Hae
Gaalanainen

5 syytä miksi Star is born -elokuva ja Bradley Cooper olisi ansainnut pystinsä!

76.kertaa järjestetty Golden Globe -gaala palkisti viime yönä tv- ja elokuvamaailman parhaita.

Sanoisin, että kunnianarvoisen raadin äänestyspäätös jättää (ja uskoisin, että aika monelle muullekin) Bradley Cooperin ja Lady Gagan tähdittämä Star is born -elokuva ilman arvostetuimpia palkintoja oli aikamoinen yllätys.

Sen sijaan toinen viime vuoden yleisösuosikki (passeli elokuva toki sekin) Bohemian Rhapsody palkittiin vuoden parhaana elokuvana, samoin Freddie Mercuryn roolin näyttelevä Rami Malek palkittiin parhaasta miespääosasta.

En tiedä, onko arvostetuimpien palkintojen raadit tekemässä Bradley Cooperille leodicapriot? Leonardo DiCaprio roikkui vuosikaudet Oscar-gaalan ehdokaslistoilla, kunnes sai parhaan miespääosan Oscar-palkinnon vasta vuonna 2016. Cooper on jäänyt joka vuosi myös ilman Golden globe -pystiä – niin myös tänäkin vuonna.

Tämä on sääli, sillä Bradley Cooperin roolisuoritus Jackson Mainena on yksi elokuvahistorian hienoimpia ja koskettavimpia.

Koska.

1.Ei ole helpoin tehtävä saada tällaista tavista ymmärtämään, miksi stadioneita täyttävä laulaja voi päätyä elämässä niin radikaaleihin ratkaisuihin. Bradley onnistuu ja saa vielä Gagan näyttelemän Allyn lisäksi katsojan rakastumaan Jacksoniin.

2. Yleensä sanotaan, että jos rakastut johonkin ulkonäkö menettää merkityksensä. Pätee myös leffaloveen! Minusta Bradley Cooper ei ole koskaan ollut niin kuuma kuin rähjäisenä läpi valkokankaan vanhan viinan hajuisena laulajana.

3. En myöskään muista, milloin olisin itkenyt niin valtoimenaan fiktiivisen elokuvan parissa kuin Starin. Sovin leffan jälkeen ripsivärit poskilla perjantai-iltana hyvin keskelle teinidraamaa, kun painelin Kampin narikkatorin läpi.

4. Cooper siis ohjasi elokuvan. Eikä hän joudu ollenkaan häpeilemään laulusuorituksissa itse Lady Gagalle. Soittipa mies itse kitaraakin.

5. Ei ole liioiteltua sanoa, että Star is born on 2010-luvun Bodyguard! Tarvitsemme valkokankaalle enemmän elämää suurempia rakkaustarinoita.

”Bradley Cooper ei ole koskaan ollut niin kuuma kuin rähjäisenä läpi valkokankaan viinan hajuisena laulajana”

Kun istuin katsomaan elokuvaa tajusin, että olen tavannut Cooperin kerran. Minulle oli varattu Tanskassa kahden muun toimittajan kanssa vartin haastisslotti. Bradley oli hurmaava, avoin – ja saatoimme jopa vähän flirttailla silleen jenkkityyliin. Hassua, että se muistui mieleen vasta, kun näin hänet valkokankaalla taas.

Tai no varmaan siksi, että kirosin noin sata kertaa, miksi miksi miksi, en pyytänyt yhteiskuvaa.

En voinut olla ajattelematta työmäärää, jonka Cooper on ohjaajana ja näyttelijänä  tehnyt koko elokuvan kokonaisuuden eteen – ja voisin kuvitella, että hienoista katsojaluvuista ja lukuisista ehdokkuuksista huolimatta voi olla hienoinen pettymys, jos elokuva jää ilman isompia palkintoja. 

En keksi muuta syytä palkinnottomuudelle kuin sen, että Star is born on Tapahtuipa Hollywoodissa -elokuvan (v.1937) kolmas filmatisointi. Muut versiot on tehty vuonna 1954 ja 1976.

Laitamme vielä Oscar-gaalaan, joka jakaa pystinsä meidän aikaan maanantaina 25.2.

Onneksi käsittämättömän hienon roolisuorituksen Allyna tehnyt Lady Gaga sai sentään yöllä parhaan alkuperäisen kappaleen palkinnon Shallow -kappaleesta. Fiilistelkää tämä video, jos kaipaatte maanantaihin vielä hieman lisää melankoliaa.

 

Golden globen ehdokkaat ja palkitut vielä täällä.

kuvat Star is born

Näistä haastateltavista ilahduin ja inspiroiduin vuonna 2018

Normal
0

21

false
false
false

FI
X-NONE
X-NONE

/* Style Definitions */
table.MsoNormalTable
{mso-style-name:”Normaali taulukko”;
mso-tstyle-rowband-size:0;
mso-tstyle-colband-size:0;
mso-style-noshow:yes;
mso-style-priority:99;
mso-style-parent:””;
mso-padding-alt:0cm 5.4pt 0cm 5.4pt;
mso-para-margin:0cm;
mso-para-margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:12.0pt;
font-family:”Calibri”,sans-serif;
mso-ascii-font-family:Calibri;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-hansi-font-family:Calibri;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:”Times New Roman”;
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;
mso-fareast-language:EN-US;}

Vuoden kaksi ensimmäistä työpäivää olen ollut pedin pohjalla, aikatauluttanut tätä vuotta ja käynyt läpi edellistä työvuotta. Numeroina se näyttää tältä.

Valtaosan työajastani haukkaa Me naiset -lehden Radalla-palsta, jonka tuotan ja jonka sivuista toimitan keskimäärin lomia lukuun ottamatta viidestä neljä. Työ on aika paljon aikatauluttamista, kuvaajien ja avustajien buukkaamista, kokonaisuuksien sumplimista, palstakeikoilla käymistä, taustoittamista, suunnittelua ja verkkopätkien sekä itse lehteen tulevan palstan kirjoittamista. Optimistisesti ajattelen aina, että työ vie minulta kolme päivää viikosta, mutta totuus lienee lähempänä neljää, sillä ei ole päivää, jolloin minuun ei otettaisi yhteyttä palstaan liittyvien asioiden suhteen.

Tämän tuloksena viime vuonna syntyi

*216 palstasivua ja suunnilleen 180 verkkojuttua

*Palstakeikkoja tein noin 120

*Asiakasalehtiin tein 29 sivun tai aukeaman (julkku)stooria

*Tein lisäksi eri aikakauslehtiin 6 pitkää henkilö- tai parisuhdehaastattelua

*Kansijuttuja kertyi yhteensä 10

*Blogikirjoituksia syntyi 76

”Vertaistukitarinoiden arvoa ei pidä koskaan vähätellä”

Oman elämäni ja yritykseni toimitusjohtajana olen kiitollinen jokaisesta asiakkaan ostamasta sivusta tai verkkojutusta. Mutta kiitollinen olen jokaiselle haastateltavalle, joka on luottanut ja suostunut kertomaan kipeistäkin henkilökohtaisista asioista juuri minulle.

Melkein naurattaisi jos ei samalla veetuttaisi, kun haastateltava on miettinyt jutun antamista kaksikin vuotta, ja suostuu lopulta antamaan haastattelun lähinnä siksi, että voisi tarinallaan auttaa kohtalotovereita, niin aina joku kommentoi, että taas tuo on tuossa avautumassa.

Tämä ei siis pidä paikkaansa. Yleensä pitkät henkilö- ja kansijutut ovat pitkien (jopa ihan vuosienkin) kestäneiden neuvotteluiden tulos. Ja usein kaikkea muuta kuin julkun egobuustausta. Kuten Journalistin haastattelussa viime vuonna totesin, että haaveilin vielä valtsikassa kansanedustajan työstä. Jollain tavalla haluan kuitenkin uskoa, että toimittajan työssä voin vaikuttaa myös eri tavalla, sillä vertaistukitarinoiden arvoa ei pidä koskaan vähätellä.

Ja vaikka jokainen isompi stoori tuntuu välillä kerrostalon kokoiselta ponnistukselta, niin yhtä isosti se keskimäärin palkitsee. On etuoikeutettua kohdata viisaita, erityisen lahjakkaita, menestyneitä ja karismaattisia tyyppejä inhimillisinä, usein suojamuurit riisuttuna.

Yhtä palkitsevaa on, jos lukija saa siitä kertomuksesta jotakin. Itselleni arvokasta on päästä kertomaan jokin tarina ensimmäisenä, niitäkin juttuja onneksi viimekin vuoteen mahtui muutamia.

Paljon olen haastateltaviltani myös itse oppinut tai oivaltanut – ja samaistunut. Tässä vielä #bestnine2018 Me naisiin, eli Mimmeihin (kuvauslupasyistä en nosta muiden lehtien juttuja tähän) haastattelemaani ihaninta ja inspiroivinta tyyppiä sekä heidän oivalluksiaan ja mun samaistumisia vuodelta 2018.

Haluan painottaa, että tapasin ihania ja inspiroivia ihmisiä lähes viikoittain, mutta näiden kanssa päästiin pintaa syvemmälle.

Normal
0

21

false
false
false

FI
X-NONE
X-NONE

/* Style Definitions */
table.MsoNormalTable
{mso-style-name:”Normaali taulukko”;
mso-tstyle-rowband-size:0;
mso-tstyle-colband-size:0;
mso-style-noshow:yes;
mso-style-priority:99;
mso-style-parent:””;
mso-padding-alt:0cm 5.4pt 0cm 5.4pt;
mso-para-margin:0cm;
mso-para-margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:12.0pt;
font-family:”Calibri”,sans-serif;
mso-ascii-font-family:Calibri;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-hansi-font-family:Calibri;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:”Times New Roman”;
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;
mso-fareast-language:EN-US;}

Susanna Laine (8/2018 Me naiset):

Heidi Suomi (19/2018 MN)

”Opettelin olemaan vastuussa omasta onnestani, joka ei ole riippuvainen siitä onko minulla parisuhdetta tai perhettä vai ei”

Teresa ja Vilma Välimäki (MN 22/2018)

”On hyvä säästää läheisiä ja käydä puhumassa välillä terapeutin kanssa”

Jippu ja Sami Elorinne (MN 9/2018)

Piritta Hagman (MN 28/2018)

”Mitään itsessään ei voi muuttaa , ellei ensin tunnista, miten tekee monia asioita automaattisesti ja tiedostamatta.”

Katerina ja Olli Jokinen (MN 29/2018)

”Tykkään siitä, ettei Olli ole myötäilijä, vaan antaa pippuriselle luonteelleni vastusta”

Pyhimys (MN 38/2018)

”Olen hyvä ihmistuntija ja tunnistan kyllä ihmiset, joiden kanssa voin olla oma itseni.”

Sirpa Selänne (MN 45/2019)

”Tuntuu hyvältä, että geenit jäävät, kun me lähdemme täältä.”

Ismo Leikola (MN 41/2018)

”Täällä keikoilla on muutakin arvoa kuin palkka. Koskaan ei tiedä, kuka sattuu olemaan yleisössä ja mihin asiat johtavat”

Nyt inspiroituneena ja innokkaana vuoden 2019 työjuttujen pariin.

Mahtavaa viikonloppua!

kuvat Sanoma