Oikealta taiteilijalta sopivan taideteoksen ostaminen on ollut to do -listallani siitä asti, kun ostimme nykyisen talon tontin seitsemän vuotta sitten.

Ennen muuttoa näin taulun ja jopa taulujen löytämiseksi hieman vaivaakin. Kiersin gallerioita ja kävimme lasten(kin) kanssa Kaapelitehtaalla nuorten taiteilijoiden näyttelyssä. Von sanoa tämän suoraan ( ja paljastaa samalla moukkamaisuuteni): oma kärsivällisyyteni ei ole ikinä riittänyt maalaamiseen, saati, että ymmärtäisin eri tekniikoista mitään. Olen etsinyt tauluja yksinkertaisesti sen perusteella, että värit sopivat sisustukseen.

Toiseksi olisi kiva, jos taulu jotenkin puhuttelisi minua.

Onko se junttia ja väärin?

Onko väritoivein tilattu maalaus edes taideteos?

Koska tällaista ei ole löytynyt, päädyin aikoinaan tilaamaan Karusomalta modernin ison maalauksen olohuoneeseen, johon sain itse päättää värit. Tuosta on nyt aikaa reilu viisi vuotta, ja kaipailen vielä kahta isoa taulua yläkertaan ja kahta lasten huoneisiin. Yläkerran toinen taulu tulisi tuonne pöydän taakse ikkunoiden väliin, toinen makuuhuoneen päätyseinälle:

Toivetaulu; paljon keltaista ja valoa!’

Toiveena olisi löytää tauluja, joissa olisi paljon keltaista ja valoa. Pinkkiä, liilaa tai sinistä mielellään ei. Tai siis ei! Tämä on sellainen asia, mitä en ole saanut sanottua, kun taiteilijat ovat tarjonneet esimerkiksi Instagramissa töitään. Esikoiseni täyttää pian kolmetoista, joten olen saanut kahden tyttären taloudessa vaaleanpunaisesta ja pinkistä jonkunmoisen yliannostuksen. Joten sitä on enää (hetken aikaa) kuopuksen huoneessa.

Ystäväni maalaa omaksi ilokseen ja häneltä tilasin nyt pienimmän huoneeseen Frozen-taulun ja tuon nimitaulun tilalle isomman maalauksen, väritoivein tietenkin. Mutta vaaleanpunaisen jätin tuostakin toiveesta nyt pois.

Tähän huoneeseen on kasattu kaikki vaaleanpunaiset elementit, joista luovutaan pikkuhiljaa. Siksi toivetaulussa ei olisi enää vaaleanpunaisen sävyjä.

Tämänkin julisteen keksimiseen meni viisi vuotta. Musta Homecomig-ajatus on eteisessä kiva. Ja yks Beyoncé..

Peilit pelastaa, mutta ei niitäkään voi olla määräänsä enempää..

Olen tilaillut oikeita tauluja odotellessa julisteita, teetellyt kuvia, panostanut näyttäviin peileihin. Mutta nuo kaksi yläkerran seinää huutavat yhä maalauksia. Luin myös Laura Frimanin kolumnin, jossa kyseenalaistettiin (monin osin aiheellisesti) taiteilijuutta – ja kenellä on sellaista nimitystä itsestään käyttää. Tätä taideasiaa olen pohtinut jo vuosia ja pohdin myös tuota kolumnia; Onko se edes taidetta, jos valitsee ja tilailee värikoodattuja tauluja?

Lue myös Kevään sisutusextra osa 1: uusi sohva vai keltainen seinä?

Valo joka ei kadonnutkaan -kirja on viimein valmis.

Jokainen kirjoja tehnyt tietää, että nämä ovat sen verran kokonaisvaltaisia hommia, että näihin ei lähdetä kevyin perustein. Itse ajattelen, että jos tarina kiinnostaa itseäni, ja haluan kuulla siitä syvemmin ja lisää, se kiinnostaa myös muita.

Joskus, kun pöydällä on paljon vaihtoehtoja, täytyy uskoa vain omaan tunteeseen. Sellainen minulle tuli Varpu Hintsasesta ja hänen tarinastaan. Ja nyt se on kirjan muodossa valmis; Valo joka ei kadonnutkaan (WSOY) julkaistaan 28.7.

Elämänmittainen selviytymistarina

Kirjan yksi keskeinen aihe on rankka. Kun Varpun Senja-tytär kuoli kolmen vuoden sairastamisen jälkeen syöpään, joutuivat mielentaidoista luennoineen Varpun omat opit kovimmalle koetukselle. Valo joka ei kadonnutkaan on paitsi lähes koko Varpun elämänmittainen selviytymistarina, se on myös Hintsasen uusioperheen tarina ja muistutus siitä, miten jokainen päivä pitäisi olla juhlapäivä. Se on kertomus paitsi surusta, mutta myös toivosta ja kiitollisuudesta.

Olen kirjoittanut aikaisemmin yhden kirjan (Anne Kukkohovin elämäkerran). Kaksikymmentä vuotta psykiatrisena sairaanhoitajana toimineelle Varpulle kirja on ensimmäinen ja monella tavalla ainutlaatuinen.

Jokaisesta kirjaprojektista oppii paljon, uskallan väittää, että tästä opin erityisen paljon.

Olen itsekin tämän kirjareissun aikana oppinut paljon lisää sellaisista käsitteistä kuin aikaikkunan kaventamisesta, pärjäävyyden panssarista, rajoittavista uskomuksista, merkityksellisyyden merkityksestä. Elämästä, jonka ei tarvitse olla joko tai, vaan on olemassa myös sekä että. Ja siitä, miten emme voi valita siitä mitä meille tapahtuu, mutta voimme valita miten niihin suhtaudumme.

Valo joka ei kadonnutkaan – ennakkotilattavissa

Vaikuttava. Sillä tavalla kuvailisin Varpu Hintsasta, jolle olen kiitollinen, että tätä pyysit tekemään, ja jonka kanssa kirjaa on yhdessä tehty. Matkan aikana on menty tunnelmasta toiseen; vedet silmissä on naurettu ja itketty. Minulla on vahva ja luottavainen olo, että lopputulos on vaikuttava ja koskettava. Ehkä jopa lukijalle yhtä elämää mullistava kuin sen tekijällekin.

Tuntuu uskomattomalta, että kirja on nyt ennakkotilauksessa, ja se julkaistaan jo kolmen kuukauden kuluttua. Jokainen jota kiinnostaa inhimilliset ihmiskohtalot, valot ja varjot, suosittelen kirjaa lämpimästi. Eikä noista tunne- ja mielentaidoista, joita tarinan kautta välittyy, ole haittaakaan ollut.

Ennakkotilaus täältä.