Tässä elämäntilanteessa tuppaa asioita osumaan samalle päivälle ja päällekäin.

Omia menoja minulla on sen vuoksi viikonlopuille hyvin minimalistisesti. Tälle vuosipuolikkaalle olin merkinnyt kalenteriin Helsinki City Runin ja kahdet omat voimistelukilpailut sekä muutamat kavereiden synttärikemut. Viime ja tämä alkava kesä ovat  erikoisia, kun suunniteltavana tai hipattavana ei ole yksiäkään kavereiden polttareita. Ehdin nimittäin jo sopeutua neljät polttarit vuodessa tahtiin. 

Kun Kate ja William menivät naimisiin, pidin kavereille prinsessajuhlat. Tämä tarkoitti lähinnä häiden seuraamista kruunut päässä ehkä vähän humaltuen. Nyt lupasin järjestää samalle porukalle vastaavat juhlat, kun Harry ja Meghan avioituvat. Kun ei niitä polttareitakaan nyt ole.

Koska tykkään suunnitella asioita ja kalenteria tarkasti, kyttäsin hovin sivuja ja häistä kertovia uutisia, että minä päivänä häät oikein ovat. Kevät oli lievästi sanottuna epämääräinen ilmaisu.

No lopulta päivämäärä ilmoitettiin. 19.5. Tietenkin sama päivä kuin puolimaraton. Ja tietenkin vihkimisen aikana olisin juoksemassa.

Vihaan kiirettä ja pyrin järjestämään asiat niin, että sen tuntu ei olisi jatkuvasti ilmassa. Siksi mietin hetken, jaksanko yhdistää näitä kahta meininkiä samalle päivälle.

Lopulta valmistelin prinsessajuhat helpon kaavat kautta.

* Tilasin Subwaysta 180cm jättisubin. Sen lisäksi tarjoiltiin kasviksia ja sipsejä. Kaikki käsinsyötäviä kertakäyttölautasilta. Luonto kiittää.

* Juomiksi hankin lonkeroa, jota kaikki yleensä juovat. Mies teki lisäksi mojito-boolia, joka sekin yleensä menee kaikille.

 *Nappasin Tigerista kasan sydän sekä brittiväristä rekvisiittaa, jotka asettelin kämppään perjantai-iltana (tai no yönä).

Sitten painelin seuraavana aamuna puolimaratonin lähtöön.

Jaa mites se meni? 

Varovaisesti. Mulla on ollut onglemia päkiöiden sekä polven kanssa. Lisäksi pitkät lenkin vetävät temppuilevan oikean puolen niskani huonoon asentoon ja siitä on seurannut myöhemmin migreenikohtaus. Yritin juosta siis mahdollisimman hyvässä asennossa. Aina kun lähden tempoilemaan, niin kivut tulevat kehiin. 

Puolimaratonilla ne alkoivat, kun 15km kyltti läheni. Annoin jaloilleni periksi, mutta niskan asentoa pidin viimeiseen asti, sillä migreenikohtaus (joita minulla hyvin harvoin, ehkä kerran kaksi vuodessa, mutta nyt pitkien lenkkien jälkeen useammin) olisi meikäläisen tapauksessa tarkoittanut game overia -sekä maaliin pääsyn, että myös juhlien osalta.

Viimeisten kilometrien aikana säästelin jalkoja ja kävelin muutaman ylämäen, sillä tsekkasin kellosta, että vaikka kävelisin loppumatkan ehtisin maaliin alle kolmen tunnin. Se oli alunperin tavoitteeni. Myöhemmin asetettu tavoitteeni oli selvitä maaliin ilman suurempia vammoja ja niin, että jaksan emännöidä kekkerit.

Maalissa iski väsymys. Lähdimme kahden matkan myös juosseen kaverini kanssa meille ja jalkamme olivat silloin niin kipeitä, että myöhästyimme junasta, sillä emme vaan voineet enää juosta. 

Joten kiirehän juhlien suhteen lopulta tuli. Onneksi paikalle ennättäneet ensimmäiset kaverit auttoivat ja saatiin tarjoilut pystyyn ennen seitsemää.

Itse kemuissa hääkoosteiden seuraaminen jäi vähän toissijaiseksi. Ehdin katsoa vain nopeasti Meghanin puvun (päämekko ei ollut meikäläisestä kummoinen, mutta iltajuhlien asu oikeinkin kaunis) ja että paikalla olivat George Clooney sekä Beckhamit. 

Lopulta ilta sujui niinkin rattoisasti, että tajusin aamuviideltä, että en ollut juuri syönyt koko puolimaratonin jälkeen. Juonut kylläkäin pari(kymmentä) drinkkiä. Mutta oli hauskaa, kiitos kaikille <3

Eilisen ihmettelin ihmiskropan taipuvuutta. Toki lihakset ja päkiät ovat kipeät, mutta olin yllättynyt, että olin niinkin virkeä ja toimiva vielä 21 kilometrin juoksun ja aamuviiteen juhlimisen jälkeen. 

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ

Kun laivalla kaksi 2,5-vuotiasta pääsee vauhtiin, mitä he tekevät?

Juoksevat pitkin laivan käytäviä.

Kun toinen on hiipumassa, toinen yllyttää ja taas mennään.

Pikkutyypit näyttävät muutaman askeleen edellä kikatellessa paljon isommilta kuin ovatkaan.

Risteilimme keväällä kuopukseni kanssa M/S Gabriellalla ystäväni ja tämän samanikäisen tyttären kanssa. Kuopukselle laivareissu oli ensimmäinen (ellei vatsassa tehtyä matkaa lasketa).

Ohjelma

Tsekkasimme satamasta lähtiessä Viking linen oman sovelluksen kautta lasten ohjelman ja teimme sen mukaan suunnitelman päivien ajaksi. 

Yhdeksi tukikohdaksemme reissun aikana muodostui leikkipaikka, jonne menimme ensimmäisenä iltana heti ruokailun jälkeen. Pallomeri liukumäkineen, peuhutyynyt, leikkikeittiö ja laivan puolesta ohjattu toiminta piti tytöt niin tiukasti klubilla, että välillä saimme lahjoa heitä sieltä monta kertaa pois. Ville Viikinki -tatuoinnit ja itse tyypin tapaaminen olivat pienille jänniä paikkoja.

2,5-vuotialla oli laivalla paljon muutakin hämmästeltävää. Oikeastaan lasten riemu ja ihmetys oli reissussa parasta. Heille jokainen pienikin yksityiskohta; pelikone, laivan disco tai Tax free oli elämys.

Minusta oli ihana antaa huomiota välillä vain kuopukselle, sillä kotona pyrin jakamaan huomion tasaisesti kaikkien kolmen kesken. Ja kun molemmilla reissaajilla – äidillä ja tyttärellä – oli kaveri mukana, niin saatiin risteilystä kunnon miniloma.

Ravintolat:

Arjen luksusta lomilla on se, ettei tarvitse kokata. Varasimme lähes kaikki ruokailut reissun ajaksi laivalta.

Ensimmäisenä iltana menimme perinteisesti laivan Buffettiin syömään, jossa lapset söivät omasta lasten pöydästä niin hyvin pääruokaa (pizzaa, ranskalaisia, kurkkuja ja nakkeja), että jälkiruuat jäivät kesken. Tässä kohtaa mietin, että onneksi meitä aikuisia oli kaksi. Toinen vahti tirppoja ja toinen haki ruokaa.

Aamiasbuffetissa ennen Tukholmaan saapumista vedimme mahat täyteen karjalanpiirakoita ja lettuja, joten selvisimme Tukholman keikasta pienillä välipaloilla.

Junibackenilla vietetyn päivän jälkeen oli vuorossa todellinen tulikoe, nimittäin No name -ravintolan maistelumenu kahden karkaamista suunnittelevan nassun kanssa. Olimme varautuneet koitokseen tyydyttävästi; lasten lehdillä, ladatuilla puhelinten akuilla. 

Menu alkoikin mukavasti, sillä lapsille oli listalla kivoja annosvaihtoehtoja. Kun tytöt söivät lohta ja perunaa, meille tarjoiltiin yhdeksän ruokalajin maistelumenun ensimmäiset kala-annokset.

Ravintolan annokset olivat freesejä, perusraaka-aineista tehtyjä annoksia, joissa ei oltu tingitty fine dinigista. Jokainen annos oli kuin pieni taideteos. Suosittelen tätä ravintolaa ehdottomasti aikuisseurassa tai isompien lasten kanssa matkustaville jomman kumman laivaillan ohjelmanumeroksi. 

Vaikka ravintolan henkilökunta kehitteli tytöille tekemistä, niin loppuvaiheessa ruokailua heidän touhu alkoi käydä viihdykkeistä huolimatta levottomaksi. Tällä kertaa mutsit joutuivat jättämään herkullisen jälkiruuan kesken, sillä halusimme taata ruokarauhan muille illallistajille.

Viimeisen aamun aamiaisen nautimme Food Gardenissa. Oli ihanaa aloittaa maanantai-aamu merellisissä maisemissa skumppalasin kera, vaikka arki puski jo päälle piippaavine puhelimineen.

Arvostin myös aamupalalla tarjottavia smoothieta, joka tuntui laivan herkuttelun jälkeen terveelliseltä vaihtelulta. Viimeiselle aamulle aamupalan tilaaminen venytti minilomaa aina laivan sataman saapumiseen saakka.

Suunnittelen kesälle vuorostaan risteilyä isompien lasten kanssa. Kesälomien aikana lapsille suunnattua risteilyohjelmaa on entistä enemmän. Uskoisin, että meidän tyypit saattaisivat innostua tuosta Itämerilaboratoriosta. 

Haluaisimme lisäksi päästä testaamaan uudistetun lasten buffetin menun, jonka menun on suunnitellut Victor Magdeburg Ruotsin juniorikokkimaajoukkueesta. Lasten buffetpöytään on katettu nyt enemmän myös terveellisempiä herkkuja mm. retikkakierteitä, kanankoipia paahtokastikkeella ja hunajapaahdettuja juureksia. 

Joko teillä siellä on kesälomasuunnitelmat selvillä?

Lisää kesän lapsille suunnatuista risteilyistä täällä.

Edellinen postaus: Rentoutumisen maksimointia Viking Gracella