Joulumaa-elokuvan henkiseksi sankariksi nousee yllättävä naishahmo

Miksi mun pitäisi katsoa, kun mutsin ikäinen nainen juo sohvalla viiniä ja on omituinen?!?

Joulumaa-elokuvan alussa säikähdin omaa ajatustani; onko minun asenteeni yksi syy sille, että keski-ikäisille naisnäyttelijöille ei riitä töitä.

Nimittäin heitä Inari Niemen ohjaama Joulumaa marssittaa nyt valkokankaalle isoihin päärooleihin. Elokuvassa juuri eronnut viisikymppinen Helena (Milka Ahlroth) alkaa joulun lähestyessä ahdistua, kun ex-mies (Tommi Korpela) on muuttanut uuden naisen luo, jonka kanssa elää uutta elämää.

Helenan paras ystävä Ulli (Mari Rantsila) ei halua jättää ystäväänsä jouluna yksin ja naiset lähtevät viettämään pyhiä luomutilalle.

Tilaa isännöi kaksi maalle muuttanutta hipsteriä Tuure (Eero Ritala) ja Unna (Anna Paavilainen), jotka ovat lähteneet hommaan ideologisista syistä. 5-vuotias Malva-tytär tuo maaseutuarkeen omat haasteensa. Maatilalle eksyy vielä yksi vieras (Martti Suosalo). Toisilleen tuntematon porukka viettää keskenään joulua ja joutuu suurten kysymysten eteen.

Alun asennetarkastelun jälkeen elokuvan juoni tempaa kyllä mukaansa ja on kiinnostavaa tarkastella eri ikäisten elämänkysymyksiä. Kuten yksi heistä toteaa, ne tuntuvat pysyvän aina samoina. 

Kolmekymppiselle ruuhkavuosia elävälle elokuva tarjoaa myös vanhemmuuteen liittyviä tunnistettavia kipukohtia. Eräänlaiseksi henkiseksi sankariksi nousee ystävä Ulli, joka on pystynyt rakentamaan itsenäisen ja tasapainoisen elämän ilman perhettä tai miestä. Tällaisia sankareita soisi näkyvän valkokankaalla enemmänkin.

Suurten kysymysten ohella Joulumaa tarjoaa kyllä joulufaneille myös romantiikkaa ja rujompaa joulufiilistelyä. Komedian sijaan kokonaisuus kallistuu enemmän kuitenkin draaman puolelle.

Joulumaa ensi-illassa 1.12.2017 kautta maan