Kyllähän kaikki tätä nuorta herraa seuranneet sen tiesivät. Silti välillä Vain elämää -ohjelmaa katsellessa niitä ei voi olla ihastelematta.

Nimittäin Robin Packalenin käytöstapoja. Tasapainoisuutta. Positiivisuutta. Tervettä itsetuntoa, joka on kestänyt supersuosion. 

Tapasin Robinin ensimmäisen kerran, kun Frontside Ollie -talvi oli kääntymässä kevääksi. Vilkkaan oloinen nuori mies, mukava lapsi. Muuta en muista ajatelleeni.

Jannu ei jäänyt kuitenkaan povailuista huolimatta yhden hitin ihmeeksi.

Tuli uusia hittejä, elokuva, kiljuvia fanilaumoja.

Vuodet kuluivat ja jossain vaiheessa havahduin; toi Robinhan on todella mukava tyyppi. Eikä oikeastaan enää edes lapsi. Haastattelujen sävy vähän vakavoitui. Varmaan vuosia olen pitänyt Robinia ikäistään vanhempana. Hänestä oli tulossa myös haastateltava, jota oli aina vilpittömästi kiva nähdä. 

Robinin käytöksessä ei nimittäin ole (edes piilevää) itsekorostuksen häivää. Jos joku juttu on onnistunut, hän näyttää iloitsevan siitä, mutta se ei ole hänelle itseisarvo. Kiva kuulla. Aijaa, no kiitos paljon. 

Kiltteyskin on säilynyt matkan varrella. Katsojat saivat todistaa tätä, kun Nikke Ankaran päivänä piti räpätä. Robin ei kyennyt solvaamaan kollegaansa.

Oon ihan liian kiltti tähän.

Varmaan jokainen vanhempi toivoisi, että voisi kasvattaa lapsen, joka olisi yhtä tasapainoinen ja myönteinen. Robinista näkee  kilometrien päähän, että hän ei oikeasti pidä itseään yhtään parempana kuin ketään muitakaan. Todella monella supermukavalla tähdellä epävarmuuden tuoma itsekorostus pilkistää usein jossain kohtaa. Robinilla ei koskaan.

Robin tuntuu suhtautuvan takaiskuihin tai kehitysehdotuksiin Vain elämää -pöydässäkin nöyrästi. 

Vain elämää -kausi onkin avannut lisää Robinin taustoja, kun illallispöydässä on ihmetelty ihmepojan tasapainoisuutta. 18-vuotias tyyppi ottaa myös kollegoidensa kuittailut huumorilla. Hän kiittelee moneen kertaan vanhempiaan.

"Mun äiti on sanonut, että koulu on tärkeä joo, mutta ei niillä numeroilla mitään lopulta tee. Ne sosiaaliset taidot on elämässä kaikkein tärkeintä, sillä mikään ei ole elämässä niin vaikeaa kuin ihmissuhteet."

Aika viisas mutsi. Mitä kasvatusoppaita teillä on luettu?

Enkä tarkoita tällä, että haluaisin lapsistani kasvavan supertähtiä. Toivoisin vain, että mitä ikinä he alkavat isona tekemäänkään, he osaisivat kohdella ihmisiä, joita he kohtaavat tasavertaisesti. Takaiskujenkin kohdalla osata nähdä asioissa hyvät puolet.  Silti pyrkiä tekemään aina parhaansa.

Tiedetään. Malli tähän kaikkeen tulee kotoa. Omasta käytöksestä, esimerkistä. Olisikohan meillä aikuisillakin Robinilta jotain opittavaa?

Vain elämää -kausi alkaa olla loppusuoralla. Katsoin viikonloppuna Samu Haberin päivän, jäljellä on enää Laura Voutilaisen päivä sekä duettohommat. Millainen kausi on teidän mielestänne ollut?

kuvat Nelonen

Suoraan valtakunnallisten karsintojen kautta valitut ammattigladiaattorit ottavat mittaa kilpailijoistaan; voimaa rohkeutta ja nopeutta vaativissa taistelulajeissa.

Keskiviikot olivat lapsuudessa tv-viikon kohokohta. Silloin tuli teeveestä Gladiaattorit ja säälittävää kyllä. Muistan vieläkin tuon alkujuonnon ulkoa.

Se johtui siitä, että Gladiaattorit oli noihin aikoihin myös paras välkkäleikki. Jokunen kerta varmaan tuo sisääntulojuonto vedettiin myös koulun liikuntasalissa, jossa oli köyhän naisen gladiaattorirata. Viidakkkona toimivat renkaat, jossa pudotusmatkaa maahan oli rotkon sijaan säären mittainen matka. Toki kaksintaisteluakin saattoi huitoa vaikka puomilla, mutta savolaistytön yksi unelma oli päästä katsomaan ohjelman kuvauksia. Olin kuullut Helsingissä asuvalta serkulta, että jotkut luokan heidän koulusta olivat pääseet jopa testaamaan ihkaoikeaa gladiaattorirataa. 

Gladiaattoreita kuvattiin (muistaakseni) Keravalla olevassa rakennuksessa, jonka yhteyteen 90-luvun alun supertähti Renny Harlin oli perustanut myös sisähuvipuiston Planet fun funin. Pitkän mankumisen jälkeen vanhemmat lupasivat reissun kohteeseen syyslomalle. 

Muuten hyvä, mutta arvatkaa vaan oliko studio pystyssä kuvausten ulkopuolella? Kun meikäläinen asteli mestoille, gladiaattorihalli vain kumisi tyhjyyttään. Ja huvipuistollekin taisi käydä niin kuin 90-luvun alussa kaikelle nyt kävi. 

Gladiaattoreiden vanhat jaksot ovat pyörineet ohjelmistossa taas tämän kevään ajan. Olen sivusilmällä vilkuillut, kun esikoiseni on joskus katsonut ohjelmaa. Ohjelma on näyttänyt siltä, miltä vanhat suosikit näyttävät. Vähän ajan patinoimalta, mutta ehdottoman nostalgisilta.

Mutta nyt vihdoin ohjelmasta alkaa syksyllä Nelosella päivitetty versio.  Kun ysäri-Gladiaattoreissa kaikki laattorit olivat käytännössä tuntemattomia, Gladiaattorit 2.0 on mukana lukuisia julkisuudesta tunnettuja henkilöitä.

Syyskuussa Nelosella alkavassa ohjelmassa on mukana 16 gladiaattoria. Näin fitness-aikakaudella kilpailijaksi on myös tunkua; hakemuksia oli tullut jo yli 400. Heikki Paasosen juontama pläjäys kuvataan kesäkuun alussa Tampereella.

Löytyisiköhän tällä kertaa meikäläiselle paikka yleisöstä? 

kuvat Nelonen