Mökittömän juhannuskriisi: Urbaanit ystäväni paljastuvat mökkiolosuhteissa luolaihmisiksi!

En ole mikään mökki-ihminen.

Tästä huolimatta olen viettänyt lähes kaikki aikuisikäni juhannukset mökeillä. 

Lapsena mummolani olivat maalla. Molemmat olivat entisiä maatiloja, joissa ei enää ollut eläimiä. Tuonne savolaisiin järvimaisemiin sijoittuu sielunmaisemani, rakkaimmat lapsuuden kesämuistot.

Ehkä näiden mummoloiden takia perheelläni ei ikinä ollut mökkiä. Ensimmäiset mökkikokemukseni sain käytännössä parikymppisenä, kun opiskeluaikoina suuntasimme viettämään juhannuksia ja viikonloppuja kavereiden vanhempien mökeille.

Ensimmäiset vierailut näille oikeille mökeille saivat minut ymmärtämään, että en tiennyt lajista käytännössä mitään.

Vaikka mummolassa olinkin viettänyt päivät järvessä, sen jälkeen pääsin peseytymään oikeaan suihkuun. Sadepäivänä katsottiin televisiota ja pelattiin pelejä. Ruuat valmistuivat (tai mummi valmisti) ne ihan tavallisessa sähköuunissa, jonka jälkeen astiat saattoi tiskata juoksevan veden alla tiskialtaassa tai myöhemmin astianpesukoneessa.

Mökillä sen sijaan mikään ei ollut itsestäänselvää. Työleiri alkoi heti perille tultaessa. Paikat piti puhdistaa, mikä oli varsinkin talven jäljiltä yhden illan homma. Tämän jälkeen oli vuorossa saunan lämmitys ja järvestä pesuvesien raahaaminen.  Miten grilli toimikaan? Ja aina joku hullu halusi lähteä kalaan.

Kesällä mökillä ruoka valmistetaan ja syödään tietenkin ulkona. Ei väliä, vaikka mittari olisi nollassa tai itikkparvi pörräisi ympärillä. Lisää vaan hyttyskierukoita palamaan!

Hommat toistuivat päivästä toiseen. Kun viimeisenä päivänä itikan puremilla, hiukset likaisina (järvivedessä hiukset eivät todellakaan puhdistu) ja pienessä krapulassa tiskaat astiavuorta sillä järvestä raahatulla vedellä, alkaa olla ikävä kotiin.

"Ensimmäiset vierailut mökeille saivat minut ymmärtämään, että en tiennyt lajista käytännössä mitään"

Toisaalta katsoin näinä hetkinä kauhunsekaisen kunnioituksen vallassa urbaaneja ystäviäni, jotka mökkioloihin asettuessa paljastuivat luolaihmisiksi, jotka ottivat itsestäänselvinä vastaan mökkiloman vaatimat puitteet. Itse taas mietin, että milloin se loma-osuus oikein alkaa?

Lasten tullessa kuvioihin hommien määrä on luonnollisesti myös mökeillä lisääntynyt (ja hankaloitunut): vaipanvaihdot ja peppupesut järvessä, petisäädöt ja helvatullinen kyttäys, että kukaan ei lähde omia aikojaan järveen. Yhtenä kesänä päädyimme mökeillä siihen, että keskimmäisemme laittaa pelastusliivit ylle aina kun astuu mökin ovesta ulos. Ilta kuluu mukavasti kokatessa ja edestakaisin liivejä pukiessa.

Joku sanoisi, että miksi menette, jos touhu on niin vastenmielistä? No sen takia, että kivat tyypit ovat jostain syystä kutsuneet, lapsilla on kavereita ja tekemistä, sekä haluan heille jonkinlaisen luontosuhteen.

Viime vuosina olen muuttanut asenteeni mökkeilyyn. Lähden mökille aina kuin työleirille. Hommat ja säätö kuuluvat lajiin. Niin kuin silloin tällöin myös hetket tyynessä kesäyössä, kun lapset ovat nukahtaneet ja aikuisilla on aikaa juoruta talven kuulumiset. Ja se hyttyskierukka on karkottanut epämielyttävän osan luontoa kahdeksi minuutiksi vähän kauemmaksi.

Katsotaan, kaipaanko tuota tänä juhannuksena. Sillä lausuin miehelleni muutama viikko sitten varovasti, mitä jos jäätäisiin kuitenkin juhannukseksi kotiin? Olin saanut juuri valmiiksi kesäloman ohjelman, jonka sosiaalisuusaspketi näytti kiitettävältä. Nähdään niitä loman aikana mökki-ihmisiä, joita haluammekin ja ehtisimme yöpyä myöhemminkin kesällä mökeilläkin. Jippii.

Yllättäen supersosiaalinen mieheni ei laittanut hanttiin. Ehkä hänkin muisti sen juhannuksen, kun kaksivuotias keskimmäisemme oli tuolloin koko juhannuksen sidotuna pelastusliiveihin ja karjui vähän väliä Karkuuuun. Kuopuksemme täyttää elokuussa kaksi, mutta hetken mietimme, onko vanhemmista lapsista tylsää, jos ei ole samanikäisiä juhannuksena kavereita tai sukulaisia seurana? Ehdotin siihenkin helppoa ratkaisua.

Entä jos ei vaan kerrota niille, että on juhannus?

Ihanaa keskikesän juhlaa kaikille mökkiläisille tai kotivahdeille tasapuolisesti!