Samu Haberin elämäkerta muistuttaa, että valovoimaisinkin läpänheittäjä voi uida kulisseissa syvissä vesissä

Tein ensimmäisen haastatteluni Samu Haberista kesällä 2007. Samana vuonna moni muukin media alkoi myös Suomessa olla kiinnostunut Euroopassa läpilyöneestä Sunrise Avenue -bändistä.

Tiedättekö sellaisen elämäkerta -teoksen, jota ei malta laskea kädestä, vaikka tajuaa yöllä kolmelta, että tämä kostautuu seuraavana päivänä? Oli tarkoitus säästää Samu Haberin Forever yours -elämäkerta (Otava)  pyhien ajaksi, mutta yksi ilta ajattelin Bookbeatissa, että jos vähän katson millaista settiä (kun tässä kirjoitan itsekin taas kirjaa, niin hyvähän se on lukea välillä..)

No ahmimiseksi se meni.

Minulle yksi kirjan merkittävimpiä muistututuksia oli se, että hyvin harvoin voi ihmisestä ulkoapäin nähdä, mitä tyyppi käy parhaillaan oikeasti kulisseissa läpi. En epäile hetkeäkään, ettei Samu olisi myös se karismaattinen läpänheittäjä, joka ei missään tilanteessa jää sanattomaksi. Mitä olen Samua haastatellut, olen saanut häneltä aina tosi paljon energiaa, naurua ja hyvää mieltä.  En olisi ikinä voinut uskoa, että haastattelupäivän jälkeen tämä rennon oloinen maailmanomistaja pystyy nukahtamaan vain unilääkkeiden ja drinkkien avulla.  Siis tiettyinä ajanjaksoina. Tuli tarve peilata haastattelutilanteita, etsiä vanhoja kuvia, vaikka en muistanut, että Samu olisi koskaan näyttänyt väsymystään tai ollut pahalla tuulella, saati epäkohtelias. Toki olen vain yksi sadoista toimittajista, joiden kanssa hän on työskennellyt.

Yksi Samun parhaista puolista on ollut se, että hän osaa katsoa absurdia elämäänsä myös maallikon näkökulmasta. Tuomas Nyholm on saanut Samun äänen ja tämän osan hänestä elävästi kuuluville. Hänen äänellä kerrottuna nuo uskomattomat käänteet suorastaan piirtyvät verkkokalvolle.

Muistan kun tein Sunrise Avuenuen ensimmäisenä läpimurtovuonna Samusta aika monta juttua. Ne olivat jotakin kiertiksiä, jossa useampi tunnettu henkilö puhui samasta aiheesta ja Mies puhuu naisesta -tyyppistä -osastoa. Toimituksessa alettiin jossain kohtaa epäillä. Ovatko tämä jannu todella Saksassa joku supertähti, miksi se suostuu tekemään sun kanssa (kesätoimittaja) tällaisia? Ja voivatko nämä kaikki tämän tyypin jutut paikkansa?

Kirjaa lukiessa nämäkin selkenivät. Kun Sunrise avenuen ensimmäisen kappaleen menestys ei ollut Saksan listoilla toivottu, Saksan levy-yhtiö ja bändi päättivät, että Samu ja koko bändi tekevät ihan kaiken promootion, mihin heitä pyydetään. Siis aivan kaiken.

En halua spoilata, sillä nämä ”aivan kaikki” -kohtaukset olivat kuin elokuvasta (mutta tuottivat tulosta ja kappale nousi koko ajan Saksassa maan listakärkeä). Samalla selvisi, miksi Samun Suomen asioiden hoitaja Mikko Saukkonen sanoi jatkuvasti myös nuoren kesätoimittajan pyynnöille. Samaa politiikkaa noudatettiin Suomessa. Ja kyllä. Samu puhui totta. Oikeastaan hän kertoi vain murto-osan ikinä mistään, mutta riittipähän tarinaa tähän elämäkertaan, josta väistämättä tulee mieleen Forrest Gump -elokuva.

Samun kirja on siis ehdottomasti joululoman pakko lukea -osastoa. Pyysin vielä Otavalta fyysisen version, joka pääsee valikoituun kirjahyllyyn. Siellä odottaa lomalukemisina myös Tuomas Kyrön uusin, Kirjoituskonevaras -teos (WSOY) sekä Elizabeth Russellin Vanessa (WSOY). Pukilta toivoin Barack Obaman elämäkertaa.

Minkä kirja aiot ehdottomasti lukea lomalla? Se on nimittäin ihan kohta, reilun viikon kuluttua!

LUE MYÖS: Jos Ärrän myyjän sanat saavat purskahtamaan itkuun, on aika tehdä jotakin