Viisi vuotta haaveilua, nyt uusi lamppu on katossa. Juuri kun olin saanut Artekin Aallon Mehiläispesän tilattua tuli vastaan ihan perinteisessä Maskun mainoksessa ruskea nahkasohva. Yhtäkkiä tajusin, että tuo oli se viimeinen silaus (ok muutamia tauluja lukuun ottamatta, mutta niistä lisää myöhemmin), joka täydentäisi koko yläkerran sisustuksen. Elementti, jota olin tietämättäni etsinyt. Kun saimme uuden lampun kattoon, niin se suorastaan huusi parikseen tuota ruskeaa nahkasohvaa.

Keltainen seinä vai uusi sohva?

Kun olin tilannut lampun, ajattelin että maalaisin olohuoneen seinän keltaiseksi. Mutta jotenkin sisustussilmäni sanoo, että jos tilaisin ruskean nahkasohvan ja maalauttaisin seinän keltaiseksi, niin sitten olisi liikaa sinappia. Ja tykkään kuitenkin tuosta vanhasta mintusta, jota on kylppäreitä ja eteistä lukuun ottamatta joka huoneessa yksi seinä.

Keltainen seinä vai uusi ruskea nahkasohva?

Joten olen vaiheillut. Kysyin Instastoriesissa sohva vai maalaus, niin reilut 300 äänestänyttä (81%) oli sitä mieltä, että uusi sohva. Ehdotettiin myös sohvan verhoilua keltaiseksi ja huonejärjestyksen muuttamista. Tiesittekö muuten, että keltainen ja harmaa ovat kevään viralliset trendivärit, eli ihan sattumalta tässä pyöritään nyt aallonharjalla. Maailmanlaajuinen värijärjestelmä Pantone nimittäin nimesi juurikin harmaan (ultimate grey)  ja keltaisen (illuminating yellow) kevään virallisiksi trendiväreiksi. Jostain syystä näin korona-aikaan tuo keltainen on houkutellut enemmän.

Uusi lamppu ja pari muuta menoerää

Moni laittoi Instagramissa, että haluaa kuulla, miten sohvasaaga päättyi. No vielä ei ole uutta sohvaa myöskään siitäkään syystä, että tuli muutama yllätysmenoerä (kuten omakotitalossa aina). Yläterassille on tulossa reilun parin tonnin remontti, jonka normaalisti maksaisi kai talon rakennusliike, koska kymmenen vuoden takuu, mutta selvisi, että se on mennyt konkkaan – siis rakennusliike, me ei ihan vielä, ellei tämä koronakurimus jatku nyt ikuisesti. Yhtäkkiä meillä myös meni rikki mikro ja liesituuletin, joten ne piti vaihtaa viikonloppuna. Joten laskeskelin, että jos jätän eläkesäästöt tässä kuussa tekemättä (aina fiksu valinta), mulla olisi sittenkin vain osa tuosta sohvarahasta koossa ja Maskun alennus taitaa loppua tällä viikolla..

Aloin myös vaiheilla; onko ok vaihtaa hyvä sohva viiden vuoden jälkeen? Siis ihan ekologisesti ja näin konmarittajana. Olen aina ollut innokas sisustaja ja hävettää, miten monta sisustustyyliä olen käynyt läpi kotoa muuton jälkeen. Sohvakin on tainnut vaihtua sen vähintään viiden vuoden välein? Tämä harmaa sohva taitaa olla viides, jonka olen ostanut. Ja muutin kotoa 18 vuotta sitten… Tähän nykyiseen kotiin olen yrittänyt tehdä huonekaluissa mahdollisimman ajattomia valintoja. Sellaisia, jotka kulkevat mukana koko loppuelämän. Uskon, että tuo sohva voisi olla sellainen. Vielä kuukausi sitten en tiennyt, että harmaa sohva näyttäisi, no harmaalta möhkäleeltä. Vaiheilu jatkuu.

Olkkari feat vanha lamppu.

Olkkari feat uusi lamppu.

Sisustusextra – pakko tehdä jotakin konkreettista

Sain tuossa viikonloppuna lähtemään kustantamoon yhden kirjan käsikirjoituksen, oon joka viikko haastatellut, säätänyt ja välillä etsinyt ajankohtiaset haastateltavat seurapiiripalstalle aikakauslehteen, kirjoittanut kymmenisen pitkää lehtijuttua ja muutaman lyhyemmän. Myynyt syksyn juttuja jo pitkälle lokakuuhun. Ainiin ja päivitellyt tätä blogia ja vetänyt läpi yhden kiusaamisehkäisykampanjan.

Kun koko ajan kirjoittaa ja samalla ideoi, myy ajatuksiaan, niin tässä kohtaa kevättä alkaa kaivata jotakin konkreettista tekemistä. Minulle pelkkä siivoaminen ei oikein riitä mielelkkääksi konkreettiseksi tekemiseksi, vaan siivoamisen yhteydessä sisustusinto pääsee muutaman kerran (yleensä näin keväällä ja joulun läheisyydessä) irti.

Kun moni toivoi tuon sohvasaagan yhteydessä Instagramissa laajempaa kotiesittelyä, ajattelin yhdistää kaksi kärpästä ja alkaa viikoksi sisustusbloggariksi. Eli kolmen postauksen sarja on näin kevään kunniaksi meiltä kotoa. Ehkä tästä tulee jopa joka keväinen perinne.

lue myös: Miksi saan pidettyä kalenterin järjestyksessä, mutta en kotia?

Viime viikolla tunsin olevani huono feministi, kun katsoin Selviytyjät–ohjelmaa. En tosin katsonut tuota pudonneen Aki Mannisen jälkihaastattelua, vaan elin jo seuraavaa viikkoa. Katsoimme RUUTU+ kautta kun tubettaja Herbalisti, eli Juuso Karikuusi pudotettiin – heti seuraavassa jaksossa Akin perään.

Vaikka Selviytyjät perustuu juonitteluun, niin minulle tuli ikävä Juuson puolesta näistä kahdesta viimeksi  esitetystä jaksosta, erityisesti siitä, miten leirin miehet Juusolle puhuivat ja häntä kohtelivat. Se oli kaikilla tavoin sellaista, mitä ei voi tai pitäisi käsittelemättä hyväksyä. Ikävältä tuntui myös katsoa lasten kanssa, kun heidän suosikkitubettajaa, jota luonnollisesti ohjelmassa kannustivat, vähäteltiin ja jätettiin ulkopuolelle suoraan lasten silmien edessä. Muistuta siinä sitten, että noin ei saa tehdä, vaikka tuolla nuo aikuiset ihmiset tekevät noin.

Herbalisti ja Aki Manninen – molempien taustalla kiusaamiskokemuksia

Onneksi Juuso itse osallistui myös keskusteluun – ja hyvin esimerkillisellä tavalla.

Juuso ei itse uhriutunut tai syytellyt ketään, vaan selvitti Instagramissaan, että kohtelu trikkeröi vanhat kiusaamiskokemukset – ja saattoi siksi aiheuttaa hänessä suurempaa ulkopuolisuuden kokemusta kuin jossain joka ei ole kokenut samaa aikaisemmin. Kiusaamisesta syytetty Aki Mannisen puoliso Rita Niemi puolestaan puolusti miestään, että Akia on itseään kiusattu yläkouluiässä, joten Rita oli sitä mieltä, että Aki ei hänestä voisi kiusata ketään.

Itse olin pettynyt Aki Mannisen käytökseen, koska olen pitänyt häntä aina todella mukavana ja reilun tuntuisena miehenä. Kerran kun lupauduin juttukeikalla testaamaan uuden Galdiaattoriradan Aki toimi hyvin kunnioittavana ja tsemppaavana kannustajana (rata veti aivan hapoille) ja auttoi minut ihan konkreettisesti ylös uima-altaasta. Entä jos tilanne, jossa pitää selviytyä trekkeröi myös Akin vanhat kokemukset ja hän yritti tiedostamatta selvitä niin, että käytti vanhojen kiusaajien metodeita?

Puskissa supattelu kuuluu Selviytyjiin; mutta henkilökohtainen vähättely ja toiselle ilkeästi puhuminen ilman syytä ei pitäisi olla oikeutettua Selviytyjissäkään.

Kiusaamisen hiljainen hyväksyminen – jälleen kerran

Toivon, että minua ei leimata huonoksi naisasianaiseksi kun sanon tämän, koska nämä kaksi kiusaamisen lopettaminen tai tasa-arvon parantaminen eivät missään nimessä sulje toisiaan pois, mutta minua kauhistutti myös se, että näinkin isossa ohjelmassa kuin Selviytyjät on, kiusaaminen on jäänyt toissijaiseksi keskustelun aiheeksi. Kanavalta perättiin, miten siellä saa puhua halventavasti naisista, mutta kellekään ei tullut mieleenkään kysyä, miksi kanava hyväksyi kiusaamisen?

Minusta tuntuu, että näin käy joka kerta – samalla se, että kiusaamista on, hyväksytään hiljaisesti kerta toisensa jälkeen.

Tietyllä tapaa miesten suhtautumisella väheksyvästi Juusoon (tätä harrasti myös muut kuin Aki Manninen, erityisesti tuo BB-voittaja, jonka nimeä en ole tuon käytöksen perusteella vaivautunut opettelemaan, enkä opettele) oli myös tasa-arvokysymys.

Juuso kertoi, kuinka oli opetellut ennen kuvauksia äidin ja siskon kanssa metsässä tunnistamaan erilaisia kasveja, ja ajatteli että olisi sillä tavoin hyödyksi yhteisölle. Niin kuin olikin. Koko heimo sai Juuson takia maistuvampaa ja monipuolisempaa ruokaa. Mutta ei kun Juuson olisi pitänyt osata kyhätä majoja, kalastaa ja tehdä niitä miehille kuuluvia hommia.

Edelleen samat asia kuin kautta aikojen, ei niin sanottu perinteinen miehisyys tai se että mies ottaa haltuun aiheuttaa muissa miehissä jotakin pelkoa ja halua jättää yksi ulkopuolelle. Ehkä jokaisen tätä harjoittavan olisi hyvä pysähtyä hetkeksi edes pohtimaan, mistä tuo käytös johtuu. Toivottavasti osata pyytää myös anteeksi.

Ja kiitos! Keräys Koskelan uhrin omaiselle ja kiusaamisen vastaiseen työhön päättyi yöllä. Julkaisin Instagramissani loppusumman, kiitos jokaiselle lahjoittaneelle <3 A

kuvat Nelonen

Lue myös: Vaikuttiko negatiiviset kommentit, miksi kieltäydyin tv-haastatteluista?