Anni Hautalan avopuoliso Niko Kivelä totesi Ruokakirjan julkkareissa, että hän myös nauroi, kun luki kirjan läpi. Ymmärsin asian vasta, kun lukaisin johdannot resepteihin läpi; Annin ääni todella kuuluu kirjassa.

Ensimmäiset jouluvieraat kävivät meillä viikonloppuna ja päätin testata kirjasta punajuurimurekkeen, joka tehdään ihan lapsiystävällisesti jauhelihapohjaan. Anni vinkkasi kirjassa, että tällä reseptillä hän on saanut oman lapsensa syömään punajuurta.

Ja toki näin joulunalusaikana punajuuri on oikein ajankohtainen juures! Joten ryhdyin sunnuntai-iltapäivänä toimeen..

Annin punajuurimurekkeeseen tarvitset: 3 kpl ruisleipäpaloja, 1/2 dl lihalientä, 400g jauhelihaa, 3 punajuurta, 1 sipuli, öljyä, 2 rkl hunajaa, pippuria oman maun mukaan ja kananmunan

                                                                                            Ohje: 

Alkuun laita leipäpalat kulholliseen lihalientä likoamaan (koska olen ruokahommissa vähän blondi, laitoin liemikuution ensin kylmään veteen, sitten kokeilin keitettyyn, jossa se kuutio liukeni huomattavasti paremmin).

Pilko seuraavaksi sipuli sekä raasta punajuuret ja kuullota ne pannulla. Lisää hunaja, pippuri sekä tarvittaessa ripaus suolaa (Annin mielestä suolaisuutta tulee tarpeeksi lihaliemikuutiosta).

Tein reseptin reilusti tuplakokoisena, koska syöjiä oli enemmän kuin meidän perus viisihenkinen perhe + yksi kaverivaraannos. Kuudelle 400g jauheliha olisi varmasti riittänyt hyvin.

Sekoitin kiloon jauhelihaa suhteessa saman verran punajuurta, sipulia, leipää ja kananmunia ohjeen mukaan tasaiseksi taikinaksi. Paista tämän jälkeen uunissa 220 asteessa neljäkymmentä minuuttia.

Lopputulos ei ollut ulkomuodolta aivan sama kuin kirjassa, mutta heitin päälle rucolaa peittämään pieniä epämuodostumia. 

Murekkeen kylkeen tein aurajuustomurudippiä sekä laitoin tarjolle ihan aurajuustoa. Bataattiranskalaiset heitin uuninpellille ihan pussista. Tein lisäksi pinaatti-mozzarella-tomaatti -salaattia.

Ja huh! Mureke upposi vieraisiin ja kirvotti jopa kehuja! 4/5 lapsesta söi ruuan hyvin. Erään allekirjoittaneen lapsen kanssa kamppailemme lähes aina illallisaikaan, sillä hänen mielestä ”päiväkodissa on maailman parasta ruokaa”, joten hänen nirsoiluaan ei voi laskea tähän.

Aikaa hommassa meni lähinnä punajuurten raastamiseen, muuten jureke valmistui suhteellisen nopeasti. 

Varmasti tehdään tätä joskus uudestaan ihan arkena, mutta näin joulunalusaikaan punajuurimureke toimii vähän parempana vierasruokanakin oikein hyvin. 

Lue myös: Arkiruokaresepti Vappu Pimiältä

*merkityt on saatu kaupallisina yhteistöinä

Linnan juhlat alkaa olla viimeisiä printtejä myöten taputeltu. Kiitos vielä Me Naiset, kun päästitte minut edustamaan teitä vuoden kiireisimmälle työkeikalle.

Tänä vuonna vieraita oli juhlavuoden kunniaksi tavallista enemmän, eikä meikäläinen päässyt todellakaan paukuttelemaan ennen virallista haastatteluaikaa henkseleitä. Vuosi sitten olin varttia ennen haastisajan loppumista tehnyt kaikki tarvittavat haastattelut, nyt tein Alman haastiksen kolme minuuttia vaille virallisen haastisajan loppumista. Koko illan aikana en nähnyt muun muassa Jari Litmasta, Lasse Pöystiä tai Paula Koivuniemeä. Ja kiertelimme kuvaajan kanssa viimeisen puoli tuntia puoljuoksua Linnaa piilosoppeja myöten.

Onneksi iltaan mahtui myös monta kiinnostavaa ja hauskaa kohtaamista! Linnassa ihmiset ovat aina superhyvällä tuulella, loppuiltaa kohten meno on jopa paikoin riehakasta. Enkä ihmettele! Kippistämme aina urakan lopuksi kollegoiden kanssa boolilasillisella ja sen vahvuuden kyllä tuntee, varsinkin kun vetäisee sen tyhjään vatsaan. Linnan tarjottavat näyttivät herkullisilta, mutta lopulta söin vain kaksi lohesta tehtyä cocktail-palaa. 

Olen tuolla kuitenkin töissä, joten varsinainen haastiaika on käytettävä olennaiseen. Muutaman otoksen olin ehtinyt napata puhelimen muistiin.

Keikka vaatii myös paljon etukäteisvalmistelua ja puvun kanssa minulla tulee joka vuosi kiire. Tänä vuonna hain puvun Meslewiltä. Soitin sinne muutama viikko ennen juhlia ja muutama kokoiseni uniikkipuku oli vielä tarjolla, joten tein täsmäiskun liikkeeseen reilu viikko ennen juhlia. Olin toivonut juhlan henkeen sopivaa tummansinistä pukua – ja sen myös sain. Olin tyytyväinen, että puku sopi viime vuosina hieman pehmentyneelle vartalolleni ja kaulalle kirjailtu koristelu toi pukuun kivan lisäjipon.

Vaikka olenkin juhlissa vain töissä, niin istuva puku ja lookki tuo itsevarmuutta. Minut on käytännössä aina meikannut ja kammannut Linnaan ihana Tiina Lehmusvyöry, jonka kanssa rupattelu on päivän ainoa hetki, jolloin voin vähän huokaista.

Tänä vuonna minulla oli toista kertaa elämässäni hiustenpidennykset, jotka kävin laittamassa Linnaa varten jo ennen kauden ensimmäisiä pikkujouluja Maija Kerisalmen perustamassa Studio Nominassa Tampereella. Hyvälaatuiset hiustenpidennykset tilattiin Ribella by Jasmine -verkkokaupasta ja ne tulivat tilauksesta kahden päivän kuluttua jo kotipostiin. Hiukset kiinnitettiin teipeillä ja ne ovat pysyneet hyvässä kunnossa.

Kävin vuosi sitten ennen juhlia Järvenpäässä Vita Liberata suihkurusketuksessa Dazzling Beaty Studiolla ja varasin sinne taas ajan juhlia edeltävälle aamulle. Kevyt rusketus on mielestäni paras jippo iltapukujuhliin näin keskellä talvea.

Samassa liikkeesä Juliana taituroi minulle hopeiset geelilakatut kynnet, jotka sopivat koruihin ja hopeiseen iltalaukkuun. Tämä oli ensimmäinen geelilakkaukseni, mutta ei viimeinen. Rakennekynnet ovat meikäläiselle vähän vaikeat, joten varmasti silloin tällöin tulen jatkossakin geelilakkauttamaan kynteni varmasti isompiin pilleisiin.

Lakkaus on nyt kolmen päivän jälkeen vielä alkuperäisessä kuosissa.

Että sellainen oli luonnollisen kauneuteni salaisuus tänä vuonna. Mitähän operaatioita homma vaatii kymmenen viikon kuluttua 😀

Hilpeää viikonloppua kaikille!