Bloggaamalla voi muuttaa maailmaa (+sympatiapisteet Ilvekselle illan peliin)

Palasin viime viikolla, neljän vuoden tauon jälkeen, Hakametsän jäähalliin Ilveksen isännöimään otteluun. Playoff-ottelupari Ilves-Tappara on ollut meidän perheessä kova juttu. Mieheni on entisiä ilvesläisiä, samoin koko suku tuntuu kannattavan joukkuetta.

Minua ajaminen arki-illaksi Tampereelle pelin takia vähän huvitti, vaikka viihdyn jääkiekkopeleissä ja tykkään tamperelaisesta, rennosta urheilumeiningistä.

Neljä vuotta sitten minua ei huvittanut. Löysin Ilveksen fankaupasta silloin vauvabodyja (pääkuvassa ylimpänä), jotka olivat kaikkea muuta kuin tasa-arvoa kunnioittavia. Ja varsinkin kaikkea muuta, mitä haluan niin tyttärilleni kuin pojalleni opettaa.  

Pyörittelin toisen erän päätäni ja sanoin miehelleni, että mun on pakko kirjoittaa tästä!

Mieti nyt vielä.. 

Enkä mieti!

Olen huumorinaisia, kestän fiksuilta ihmisiltä kaikenmoista huumoria, jos se heitetään oikeasti pilke silmäkulmassa. Mutta tuollaisten sovinististen bodyjen painattaminen vauvoille, osoittaa isolta organisaaltiolta asenteellisuutta tai ainakin vahvaa ajattelemattomuutta.

Samalla se vahvistaa sitä stereotypiaa, mikä kiekkoiljoista ja sen ympärillä pyörivistä ihmisistä usein on ja karkottaa ajattelevia ihmisiä pois lajin parista. (Kolmistaan-blogin Karoliina kirjoitti muuten tästä  streotypisestä jääkiekkoilija-asiasta hyvin. Meilläkin on kaveripiirissä useita kiekkoilijaita tai lajin parissa pyöriviä immeisiä. Heissäkin on tyyppejä joka lähtöön. Kaikki kiekkoilijat eivät ole nuuska huulessa pyöriviä machoja).

Postasin tuolloin illalla neljä vuotta sitten pelin jälkeen blogiini vain nopeasti kuvan. Ajattelin, että aihetta voi miettiä lisää yhdessä lukijoiden kanssa.

Kun seuraavana päivänä menin toimitukseen, huomasin, että postaus oli lähtenyt leviämään somessa. Kun tulin kotiin se oli Iltalehden ja usean tamperelaisen paikallislehden nettisivuilla. Seuraavana aamuna useammassa printtilehdessä.

Asiaa kommentoi niin tasa-arvovaltuutettu kuin Ilveksessä vastaavat toimitusjohtajasta mediapäällikköön. Jossain vaiheessa lopetin laskemisen. Juttu eli omaa elämäänsä.

Lopulta kävi myös niin kuin käy useissa kohuissa; keskustelu lähtee aivan eri raiteille itse asiasta. Olen huomannut myös, että kun sivulataukset ovat viisinumeroisia, niin asiaton huutelu lisääntyy. Tuota postauta käytiin lukemassa yli 100 000 kertaa.

Vaikka keskustelu ei tavallaan koskenut minua; minähän olin vain kyseenalaistanut blogissani moisten bodyjen kauppaamisen, sain minäkin osaksi tästä somekohusta. Nettikeskusteluissa minut haukuttiin huumorintajuttomaksi äärifeministiksi tai naljailtiin "työkseen juhlivasta seurapiiritoimittaja-äidistä".

"Kaikki kiekkoilijat eivät ole nuuska huulessa pyöriviä machoja."

Onnekseni olin seurannut aikasen monta kohua tunnettujen ihmisten polttopisteen läheisyydessä. Tiesin, että kohut tulivat ja menivät. Ja yleensä keskusteluissa mennään henkilökohtaisuuksiin silloin, kun järkevät argumentit loppuvat. Tiesin olevani oikealla asialla. 

Pääosa palautteesta oli kuitenkin positiivista. Monet ylioppilaslehdet kirjoittivat aiheesta todella syvällisesti ja hyvin. Ja tärkeintä; bodyt vedettiin kevään aikana pois myynnistä. Toivon, että se herätti myös kiekkopiireissä jotkut ajattelemaan asiaa eri kantilta.

Kävin siis viime viikolla todistamassa tätä muutosta hallilla Ilveksen fanikaupassa. Tuotevalikoimaa oli muutettu todella sukupuolineutraaliksi ja kaikille sopivaksi. Myös tekstit olivat neutraaleja ja asiallisia. Nyt kiekkoharrastusta aloitteleva tyttö ei varmasti tunne olevansa hallissa vähempiarvoinen kuin lajin pariin hakeutunut poikakaan. Tai kannattaja. Tai ihminen.

Mitään boikottia en ole pitänyt tässä välissäkään, en ole vain ehtinyt peleihin. Olen kyllä painattanut kummipojallamme Ilveksen pelipaidan, nytkin ostin Ilveksen fanilipun pojallemme peliin. Kassalla maksaessa huvitti, että alkaako shopissa soida joku hälytys ÄLKÄÄ MYYKÖ TÄLLE NAISELLE, kun vingutin luottokorttiani. 

Ei alkanut.

Olen ollut näissä playoffeissa Ilveksen leirissä. En pelkästään perhesyistä, vaan myös siksi, että joukkueen nousu on ollut uskomaton. Haastaja on aina hallitsevaa kiinnostavampi.

Ja kaikki tekevät elämässä virheitä. Pääasia, että niistä otetaan opiksi.

Näillä opein – eiköhän olisi siis Tapparan vuoro aloittaa tänään kesäloma! Ja lyhyempikin esitys, kun eilen illalla riittää..

Tappara-Ilves tänään klo 17.00