on kolme lasta ja omakotitalo, joka paljastui tottumattomalle omakotitaloasujalle työleiriksi.
Lapsista vanhempi harrastaa neljä kertaa viikossa voimistelua, keskimmäisellä on viikossa yhteensä neljät fudis- ja lätkätreenit. Päälle pelit, turnaukset, kilpailut, talkootyöt ja strassien liimaamiset.
Nuorin, kaksivuotias, käy kerran viikossa toisen meistä kanssa temppujumpassa. Ymmärrätte varmaan miksi.
Tämä ei ole marttyyrivirsi. Tämä on elämä, jonka me olemme halunneet, ehkä siitä vähän haaveilleetkin.
Elämämme ei silti ole todellakaan täydellistä. Meillä on liian usein sotkuista ja väsyneinä meillä usein tiuskitaan, riidellään.
Kolmannen lapsen jälkeen olemme tulleet viimeistään (jopa mieheni) sinuiksi sen kanssa, että elämä on tässä vaiheessa aikataulutettava tarkasti, jotta kaikki tapahtuu ja myös vanhemmilla jää palautumiseen joskus aikaa.
On ollut helpottavaa huomata, että jos saamme olla terveinä, niin lähes kaikki asiat elämässä ovat usein organisointikysymyksiä.
Nykyisin siinä missä meillä aikataulutetaan kalenteriin työt, harrastukset kuin vanhempainvartit sekä vihannesten pilkkominen, kalenteriin kirjataan myös parisuhdeaika.
Yleensä se on arkinen ilta, kun lapset ovat menneet nukkumaan, mutta tuona iltana ei tehdä töitä tai siivota, vaan leffaa ja kainalossa köllöttelyä.
Muutaman kerran kaudessa se on yhtä juhlaa ja kuohuvaa, jolloin pyydämme toisilla paikkakunnilla asuvia isovanhempia hyvissä ajoin lapsenvanhdiksi. Niin kuin pääsiäisenä.
Reilu neljä vuotta sitten menimme naimisiin Tampereella, mieheni kotikaupungissa ja kaupungissa, jossa tapasimme. Viralliset hääkuvat otimme hotelli Tammerissa, hotellissa jossa me ja moni vieraista vietti häiden jälkeisen yön (tai mitä siitä aamuneljältä päättyneissä juhlissa oli nyt jäljellä).
Olen suuri Tampere-fani. Lähden mieluummin juhlimaan Tampereelle kuin Pariisin. Usein vietämmekin juuri parisuhdeaikaa ja juhlimme ystävien kanssa juuri siellä.
Pääsiäisenä palasimme rikospaikalle ja varasimme huoneen häähotellistamme Grand Tammerista.
Tässä miljöössä arjesta pääsi irrottautumaan supernopeasti, kun keittiössä huojuvat tiskit eivät ole näköetäisyydellä: nopea suihku, aamutossut ja hotellin liian suuri kylpytakki ylle.
Tammer on rakennettu vuonna 1929 ja se on Suomen kolmanneksi vanhimpana hotellina museoviraston suojelema kohde. Paikka on onnistuttu entisöimään niin, että 20-luvun henki ja kauniit yksityiskohdat ovat yhä läsnä. Tunnelma rakennuksessa on arvokas, mutta rento.
Juomme lasin tai kolme skumppaa, kun juttelemme ja ihailemme ikkunasta avautuvaa maisemaa Tammerkoskelle.
On outoa, että kukaan kolmas osapuoli ei ole vaatimassa huomiota tai pyrkimässä syliin. Hetkelliseen vapauteen kestää hetkisen totutella.
Isoina iltoina arvostan ennen kaikkea helppoutta. Kerroksestamme pääsee suoraan syömään Trattoriaan, jossa syömme dinneriä ennen Antti Tuiskun keikkaa. Yökerhon kautta suuntaamme takaisin keskustassa sijaitsevaan hotelliin.
Ruuhkavuosina lähes mikään ei ole autuaampaa kuin tieto, että saa nukkua aamulla niin pitkään kuin nukuttaa. Toki kömmimme myöhäiselle hotellin aamupalalle, jossa nautin ruuan lisäksi ruokasalin tunnelmasta ja kauniista yksityiskohdista.
Tajusimme vasta aamiaisen lopulla, että hääkuvamme on otettu kyseisessä salissa! Ehkäpä joku kuvista otettiin tuolla syvennetyllä ikkunalaudalla, jossa istuimme hetki ennen vihkimistä?
Miniloman kruunasi myöhäinen check out -aika. Seuraava miniloma on onneksi odottamassa kalenterissa arkisempien merkintöjen keskellä.
Lisää tietoa ja varaukset Radisson Blu Grand Hotel Tammeriin täältä