Oleilimme täällä Los Angelesissa siis ensimmäisen viikon siis tädin majoituksessa ja patojen äärellä.

Viime torstaina, kun ystäväperheemme saapui kaupunkiin, täräytimme matkalaukkumme Beverly Hillsiin, josta kymmenen hengen poppoomme (4 aikuista ja 6 lasta) oli vuokrannut talon.

Koska Instastoryn kautta tästä talosta on tullut niin paljon kysymyksiä, niin halusin tehdä tähän väliin talon vuokraamisesta oman postauksen ja vastata samalla kysymyksiinne. Myös siihen, että emme ole todellakaan voittaneet lotossa, vaan itse asiassa tämä on edullisempaa kuin monessa Hollywoodin keskitason hotellissa majailu.

Emme ole koskaan asuneet täällä muualla kuin tädillä ja hotelleissa, joten olimme aika ummikkoja koko amerikkalaisen talon vuokraamisprosessin suhteen.

Ensin mietimme, mikä on viihtymisen kannalta oleellista.

Lähtökohtaisesti meille kaikille riitti, kunhan talossa olisi uima-allas (koska lapset) ja tarpeeksi tilaa näin isolle laumalle. Rajasimme aluehakua aika Airbnb:n kautta laajallekin, ihan tädin asunnon nurkille Chathsworthiin asti.

”Omassa talossa asuminen Beverly Hillsissä on kerran elämässä -kokemus”

Henkilökohtaisesti minulle on tärkeämpää, että majoitus on toimiva kuin aivan keskellä jotakin. Sillä lopulta on aivan sama ajaako johonkin lopulta 30 minuuttia kuin 45 minuuttia. Joka paikkaan kun täällä on käytännössä kuitenkin mentävä autolla. Myös tästä Beverly Hillsistä.

 Airbnb:n kautta löysimme kaksi hyvää taloa, mutta mies löysi myös HomeAwayn kautta talon Beverly Hillsitä. Alue oli ollut aibnbnkin puolella yhtenä rajauksista, mutta siellä Beverlyn järkevänkokoiset talot olivat superkalliita (alkaen 700 dollaria yö). HomeAwayn kautta talon vuokra maksoi 400 euroa yö, eli viikon majoitus Beverly Hillsissä on kustantaa meille näin 1500 euroa per perhe (yhteensä 3000 dollaria). 

En väitä, etteikö hinta olisi silti kirpaissut, mutta ajattelimme, että omassa talossa asuminen Beverly Hillsissä on samalla tällainen kerran elämässä -kokemus.

En tiedä, paljonko sukupolvemme fiksaatio Beverly hillsiin liittyy Beverly hills 90210 -sarjaan..

Onneksi Beverly hillsin talomme hieman vaatimattomammalla postinumerollakin oli livenä todella positiivinen yllätys.

Kotikatumme oli pitkänään aika perinteisen amerikkalaisen unelman näköisiä taloja. Meidän omamme nökötti osittain puiden varjossa.

Kun avasimme oven, katsoimme lasten kanssa epäuskoisina toisiamme. Valtava halli (jotka ovat toki hyvinkin yleisiä eteisiä amerikkalaisissa kodeissa) avautui korkeuksiin. Marmoriportaat (tai ainakin siltä ne näyttivät) johdattivat yläkertaan, jossa talon viidestä makuuhuoneesta on neljä.

Alakerrassa oli vielä iso olohuone ja avokeittiö sekä ylimääräinen makkari. En tiedä vieläkään tarkalleen montako kylpyhuonetta talossa on, ehkä viisi tai kuusi.

Ehkä ökyimmältä meikäläisestä tuntuu tämä master bedroom (kuvissa yllä), jossa kirjoittelen parhaillaan. Tilaa makkarissamme on jumppasalin verran. Oma kylpuhuoneennekin on meidän kodin makuuhuoneen kokoinen. 

Hulluimmalta tässä tuntuu kuitenkin se, että miten ihminen tottuu nopeasti tähänkin.

Ensimmäisenä päivänä kuljin hieman epäuskoisena talossa ja hoin miehelleni illalla, kun lojuimme kylpyhuoneemme porealtaassa (kyllä meillä on tällainen meidän omassa kylppärissä), että näinkin jotkut ihmiset elävät. Aina.

Aamulenkillä kurottelin utealiaana naapureita.

Millaisia ihmisiä täällä asuu? Ovatko he onnellisia, kiireisiä, poikkeuksellisen lahjakkaita ja vai millä tavalla tavallisia ihan niin kuin minäkin? 

Ilmeisesti talomme kuuluu jollekin sijoittajalle, sillä käytännön asioita hoitaa talonmies, jonka kanssa olemme sopineet kaikki käytännön asiat aina varauksesta ja avainten vaihtamisesta lähtien. Hänet on saanut aina hyvin kiinni ja hommat ovat toimineet vaivattomasti.

Yritin urkkia talkkarilta myös lisää tietoa talosta ja naapurustosta.

Öö voisinko kysyä, paljonkohan tämän talon arvo n täällä nykymarkkinassa?

– 3-4 miljoonaa dollaria.

Ja mikä tärkeintä. Onko sinulla mitään sisäpiirin tietoa asuuko tällä kadulla kenties jotain tunnettuja tyyppejä?

– (naurahdus) He taitavat kaikki olla up in the hills. (Äh sen kyllä arvasinkin)

Kukkulat näkyvät kotikadultamme, mutta lenkkeilyetäisyydellä ne eivät ole.

Ainoa miinus talossamme on tähän asti ollut uima-allas, jonka lämmitys oli tähän päivään asti rikki. Lapsia se ei ole haitannut, vaan he ovat viettäneet käytännössä kaiken liikenevän ajan kämpillä uiden.

Täällä on epätodellisen rauhallista. Kun kävelin aamulla edestakaisin kotikatuamme ainoat äänet kantautuivat juurikin pihamme uima-altaalta. 

Jatkankin loppuviikon mielenkiinnolla tutkimusmatkaa beverlyhillsisläisten sielunmaisemaan.

Jos täältä porekylvystäni joudan.  

Viikonloppuna kävin katsomassa Hollywoodissa stand up -koomikko Ismo Leikolan keikan yhdellä Los Angelesin arvostetuimmista klubeista, Laugh Factoryssa.

Tein kolme vuotta Losissa asuneesta Ismosta jutun uusimpaan Me naiset -lehteen, sillä jonkun verran sosiaalista mediaa seuranneena olin sen verran kartalla, että Jyväskylän pojalla kulkee isolla kirkolla suhteellisen hyvin.

Ehkä meille näkyvin todiste siitä on Conan O´Brienissaa, jossa Ismon pätkää on katsottu pelkästään ohjelman Facebook-sivuilla 64 miljoonaa kertaa.

Stand upilla on Amerikassa pitkät perinteet. Siihen taustaan katsottuna pelkästään se, että Ismo elättää itsensä kaupungissa työllään on saavutus. Koska no Hollywood.

Lauantai oli ensimmäinen kertani Amerikan stand up -klubilla, joten hyppäsin kerralla aivan uuteen kulttuuriin.

Laugh Factory on suhteellisen intiimi paikka, jossa keikkaa voi seurata kahdesta eri tasosta.

Sisääntuloaulassa on kuvia suosituista koomikoista, punainen plyysielementti sisustuksessa tuo mieleen teatterin. Juomat tarjoillaan pöytiin. Lipun hinta ei ollut netistä bongattuna kovin kallis. Perusliput maksoivat 15-30 dollaria, mutta se velvoittaa lisäksi tilaamaan kaksi juomaa. Drinkit klubilla maksavat noin 15 dollaria ja ne tarjoillaan pöytiin.

Mutta itse show´hun.

Lauantaina Laugh Factoryssa oli ilta, jossa useampi koomikko kävi vetämässä lavalla kukin puolen tunnin setin.

Iltaa isännöivä host oli hauska, häntä seuraava seitsemänkymppinen mies jolla on kymmenien talk show -esiintymisten kokemus, oli hauska hänkin. Häntä seuraa meidän Ismo. Myötäjännittää sekunnin.

Helou!

Leikoila toteaa hyväntuulisen pölähtäneenä ja sali repeää.

Ismo purkaa lavalla atomeiksi englannin kielen outouksia. Suomi myös mainittu! Ismo sivuaa myös metoo -ilmiötä, mainitsematta sitä.

Nauran niin, että henki meinaa loppua. Enkä ole ainoa.

Mietin kovasti, että enhän ole puoleellinen, mutta stand upissa todisteet ovat kuitenkin aika ilmeisiä; Ismo oli yksi harvoista, joka naurattaa salia koko show´n ajan.

Myöhemmin kuulen vessakeskustelun. Naiset haukkuvat muutamia koomikoita, mutta se Izmou oli hyvä! Niin freesi ja selvästi fiksu.

Tuoreus on helppo allekirjoittaa. Kukaan illan aikana esiintyvistä ei ollut huono, näki että kaikilla heistä on pitkä kokemus ihmisten naurattamisesta.

Mutta on myös helppo ymmärtää, miksi Ismo on ohittanut keikkojen määrässä lukuisat konkarit. Ketään muuta hänenlaistaan ei illan aikana nähdä. Vaikka jokaisella koomikoista on oma tyyli, niin heidän jutut muistuttavat välillä toisiaan. Ismolla tätä ongelmaa ei ole.

Lisäksi hän on tyyppinä sympaattinen ja se näkyy myös toki karrikoituna versiona lavalla. Läpät ovat kaikkien tavoitettavissa, mutta vaativat tekijältään älyä.

Laugh Factory keikka oli ehdottomasti yksi hauskimpia iltojani Hollywoodissa.

Tiedoksi, että kun Ismo on kaupungissa (tekee nykyään paljon keikkoja myös muualla amerikassa ja ulkomailla), hän tekee yleensä keikan joka toinen ilta.

Keikat jakautuvat Laugh Factoryn lisäksi Improven, Haha Cafen, Comedy and Magic clubin ja Ice housen kesken.

Ismon omilla sivuilla näkyy yleensä vain ”omat keikat” eli ne, joilla hän on pääesiintyjä. Mutta jos Ismon haluaa nähdä näissä koomikko-illoissa Losissa livenä, kannattaa seurata hänen some-kanavia. Klubien sivuille keikat päivittyvät noin viikkoa aikaisemmin.

Lauantaina keikka alkoi puoli kymmeneltä. Samaan lipun hintaan olisi saanut kuunnella perään vielä toisen show’n, jossa oli eri koomikot esiintymässä. 

Suomessa stand up -keikat toimivat usein tekoina, mutta täällä ne ovat illan pääohjelma, sillä klubit menevät kiinni jo kahdelta. Ilmeisesti Laugh Factoryssakin ilta olisi jatkunut tuohon ”Hollywoodin tappiin”.

Jos Ismon englanninkielinen setti kiinnostaa, niin hän tekee tällä viikolla alkaneella Suomen kiertueella myös keikkoja lontooksi (kielestä maininta erikseen keikkakalenterissa). Suomen kiertue päättyy lokakuussa jäähalliin, mikä saattaa olla viimeinen mahdollisuus nähdä Ismoa Suomessa hetkeen. 

Mimmien jutussakin Ismo totesi, että aina kun hän on Suomessa keikoilla, paljon asioita ja tarjouksia menee Amerikassa ohi.

Jään kiinnostuksella seuraamaan Izmoun uran jatkoa.