Selviytyjät Suomi 2 -reality alkaa vihdoin tänään. Olen jopa vähän kade, jos et ole nähnyt ensimmäistä, siis tänään nähtävää erikoispitkää ensimmäistä jaksoa. 

Katsoin jakson nimittäin reilu viikko Selviytyjät-jengin kanssa ohjelman lehdistötilaisuudessa. Vähän hymyilytti, kun tyypit huuteli penkkirivien yli ja päihin ”hei sori” ja ”anteeks”, kun juonittelu pääsi valkokankaalla vauhtiin.

Muistan, että olin viime vuonna samaisessa tilaisuudessa aivan myyty Suomeen tuodusta formaatista. Mutta jo mahdollista tämä toinen kausi vaikuttaa vielä paremmalta.

1.  Mukana on nyt sopiva sekoitus pelaamaan tulleita ja sitten taas umpirehellisen oloisia tyyppejä (Tuuli Matinsalo, Virpi Kätkä, Vilma Bergenheim, tubettaja Miska Haakana), joista näkee, että joutuivat todella taistelemaan itsensä kanssa, että pystyvät puhumaan palturia.

Virpi Kätkä totesikin, että hän ei lopulta valehdellut saarella kertaakaan, oli todennut vain, että ”en voi sanoa”, jos oli tullut vaikea paikka vastaan.

2.  Juonittelu alkaa heti ja etenee vauhdilla. Ensimmäisen jakson lopussa katsoja on oikeasti aivan pihalla, kuka putoaa.

3.  Ensimmäinen pudotus tapahtuu heti! Näin taisi olla viime kaudellakin, mutta kuulin jakson jälkeen monelta sisäpiiriläiseltä, että kyseinen pelaaja oli itse asiassa pelannut itsensä pois käytöksellään jo melkein ennen kuvausten alkua, joten jäämme odottamaan tuleeko asiaan liittyen lisäpaljastuksia jakson jälkeen..

4.  Tänä vuonna Selviytyjät-kilpailijat eivät saaneet ottaa saarelle mukaan sadeviittaa. Reppuun sai sen sijaan pakata yhden pitkähihaisen puseron tai takin, pitkälahkeiset housut, t-paidan tai topin, kaksi uima-asua, kaksi paria sukkia ja kahdet alushousut sekä kahdet alushousut, kaksi paria sukkia ja shortsit.

Lisäksi sallittu olivat kaksi sandaaliparia, hattu ja kolme tuotannon hyväksymää henkilökohtaista esinettä. Sadeviittojen puute sai kilpailijat tuotannon mukaan keksimään mitä luovempia ratkaisuja sateen tullen.

5.  Kilpailut vaikuttavat fyysisesti raskaammalta kuin edellisellä kaudella. Ainakaan mielikuvitusta ei ole säästellyt niitä keksiessä, joten sunnuntai-iltojen jännitysmomentti on taattu!  

Selviytyjät Suomi su klo 20.00 Nelosella     

Oletko tavannut jo Pearsonit? Siis Rebeccan, Jackin, Mandyn, Randallin, Katen ja Kevinin?

Sinuna tutustuisin. Kaupan päälle saat vielä nostalgisen televisison katselukokemuksen, sillä This is us -sarjan jaksoja ei voi katsella netflixeistä ennakkoon ne tulevat nimittäin suorana torstai-iltaisin kaupalliselta televisiokanavalta.

Pahoittelut, jos kuulostan mainokselta, mutta en ole aikoihin ollut näin fiiliksissä mistään draamasarjasta. Menin tänään vähän myös paniikkiin, sillä luin tänään Iltalehdestä, että sarjaa on katsottu Suomessa suhteessa odotuksiin hyvin vähän. 

Alkujaan aloin katsoa koko sarjaa siksi, että se on ollut viime vuodet Yhdysvaltojen katsotuimpia sarjoja ja olen ihmetellyt, miksi sitä ei löydy mistään suoratoistopalvelusta. Jenkeissä sarjasta on tullut ilmiö, jota on tehnyt kolme tuotantokautta. Katsoin sarjaa noin kolme minuuttia, kun olin totaalisen koukussa.

Miksi Pearsonit ovat mullistaneet minun maailmani?

1. Juoni on sopivasti omaperäinen, mutta ihmiskohtalot samaistuttavia. Sarja alkaa kolmen henkilön samaan aikaan osuvista  36-vuotissyntymäpäivistä. Syntymäpäivien lomassa näytettään, kun eräs pariskunta (Mandy Moore ja Milo Ventimiglia) synnyttää ensimmäiset lapsensa, kolmoset, joista yksi menehtyy. Samaan aikaan synnytyssairaalaan tuodaan paloasemalle jätetty vauva, jonka kolmannen lapsen menettäneet vanhemmat adoptoivat ”kolmosekseen”.

Sarja se seuraa tämän kolmikon elämää reaaliajassa ja perheen elämää menneessä. Usealla aikatasolla liikkuminen tekee käsikirjoituksesta kiehtovan ja palaset loksahtelevat hiljalleen kohdalleen.

2.   Perheen ja roolihenkilöiden ongelmat ovat ihmisen kokoisia. Kolmikon menestynein on kahden lapsen isä Randall (Sterling K.Brown), Kate (Chrissy Metz) kärsii puolestaan ylipainosta ja Kevin (Justin Hartley) puolestaan vähemmän mairittelevasta näyttelijän urasta. Sarjan ensimmäisessä jaksossa adoptoitu Randall aloittaa biologisen isän etsimisen.

3.   Vaikka teemat ovat ihmisen kokoisia, niissä käsitellään myös isompia yhteiskunnallisia ja universaaleja teemoja kuten rasismia ja ulkonäköpaineita.

4.   Perhesuhteet ovat kiehtovia! Tässä niiden syy-seurausuhteita saa seurata paremmin kuin missään muussa aikaisemmin näkemässäni draamassa.

5. Tunnen itseni taas parikymppiseksi, kun katson amerikkalaista draamasarjaa suorana kaupalliselta televisiokanavalta.

This is us -sarja torstaisin Neloselta klo 21 (jaksoja näytetään kaksi putkeen)