Joskus on hyvä pitää hotelliyö ihan keskenään.

Kohta on vuosi siitä, kun sain aivoinfarktin.

Vaikka palasin sen jälkeen suhteellisen pian työelämään ja lasten kautta normiarkeen, niin tottakai aloin sairausloman jälkeen tarkkailla oireitani ja väsymisiäni tarkemmin.

Luin myös paljon lisää aiheesta sosiaalinen introverttiys. Olin toki tiedostanut jo aikaisemminkin tuon määritelmän osuvan meikäläisen suhteen nappiin.

Sosiaalinen introvertti on puhelias ja viihtyy ihmisten seurassa, mutta kohtuudella. Kun mitta täyttyy, introvertti kaivautuu sohvan nurkkaan ja häviää omaan kuplaansa lataamaan akkujaan.

Yllä yksi luonnehdinta, jonka löysin sosiaalisesta introverttiydestä Hidasta elämää -sivustolta.

Eli minusta ihmisten ja läheisten ystävienkin kanssa on kiva viettää aikaa, mutta välillä on päästävä lataamaan akkuja. Tuo sosiaalinen introverttiys ei tietenkään aiheuta kenellekään infarkteja, mutta vaikuttaa eri tavalla väsymiseen ja jaksamiseen. Aloin miettiä arkea kohtauksen jälkeen tuon piirteen kautta tarkemmin.

Työelämässä asia on ratkennut kevytyrittäjänä osin itsestään. Työkeikkojen ja haastattelupäivien välillä viikkoon jää yleensä 1-2 kotikonttoripäivää, jolloin saan ennen lasten paluuta koulusta tehdä töitä omassa rauhassa. Infarktin jälkeen aloin rytmittää näitä koti- ja työpäiviä astetta fiksummin.

Kun lapset oli pienempiä, arjen aikatauluja oli vielä helpompi säädellä myös iltaisin ja viikonloppuisin. Pienimmän vielä nukkuessa päiväunia oma hetki oli yleensä lauantai-iltapäivänä. Isommat saivat katsoa ohjelmiaan, ja minä yleensä nukuin tai luin. Sunnuntain päiväunien aikaan tein taas rästitöitä.

Kun päiväunet jäivät ja lapset ovat kasvaneet, meillekin on tullut aika, jolloin vapaa-aikaa ei enää määritä pelkästään perheen omat aikataulut, vaan myös harrastukset ja kaverit. Ja se on mielestäni pelkästään hyvä asia. Että molempia on. 

Mutta toki kaipaan välillä omaa rauhaa, kun talo on täynnä porukkaa. Noin kerran viikossa kiellän vierailut. En pelkästään omien töiden tai jaksamisen takia, vaan ihan siksi, että saisin perheen edes kerran viikossa saman pöydän ääreen, rauhoittaa hetkiä tästä elämästä.

Töiden tekeminen kotona (varsinkin viikonloppuisin) on nyt siis haastavampaa kuin ennen. Huomaan stressaantuvani ja olen äreämpi. Kesäkuussa, kirjaprojektin loppusuosuoralla, perhe lähti viikonlopuksi pakoon anoppilaan, mutta pidemmän päälle sellainen ei onnistuisi ja tuntuisi vähän kohtuuttomaltakin.

Kun kesäloma päättyi, mietin, että on pakko keksiä joku ratkaisu sellaisiin työsumiin, joissa töitä on väkisin tehtävä enemmänkin viikonloppuna.

Siksi päädyin yöpymään hotellissa.*

Olen toki hippausreissujen jälkeen jäänyt miehen kanssa muutamia kertoja Helsinkiin hotelliin yöksi muutenkin. Mutta nuo ovat aina olleet jotain niin sanottuja erityistilanteita; synttäreitä, häitä tai muita, jolloin lapsille on sovittu myös hyvissä ajoin hoitaja.

Mutta. Eikö oma jaksaminen voisi olla muutaman kerran vuodessa erikoistilanne?

Olin yöpynyt aikaisemmilla niin sanotuilla erikoisvapailla mieheni kanssa Radisson Blu Plaza -hotellissa.

Ensinnäkin siksi, että se on kätevien yhteyksien äärellä Helsingin juna-aseman vieressä ja oikeasti kävelymatkan päässä mihin tahansa paikkaan ydinkeskustassa. Toiseksi tykkään hotellin ilmapiiristä.

Keskeisestä sijainnista huolimatta hotelli on sen verran syrjässä, että liikenteen melu ei sinne. Hotellissa on kuitenkin tietyllä tapaa historiallinen, mutta myös modernin kansainvälinen tunnelma. Kun kerran hotellissa yöpyy, niin silloin on kiva larpata olevansa ulkomailla.

Oikeastaan tässä elämäntilanteessa toimivuus ja rauha ovat hotellin tärkeimpiä ominaisuuksia, vaikka ihan unituristina en Plazassa yöpynytkään (siis sellaisen tyyppinä, joka tulee nukkumaan hotelliin mahdollisimman hyvät unet).

Nyt olen ollut Plazassa yötä kolme kertaa* muun muassa Kultaisen Venla -gaalan ja Linnan juhlien jälkeisinä öinä. On ollut luksusta, kun on voinut rauhassa laittautua hotellihuoneessa, hoitaa kiireisimmät työt illan aikana ja jatkaa loput hommat aamupalalla.

Plazan bisneshuoneeseen kuuluu myös loungen palvelut.

Lähtökohtaisesti lounge kuulostaa aina vähän arvoitukselta; niissä kun voi olla vastassa mitä tahansa suolapähkinöistä pöytiin tarjoiltuun kaviaariin. Plazan lounge yllättikin tasollaan; tarjolla oli tapaksia, kalaa, juustoja ja viiniä sekä paljon erilaisia jälkkäreitä.

Lounge on myös hyvä etkoilupaikka ja sinne voi vetäytyä syömään myös aamiaisen.

Minulla oli syksyn aikana yksi poikkeuksellisen raskas kansijuttu tehtävänä ja myös yksi hippaus sovittuna. Yhdistin ne yöpymällä Plazassa. Etkot loungessa, illallinen Plazassa ja sitten yöhön.

Aamiainen on Plazassa muuten viikonloppuisin 12 saakka, joten sen äärellä on hyvä tehdä töitä tai rentoutua pidempäänkin – tai niiden pitkien unien jälkeen. Olen kaksi kertaa saanut myös myöhäisemmän uloskirjautumisen, joten on ollut kiva palata kotiin, kun työt on tehty ja loppu viikonloppu on niistä hommista vapaata.

Vaikka hotelliyöpyminen yleensä liittyy eritystilainteisiin tai työmatkoihin, ajattelen omaa hotelliyötä satsauksena jaksamiseeni. Hotelliyöpyminen on itse asiassa apu sosiaaliselle introvertille myös sosiaalisen arjen keskellä. Jos illan on ollut hälinässä ja jutellut itsensä puolikuolleeksi, niin on luksusta kirjoitella omassa rauhassa. Silloin jaksaa taas kotona odottavaa toisenlaista sosiaalista arkea.

Aion käyttää hotellimajoitusta myös jatkossa muutaman kerran vuodessa, kun perheen ja työn yhteensovittaminen alkaa näyttää jo kalenteria katsoessa alkavalta katastrofilta. Ja haluaisin tarjota samaa mahdollisuutta myös teille!

Toimi näin: Seuraa Instagramissa Galawoman-tiliä ja kerro siellä ylläolevan hotellikuvan alla kenen kanssa haluaisit yöpyä Radisson Blu -hotellissa. Kilpailuun voit osallistua myös seuraamalla Facebookissa Sivuraiteilla -sivustoa ja kertoa hotellipostauksen alla kenen kanssa haluaisit oman hotelliyön jakaa. Voittaja saa yöpymisen ja aamiaisen kahdelle Double King -huoneessa valitsemassaan Radisson Blu -ketjun hotellissa Suomessa. Hotellista riippuen majoitukseen sisältyy asiakassaunan ja uima-altaan käyttö. Arvon ja julkaisen voittajan ystävänpäivänä, eli 14.2 perjantaina <3

Lisää tietoa Radisson Blu Plaza -hotellista täällä

*saatu

Anu Saagimin mielestä Maria Veitola on ruma. Hanna Sumarin allit korostuivat väärin Tanssii tähtien kanssa -kilpailussa. Maria Veitolan blondatut hiukset ja some-keskustelu siitä, sopivatko ne sille vai eivät.

Siinä otsikoita viime viikoilta.

Ja niin.

Hyvää kansainvälistä naistenpäivää.

Minua naisten ulkonäköä ruotiva keskustelu on veetuttanut viime viikkoina niin paljon, että se on vaikuttanut jopa tyttäreni voimistelupuvun strassinliimausoperaatioon. Käden työ tuottaa hieman vaikeuksia luki ala-asteella todistuksessa käsityön kohdalla. Lapsena lahjoin omat voimistelukaverini karkkipalkalla hoitamaan kisapukuihin tai esiintymisvaatteisiin liittyvät tuunausvelvollisuudet.

Palkkaa joku tuohon, mieheni ehdotti, kun ähelsin sormet liimassa strasseja kiinni sunnuntaina ja maanantain välisenä yönä. Mutta en kehtaa. Sitä paitsi, tiedän lajista sen verran, että kukaan tuomari ei vähennä pisteitä väärin liimatuista strasseista. Kunhan kimaltaa niin että häikäsee!

Tyttäreni ei ollut aivan samaa mieltä, kun näki liimaläikät ja vääränväriset strassit jonon jatkona. 

Äiti sä et kyllä oo hyvä liimaamaan!

Silloin se tuli. Purkaus viime viikkojen ulkonäköpuheelle. Kahdeksanvuotiaalleni.

Maailmassa on olemassa olennaisia ja epäolennaisia asioita. Olennaisia asioita urheilussa, työelämässä ja elämässä noin yleensäkin on se, että olet harjoitellut hyvin, tehnyt parhaasi ja ollut reilu muille. Ulkoiset jutut, kuten muutama vääränvärinen strassi, on sen rinnalla niitä, maailman epäolennaisimpia asioita. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, kuinka paljon olet tehnyt työtä, kehittynyt tai kuinka arvokas olet ihmisenä. Rakas tyttäreni, opi tunnistamaan olennaiset asiat ja jätä epäolennaiset omaan arvoonsa. Myös sellaisiin keskittyvät ihmiset.

Maailmassa on myös asioita, joihin voit ja et voi vaikuttaa. Monet asiat ulkonäössä ovat kuin käsitöissä umpisurkean äitisi liimaama strassi, et voi vaikuttaa niihin. Rakas tyttäreni, unohda ne ja keskity asioihin, joihin voit vaikuttaa.

Olen tavannut työssäni lukuisia kauniita ja alallaan menestyneitä naisia. Olen tavannut myös niitä, jotka ovat saaneet ulkoisella kauneudellaan kaiken, unohtaneet olennaiset asiat, keskittyneet epäolennaiseen ja sittemmin vanhentuneet. Kadottaneet ajan myötä ulkoisen kauneutensa, jota yrittävät epätoivoisesti saada takaisin, koska muutakaan heillä ei ole ja kokevat olevansa arvottomia ilman sitä. Katkeroituneet.

 Eikä se ole kaunista katsottavaa.

Pyyntö kaikille naistenpäivän kunniaksi sukupuoleen katsomatta: unohdetaan tänään epäolennainen, ulkonäkö ja nostetaan malja olennaisia asioita elämässään toteuttaville naisille! 

kuva alla: WomenWorking.com