Aika usein minulta kysytään, millainen se ja se julkisuuden henkilö on. Yksi ihmisiä eniten kiinnostavimmista tuntuu olevan laulaja-lauluntekijä Lauri Tähkä. Olen muotoillut sen jotenkin näin; Lauri Tähkä on livenä todella karismaattinen ja maanläheisen oloinen, ehkä alkuun vähän tarkkaileva, mutta johonkin maailman aikaan vielä suhteellisen avoin, tosi mukava. Yleensä haastateltavana todella intensiivinen. Läsnä niin kuin areenoita täyttävillä karismaattisilla ihmisillä on tapana.

Tällainen intensiivinen ja karismaattinen mies nähtiin eilen myös Helsingissä Bolt-areenalla, jossa Lauri Tähkä teki uransa viimeisen keikan. Ura Lauri Tähkänä päättyi 25 vuoden jälkeen.

Mutta sitten on Jarkko Suo. Hänestä en tiedä mitään.

Näissä juhlissa ei itketä – paitsi vähän

Lauri Tähkää on helppo rakastaa, sen tunsin itsekin eilen. Yleisöä oli paikalla 13 000, joista ehkä valtaosa keski-ikäisiä naisia. Illan aikana kuultiin kappaleita Elonkerjuun ajoilta Tähkän kahteen viimeisimpään kappaleeseen, joiden yhteydessä hän kertoi Lauri Tähkä uran päättämisestä.

Haastatteluja hän ei ole antanut ainakaan kahteen viimeiseen vuoteen, vaan Tähkä on keskittynyt kertomaan ajatuksiaan laulujensa kautta.

Mä haluun elää niin
Et mä herään aamuihin vapiseviin
Jotka ei enää menneessä pitele kii
Mä haluun olla haamuista vapaa
Onnee mun lasissani
Silkkiä, pellavaa, kaikki on valmiina
Kattanut kolmelle oon

Tervetuloa, uudet vieraat
Toivo, rakkaus ja elämä
Puhdas pöytä, uudet vieraat
Vanhat saavat lähteä
Näissä juhlis ei itketä

Vai puhuuko Näissä juhlissa ei itketä -kappaleessa Jarkko Suo?

No kyllä aika moni näytti eilen itkevän ja itsekin myötäliikutuin, kun Lauri puhkesi kyyneliin Mä en pelkää -kappaleen jälkeen.

Ristiriitaisesta hahmosta kansan rakastamaksi tähdeksi – ja takaisin

Lauri Tähkä on aina herättänyt mielipiteitä. Pitkään häntä rakastettiin tai vihattiin. Välimuotoja ei tuntunut olevan varsinkaan Elonkerjuun aikana ja juuri sen hajoamisen jälkeen. Itse olen haastatellut Tähkää eniten juuri tuossa taitekohdassa, myötäelin myös hänen nousunsa – viimein koko kansan rakastamaksi tähdeksi – Vain elämää -ohjelman myötä.

Itselle Tähkän myöhäisemmän soolouran kappaleet ovat olleet aktiivisesti kuuntelulistalla; Mä en pelkää, Nukkuvat aamut, Väkevänä niin kuin metsä, Palavaa vettä ja Jääkukkia kuultiin eilen konsertissakin. Jäin itse kaipaamaan Mun maailma– ja Kaikella on tarkoitus -kappaleita. Mutta se, että suosittuja kappaleita on valittavaksi asti, kertoo myös artistin uran laajuudesta. Oletus oli, että konsertti päättyy Tähkän Spotifyn perusteella kuunnelluimpaan hittiin Morsiameen, mutta sen jälkeen syyskuun lämpimässä illassa kuultiinkin vielä Sinä olet minun (jonka Erin esitti Tähkän tuotannosta Vain elämää -ohjelmassa).

Niin sanotusta musiikkieliitistä kutsuvieraskatsomossa istuivat ainakin laulajakollega Anna Puu ja tuottaja Jukka Immonen, jotka molemmat ovat tehneet Tähkän kanssa yhteistyötä. En tiedä, miten moni oli jäänyt saapumatta kesken olevan Tähkän seksuaalirikosoikeudenkäynnin vuoksi, joka kaatui käräjäoikeudessa, mutta sai jatkokäsittelyluvan hoviin. Bolt-areenalla oli paikalla maan suurimmat mediat, ja pikakyselyn mukaan useammassa toimituksessa oli tehty päätös, että tämän hetken perusteella Tähkä on syytön, sillä asian käsittely on kesken.

Oli totuus kumpi tahansa, niin tapahtuma ja sen seuraukset ovat surullisia ja kohtuuttomiakin sille, joka on todellinen uhri.

Tähkän uran merkittävyyden ja fanikunnan laajuuden vuoksi jäin miettimään, olisiko Tähkä ansainnut päätöskeikalleen suuremman lavan? Bolt-Areena on keikkapaikkana toimiva ja hyvä, mutta Tähkä on ison stadionin kokoinen artisti.

Tervetuloa uudet vieraat – ja Jarkko Suo

Lauri Tähkää – tai onko se sitten Jarkko Suo – ei ole koko uransa aikana viihtynyt seurapiireissä. Keikkapäivänä hän laittoi Instagramiinsa videon Turun saaristosta, jossa Tähkän mukaan monet hänet kappaleet ovat syntyneet. Tai ehkä siellä viihtyy Jarkko Suo, ja Lauri Tähkä oli se, jonka näimme lavalla?

Ehkä Tähkän osa viehätysvoimasta on syntynyt juuri tuosta meren äärellä viihtyvästä Jarkko Suosta. Suurimmissa tähdissä on avoimimmillaankin aina jotain selittämättömän salaperäistä.

Ehkä se selviää vielä, sillä tästä eteenpäin Lauri Tähkä jatkaa uraansa Jarkko Tapani Suona.

Minä ja Lauri Tähkä vuonna 2016 tekemässä Apu-lehden kansijuttua. Muutama viikko kuvauksisen jälkeen alkoi Vain elämää -ohjelma, joka teki Tähkästä koko kansan rakastaman tähden.

Nämä kappaleet kuultiin 7.9.2024 Bolt-areenalla:

1. Pauhaava sydän
2. Jääkukkia
3. Mä en pelkää
4. Ei kukaan tuu sulta tuntumaan
5. Väkevänä niin kuin metsä
6. Blaa Blaa
7. Aavikko
8. Juomaripoika
9. Keskiyön cowboy
10. Anna arpisten haavojen olla
11. Pojat on poikia
12. Palavaa vettä
13. Minun Suomeni
14. Mustaherukan tuoksuinen tyttö
15. Näissä juhlissa ei itketä
16. Lintu
17. Polte
18. Saat syttymään
19. Sua mä jaksan
20. Mattolaituri
21. Morsian
22. Sinä olet minun

*liput saatu

Jotkut saattavatkin muistaa, että en ole varsinaisesti mökki-ihmisiä. Olen kuitenkin lasten syntymän jälkeen viettänyt joka kesä erinäisiä visiittejä kavereiden mökeillä. Ensinnäkin siksi, että aika monet ystävämme, joiden kanssa aidosti viihdymme, ovat meitä kutsuneet ja toiseksi lapset nauttivat – ja kyllä toivoisin heille jonkinlaisen arvostavan ja mutkattoman luontosuhteen. Luontosuhteen luominen on helpompaa, jos tarjolla on mieleistä seuraa ja aktiviteetteja.

Tänä kesänä aikataulut olivat hieman aikaisempia kesiä tiiviimmät, sillä lasten kisakaudet ovat iän myötä pidentyneet. Lisäksi olimme ensimmäistä kertaa varanneet kesälle etelän loman, joka vei ison osan yhteisestä lomasta. Toiveissa oli nähdä myös kaveriperheitä, mutta kovin pitkät mökkimatkat eivät tulleet kyseeseen. Kun alkukeväästä kävin läpi Viikinsaaren kesäteatterin ohjelmistoja, minulle esiteltiin saarella vuokrattavissa olevat Nolla-mökit, Nolla Cabins.

Viikinsaaren Nolla-mökit ovat alle puolen tunnin päässä

Päätimme yhdistää vuorokauden retken Viikinsaareen Tampereen lomamme yhteyteen. Viikinsaari sijaitsee 20 minuutin päässä Tampereen keskustasta, ja suuntasimme Hopealinjojen laivaan kahden kaveriperheen kanssa. Nolla-mökin varanneille matkat sisältyvät hintaan ja saarelle oli helppo kulku Laukontorilta lähteneellä paatilla.

Matkalla Viikinsaareen näkee samalla kivasti Mansea. 

Meidän perheelle, eli kaksi aikuista ja 15-, 12-  ja 8 -vuotiaat lapset, oli varattu kaksi Nolla-mökkiä, jotka olivat jalkapallokentän vieressä, lähellä kesäteatteria. Veimmekin saareen päästyämme tavarat ensimmäisenä mökkeihin, joiden skandinaavista ilmettä olimme jo aikaisemmin ihailleet. Mökit toimivat koodeilla, ja kahden levitettävän sängyn lisäksi niissä on keittiövälineitä sekä liesi. Saatiin vuorokauden aikana tarvittavat vaatteet ripustettua naulakoihin ja eväät mahtuivat helposti keittiön syvennykseen.

Päiväohjelmassamme oli ensin Viikinsaaren kesäteatterin Tatu ja Patu -näytelmä, jonka ajaksi muutama vanhemmista lapsista jäi pelaamaan frisbeegolfia ja jalkapalloa. Kesäteatterissa pyörii myös muita esityksiä, mutta lasten kannalta tuo tuntui parhaalta vaihtoehdolta. Teatterin jälkeen menimme koko porukka uimaan Viikinsaaren uimarannalle, jossa meille oli Nolla-mökin puitteissa varattu myös sup-lauta sekä kanootti, jotka toimivat myös annetuilla koodeilla.

Eväsretki tai ruokailu ravintola Viikinsaaressa

Viikinsaaren ja nollamökkeilyn voi ottaa evässretken(kin) kannalta, mutta Viikinsaaressa palvelee myös Tampereen vanhin ravintola Viikinsaari, jossa oli aikuiseen makuun sopiva menu, mutta lapsille myös buffet ja hampurilaisvaihtoehto. Viihdyimme illallisella lopulta koko yllättäneen sateen ajan.

Ravintola Viikinsaari on Tampereen vanhin ravintola.

Kesällä Viikinsaaren viimeinen lautta lähtee maanantaisin ja sunnuntaisin aikaisemmin, jo klo 18.30 ja osa seurueestamme lähti tuolloin kotiin. Muina kesäiltoina saaren palvelut ovat auki iltamyöhään asti; joskin satuimme paikalle maanantaina, saimme kokea saaren rauhan, kun vain mökkiläiset jäävät saarelle yöksi. Sateen tauottua kävelimme läpi runoluontopolun ja yhtäkkiä kello olikin niin paljon.

Luontoelämys lasin läpi

Kaverimme ovat yöpyneet Nolla-mökissä yhdessä mökissä kahden alakouluikäisen lapsen kanssa. Viisihenkiselle perheelle, nyt kun lapset ovat vanhempia, suosittelen ottamaan kaksi mökkiä. Sängyt saa tosiaan levitettyä keskeltä juuri hyvin neljälle ja kolme lasta mahtui keskenään nukkumaan varsin leveästi.

Itselle ehkä rauhoittavin kokemus Nolla-mökeissä yöpymisessä oli nukahtaa ja herätä näkymään, joka aukeaa ikkunasta. Luonto sopivan lähellä, mutta kuitenkin lasin takana. Mökkeihin saa yksityisyyttä ja suojaa valolta asettamalla verhon eteen, mutta meille osui loppureissuksi pilvinen sää, niin emme halunneet peittää näkymää.

Mökkeihin saa halutessaan tilata lakanat ja myös aamupalan, joka toimitettiin ravintola Viikinsaaresta. Aika kiva ja toisenlainen elämys kuin perus hotelliyöpyminen lasten kanssa, joka on sopivan kliininen ei mökki-ihmiselle, mutta josta myös erähenkisempi voi ottaa ottaa paljon irti. Nolla-mökit ovat vuokrattavissa vielä elo-syyskuun ajan täältä. Syksyä kohti Viikinsaari rauhoittuu, joten tuolloin saatavilla on samanlaista rauhaa, jonka itse saaren mentyä kiinni myös koimme.

Lisää tietoa ja varaukset täältä.

*Majoitus saatu