Jes! Päästiin siippani kanssa treffeille!

Koska hänen syntymäpäivänsä oli jäänyt vähän niin kuin juhlistamatta, suuntasimme tämän Georgian ystävän toiveesta Purpur -ravintolaan. Ravintola avattiin viime syksynä ja se sijaitsee Rikhardinkadulla Helsingissä.

Yksi paikan omistajista on näyttelijä Ville Haapasalo, joka kuuluu myös hubbyni suosikkijulkkisihmisiin. Meiltä löytyy Haapasalon hulvattomat elämäkerralliset teokset, myös herran matkaohjelmat ovat meillä kovaa valuuttaa.

Mukanani ei tosin ole helpoin ruokakriitikko. Miehelläni on paljon kokemusta georgialaisesta ruuasta, koska hän on reissannut ja elellyt siellä paljon työnsä puolesta. Meikäläiselle koko ruokakulttuurin tuntemus perustuu käytännössä mieheni matkoilta tuomiin makuihin ja kertomuksiin. 

Mutta hepreaa georgialainen keittiö ei ole; sen osoittaa Purpurin listakin. Georgialainen keittiö on alkujaan perustunut sille, että otetaan mitä luonnosta saadaan.

Ruokalistalla annosten raaka-aineet vaikuttavat sopivan yksinkertaisilta, mutta annokset tai raaka-aineesta muunneltu lajike kuulostovat eksottisimmille. Lobio (papuja, sipulia, chiliä, tuoreita yrttejä ja ripaus suluguni-juustoa), Satsivi (pähkinällä ja granaattiomenalla tuunattua kylmänä tarjoiltavaa kanaa) ja Zulien (sieni-sipulipaistos, smetanaa & suluguni-juustoa) olivat minulle aivan uusia tuttavuuksia.

Valitsin alkupalaksi täytettyä kesäkurpitsaa ja lavash-leipää. Pääruuaksi söin lopulta hiillostettua lohta, basilikalla maustettua perunakakkua sekä pähkinä-adzikaa. Mieheni suositteli georgialaista perinneruokaa, naudasta tai porsaasta valmistettua sashlikia, mutta se tuntui alkuruuan kylkeen turhan raskaalta. Maistelin sitä sitten joeymaisesti mieheni lautaselta. Myös kasvisruokailijoille oli listalla useampi vaihtoehto. Hauska yksityiskohta oli ruokalistalta löytyvät Haapasalon tulkinnat ja kertomukset georgialaisesta makumaailmasta.

Georgialaiset maut olivat maltillisia, mutta kuitenkin raikkaita. Runsas kasvisten ja yrttien käyttö toi dinneriin astetta terveellisemmän vaikutelman. Eikä tuhdimpi liharuoka tihkunut rasvaa sekään. 

"Georgialainen keittiö on perustunut alkujaan sille, että otetaan mitä luonnosta saadaan"

Ruokakriitikkoni arvioi, että paikallisesta georgialaisesta ravintolasta Purpur hävisi ainoastaan runsaudessa. Leipälajikkeetkin oli listalla hinnoiteltuna erikseen, joten kahdestaan sellainen autenttinen maistellaan vähän paljon ja kaikkea täydestä pöydästä –kokemus jäi puuttumaan. Purpurissa jokainen lisä kartutti tietysti myös laskua, joka oli tietysti Suomessa aivan eri luokkaa luokkaa kuin idässä, jossa täyden pöydän voi vetäistä muutamalla kympillä. 

Astetta paremmaksi ravintolaksi Purpur oli kuitenkin kohtuuhintainen. Lasku kahdelta kahdelta ruokalajista ja lasillisesta viiniä ja erikoisvettä oli muutaman euron vaille satasen. Georgialaisen keittiön maut ja tunnelman romanttinen Purpur tavoitti mainiosti.

Ville Haapasalo suosittelee: 

" Loobio-papupata, missä on pähkinää, tomaattikastikketta ja vähän juustoa. Olen elänyt sillä puolitoista vuotta, kun opiskelin näyttelemistä Venäjällä. En kerennyt kyllästyä siihen, joten päätin, että sen on pakko olla hyvää. Vuonna 1991 Venäjällä oli ruoka kortilla ja kasvissyöjänä loobio oli ainoa lämmin ruoka, jota pystyin syömään."

Ravintolan kotisivut

Carrie ja Mr Big astelemassa Pariisin katuja. Kalenterin ensimmäinen tyhjä sivu. Suosikkisarjasi uuden kauden alkusävelet. Ensimmäinen aamu uudessa kodissa. Kaksi viivaa valkoisessa tikussa.

Matka, jolle kuitenkin lähdit.

Rutiineja rakastavaksi ihmiseksi pidän vähän liikaa uusista aluista, sellaisista ihmisen kokoisista. Vuoden alussa uusi, ja sen tuoma muutos tuntuu enemmän mahdolliselta, kun uusi vuosilukema on konkreettisesti totta. 

Jokainen meistä tietää, että harvoin uusi alku on lopulta elämää suurempaa. Harva valaistuu hetkessä, ja uudesta tulee pian tuttua, kun vanha arki sekoittuu uuteen. 

Mutta muutoksen mahdollisuus tuo toivoa. Ja ilman toivoa elämässä on vaikea nähdä mitään hyvää. Ja lopulta juuri muutos, tai sen mahdollisuus, taitaa tehdä elämästä kiehtovaa.

Kun palasin viime huhtikuussa elämäni viimeiseltä äitiyslomalta ajattelin olevani uuden alussa.

Sitten sain tarjouksen, josta en voinut kieltäytyä. Ei sillä, että vanhassa ei olisi ollut kaikki enemmän kuin hyvin, mutta minulle tuli vahva tunne, että oli aika mennä eteenpäin.

Viisi vuotta Kuplia by Emilia S. -bloggarina on tältä erää historiaa ja nyt olen täällä! Uudella nimellä ja taatusti Suomen hulvattomimman ja koskettavimman naistenlehden bloggarina ja lehden Radalla-palstan toimittajana. Olen innoissani, mutta myös niin peloissani, että olen onnistunut narskuttelemaan ikeneni männäöinä verille.

Entä jos mokaan? Mitä jos siirtoni olikin väärä?

Lähtökuopissa iskevät usein myös pelot. Onneksi on vihdoin toiminnan aika.

Sivuraiteilla-blogi jatkaa viihteen ilmiöiden ja ihmisten käsittelemistä siitä mihin Radalla-palsta jää. Ihan elämääkin täällä eletään – usein viihteellisestä näkökulmasta. 

Ei liian vakavasti, mutta sopivasti tosissaan.

Se olisi muuten hyvä motto alkaneelle vuodelle.

Tervetuloa mukaan!