Kinky Boots on täydellinen musikaali, joka voi muuttaa maailmaa

Maailmalla menestystä niittänyt musikaali Kinky Boots sai eilen ensi-iltansa Helsingin Kaupunginteatterissa.

Olin nähnyt musikaalin New Yorkin ja Lontoon lavoilta numeroita Youtubessa ja myös muutaman pätkän Helsingin musikaalista etukäteen paikan päällä, joten osasin odottaa, että näyttävyydessä ja taidoissa kaupunginteatterin musikaali ei jää isojen musikaalikaupunkien jalkoihin.

Sitä en osannut odottaa, että musikaalin tarina veisi mukanaan näin vahvasti.

Kinky Boots -elokuvaan pohjautuvassa musikaalissa parikymppinen Charlie Price (Petrus Kähkönen) on aloittamassa omaa elämää Lontoossa, kun kuulee isänsä kuolleen. Charlie palaa pieneen kaupunkiin ja ottaa vastuun sukunsa perinteikkään kenkätehtaan johtajana.

Pian paljastuu, että yritys on lähes konkurssissa. Yllättävä pelastus löytyy öiseltä kujalta, jossa Charlie kohtaa drag-artisti Lolan (Lauri Mikkola). Charlie tarjoaa Lolalle mahdollisuutta suunnitella uuden kenkämalliston miehille, jotka tykkäävät käyttää korkokenkiä.

Tästä alkaa tarina erilaisuuden hyväksymisestä, isistä ja pojista, miehuudesta ja naiseudesta. Ja ennen kaikkea niiden välistä.

Ohjaaja Samuel Harjanne on onnistunut luomaan tunteiden äärilaidasta toiseen liikkuvan musikaalin, jonka roolitukset osuvat nappiin.

Harva yleisöstä uskoisi, että pääroolin tekevä Lauri Mikkola laittoi korkokengät jalkaan ensimmäistä kertaa vasta audition-tilaisuuden aikaan? Mikkola tavoittaa lavalla Lolan loistokkuuden, mutta myös inhimillisyyden.

Erityisesti mieleen jää kohtaus miestenhuoneessa, jossa Lola kertoo Charlielle tarinansa.

”Voiko Kinky Boots tehdä hypet?”

Charliena nähtävä Petrus Kähkönen laulaa ja näyttelee pienen suuren Charlien kasvutarinan uskottavasti ja itseään säästämättä.

Myös kantavissa sivurooleissa nähdään hauskuuttavia roolisuorituksia. Charlieen ihastunutta Laurenia näyttelevä Anna Victoria Eriksson saa irti yleisöstä suurimmat naurut.

Näyttävimmät show-numerot ovat Lolan enkeleiden rytmittämiä. Ja yleisö rakasti heitä. Kuten koko työryhmää.

Laskin, että olen nähnyt kaupunginteatterilla 13 viimeisintä musikaalin ensi-iltaa, mutta koskaan en ole nähnyt sitä hurmosta ja seisovien aplodien määrää, jonka Kinkyn työryhmä sai eilen osakseen. 

Kotimatkalla mietimme ystäväni kanssa, että voisiko Kinky Boots tehdä saman mitä Hype-musikaali teki 90-luvulla?

Kinky Boots on musikaali, joka voi parhaimmillaan muuttaa maailmaa edes hitusen paremmaksi paikaksi. Ehkä tämän myötä vähän lähempänä on se päivä, jolloin pojan pukeutuiminen korkokenkiin nähdään yhtä neutraalina kuin jalkapallon potkiminen?

kuvat Mirka Kleemola

musikaalin liput ja esitysohjelma täällä