En tiedä, mutta jotenkin tuntuu, että kolmen lapsen äitinä yksityisyyden tarpeeni on kasvanut.

Siinä määrin, että minua ihan fyysisesti alkoi ahdistaa, kun perjantaina tutustuin tänään alkavaan Atlantin yli -sarjaan. Siinä Hjallis Harkimo johdattaa kuusi julkkista vastatuulessa Lintu-purjeveneellä Atlantin yli.

Oikeastaan ajatus alkoi ahdistaa vasta, kun näin tuon purjeveneen. 17,5 metriä pitkä ja noin viisi metriä leveä vene ei nimittäin tuntunut edes mittojensa kokoiselta, kun sinne kömpi sisään. 

Alhaalla oli vajaan neliön kokoinen keittiö ( jossa porukan kokki Jyrki Sukula oli oksennellut ja kokannut kolme päivää ruokaa). Keskellä oli muutama sohva ja pöytä, eli yleinen tila kolmelletoista hengelle. Toisessa päässä oli kapun, eli Hjallis Harkimon sekä Joel Harkimon yhteinen hytti ja toiletti. Toisessa päässä muun jengin sänkyjä isommassa hytissä. 

Julkkisten lisäksi mukana oli kuvaushenkilökuntaa, kaksi ammattipurjehtijaa ja pintasukeltaja. Neljä koko porukasta osasi purjehtia ennen reissua.

Tuolle määrälle tilat olivat pieniä. Harva matkassa olleista kuitenkaan valitti yksityisyyden tarpeesta, vaan ennemmin merisairaudesta, joka oli muun muassa NHL-kiekkioilija Kimmo Timosella kestänyt kolme ensimmäistä päivää. Viivi Pumpanen sanoi, että jos kaipasi omaa tilaa, sitä löytyi kannelta. Moni laittoi kuulema myös luurit korville ja kuunteli musiikkia, jos halusi olla rauhassa.

”Onhan täällä yksityisyyttä, omassa sängyssä sai olla rauhassa ja ajatella”, Hjallis totesi.

Tähän formaattiin verrattuna BB-talo tai Hirvensalmen Satulinna tuntuvat lasten leikiltä. En usko, että kolme viikkoa kestäneen purjehduksen aikana kukaan porukasta on pystynyt feikkaamaan. Purjehdus toteutettiin vielä pasaattituulten aikaan Karibialta Kanariansaarille. Matkan aikana aallokko yltyi kymmenmetriseksi ja vettä tuli reippaasti keulan yli.

”Jos olisimme purjehtineet myötätuulessa siitä ei olisi saanut hyvää televiso-ohjelmaa”, Hjallis totesi.

Porukkaan valitut julkut olivat kyllä mukavia tyyppejä ja oikeasti alallaan ansioituneita tekijöitä, mutta en tiedä olisinko lähtenyt mukaan, jos tilaisuus olisi tullut. Olisitko sinä? Kenen tai keiden heistä kanssa purjehtisit mieluiten kolme viikkoa? 

Atlantin yli TV5-kanavalla su klo 21.00. Sarja alkaa ennakkojaksolla.

kuva yllä MTV

Huumori on tunnetusti lajeista vaikein. Itse nauran – siis silleen ihan oikeasti vedet silmissä ja kuset housussa räkätän – eniten sattumuksille ja sellaisten muistelulle. Myös terävät, hauskat huomiot ja arjen tilanteissa koomisen puolen esiintuominen naurattavat.

On muutama elokuva ja tv-sarja, jotka ovat saaneet minut nauramaan tuolla tavoin. Kakkapissaohokatopippelijäätyy -huumori ei jostain syystä ole oikein ikinä meikäläiseen iskenyt. En tiedä, olenko rajoittunut, kun minulle tulee American Pie -tyyppisistä elokuvista enemmin hohhoijaa -fiilis.

Tänään ensi-iltansa saava Napapiirin sankarit 3 -elokuvan huumori liikkuu asteen liikaa tällä American Pie – alueella, tosin tummemmalla kotimaisemmalla twistillä höystettynä. Elokuvasarjan kolmososassa Jannea (Jussi Vatanen) masentaa ja hän lähtee etsimään itseään tunturiin. Haaveiden luontoretriitistä ollaan kuitenkin kaukana, kun vaellukselle tunkee mukaan kaverit.

Samaan aikaan Inaria (Pamela Tola) ahdistaa kotiäitinä oleminen ja hän lähtee tuulettumaan yritysten välisiin suojalkapalloturnaukseen.

Tykkään Napapiirin Sankarit -elokuvien perusideasta; 2010-luvun joutilaat-sukupolvi hengailemassa siellä, missä pimeys kestää pisimpään. Pääosia näyttelevät Jussi Vatanen, Pamela Tola, Timo Lavikainen ja Kari Ketonen selviävät tälläkin kertaa lappilaisista rooleista kunnialla.  

Elokuvassa oli myös muutamia kohtauksia, joille nauroimme ystäväni kanssa ihan aidosti.  

Välillä vain tämmöisten draamakomedioiden ystävästä tuntui elokuvaa katsoessa, että sinänsä hyvä idea ja kiinnostavat hahmot menevät hukkaan, kun homma vedetään ihan housut pois -meiningiksi. Hahmot ovat kuitenkin sen verran herkullisia, että heille voisi kirjoittaa vähemmänkin osoittelevaa huumoria. 

Napapiirin sankarit 3 -elokuvan ensi-ilta 23.8 kautta maan. Leffan kanssani katsoi ja arvioi ystäväni, elokuvakriittiinen tanssitaiteilija Henkka Sarajärvi.

Lue myös: Krista Kosonen tekee jälleen kerran elämänsä roolin Miami-elokuvassa