Viikonloppuna kävin katsomassa Hollywoodissa stand up -koomikko Ismo Leikolan keikan yhdellä Los Angelesin arvostetuimmista klubeista, Laugh Factoryssa.

Tein kolme vuotta Losissa asuneesta Ismosta jutun uusimpaan Me naiset -lehteen, sillä jonkun verran sosiaalista mediaa seuranneena olin sen verran kartalla, että Jyväskylän pojalla kulkee isolla kirkolla suhteellisen hyvin.

Ehkä meille näkyvin todiste siitä on Conan O´Brienissaa, jossa Ismon pätkää on katsottu pelkästään ohjelman Facebook-sivuilla 64 miljoonaa kertaa.

Stand upilla on Amerikassa pitkät perinteet. Siihen taustaan katsottuna pelkästään se, että Ismo elättää itsensä kaupungissa työllään on saavutus. Koska no Hollywood.

Lauantai oli ensimmäinen kertani Amerikan stand up -klubilla, joten hyppäsin kerralla aivan uuteen kulttuuriin.

Laugh Factory on suhteellisen intiimi paikka, jossa keikkaa voi seurata kahdesta eri tasosta.

Sisääntuloaulassa on kuvia suosituista koomikoista, punainen plyysielementti sisustuksessa tuo mieleen teatterin. Juomat tarjoillaan pöytiin. Lipun hinta ei ollut netistä bongattuna kovin kallis. Perusliput maksoivat 15-30 dollaria, mutta se velvoittaa lisäksi tilaamaan kaksi juomaa. Drinkit klubilla maksavat noin 15 dollaria ja ne tarjoillaan pöytiin.

Mutta itse show´hun.

Lauantaina Laugh Factoryssa oli ilta, jossa useampi koomikko kävi vetämässä lavalla kukin puolen tunnin setin.

Iltaa isännöivä host oli hauska, häntä seuraava seitsemänkymppinen mies jolla on kymmenien talk show -esiintymisten kokemus, oli hauska hänkin. Häntä seuraa meidän Ismo. Myötäjännittää sekunnin.

Helou!

Leikoila toteaa hyväntuulisen pölähtäneenä ja sali repeää.

Ismo purkaa lavalla atomeiksi englannin kielen outouksia. Suomi myös mainittu! Ismo sivuaa myös metoo -ilmiötä, mainitsematta sitä.

Nauran niin, että henki meinaa loppua. Enkä ole ainoa.

Mietin kovasti, että enhän ole puoleellinen, mutta stand upissa todisteet ovat kuitenkin aika ilmeisiä; Ismo oli yksi harvoista, joka naurattaa salia koko show´n ajan.

Myöhemmin kuulen vessakeskustelun. Naiset haukkuvat muutamia koomikoita, mutta se Izmou oli hyvä! Niin freesi ja selvästi fiksu.

Tuoreus on helppo allekirjoittaa. Kukaan illan aikana esiintyvistä ei ollut huono, näki että kaikilla heistä on pitkä kokemus ihmisten naurattamisesta.

Mutta on myös helppo ymmärtää, miksi Ismo on ohittanut keikkojen määrässä lukuisat konkarit. Ketään muuta hänenlaistaan ei illan aikana nähdä. Vaikka jokaisella koomikoista on oma tyyli, niin heidän jutut muistuttavat välillä toisiaan. Ismolla tätä ongelmaa ei ole.

Lisäksi hän on tyyppinä sympaattinen ja se näkyy myös toki karrikoituna versiona lavalla. Läpät ovat kaikkien tavoitettavissa, mutta vaativat tekijältään älyä.

Laugh Factory keikka oli ehdottomasti yksi hauskimpia iltojani Hollywoodissa.

Tiedoksi, että kun Ismo on kaupungissa (tekee nykyään paljon keikkoja myös muualla amerikassa ja ulkomailla), hän tekee yleensä keikan joka toinen ilta.

Keikat jakautuvat Laugh Factoryn lisäksi Improven, Haha Cafen, Comedy and Magic clubin ja Ice housen kesken.

Ismon omilla sivuilla näkyy yleensä vain ”omat keikat” eli ne, joilla hän on pääesiintyjä. Mutta jos Ismon haluaa nähdä näissä koomikko-illoissa Losissa livenä, kannattaa seurata hänen some-kanavia. Klubien sivuille keikat päivittyvät noin viikkoa aikaisemmin.

Lauantaina keikka alkoi puoli kymmeneltä. Samaan lipun hintaan olisi saanut kuunnella perään vielä toisen show’n, jossa oli eri koomikot esiintymässä. 

Suomessa stand up -keikat toimivat usein tekoina, mutta täällä ne ovat illan pääohjelma, sillä klubit menevät kiinni jo kahdelta. Ilmeisesti Laugh Factoryssakin ilta olisi jatkunut tuohon ”Hollywoodin tappiin”.

Jos Ismon englanninkielinen setti kiinnostaa, niin hän tekee tällä viikolla alkaneella Suomen kiertueella myös keikkoja lontooksi (kielestä maininta erikseen keikkakalenterissa). Suomen kiertue päättyy lokakuussa jäähalliin, mikä saattaa olla viimeinen mahdollisuus nähdä Ismoa Suomessa hetkeen. 

Mimmien jutussakin Ismo totesi, että aina kun hän on Suomessa keikoilla, paljon asioita ja tarjouksia menee Amerikassa ohi.

Jään kiinnostuksella seuraamaan Izmoun uran jatkoa.

Los Angelesin reissumme ensimmäinen päivä paikan päällä alkaa aina samalla tavalla. Aikaero täältä Suomeen on kymmenen tuntia, ja heräämme aina ensimmäisenä aamuna superaikaisin. Nytkin kaikki olivat ylhäällä neljältä. Kokoonnuimme koko porukka samaan huoneeseen padien ja kännyköiden kanssa, sillä emme halunneet herättää isäntäväkeä.

Voitte kuvitella, kun aikaeron villiinnyttämät tyypit odottavat malttamattomina altaaseen pääsyä, ja ramppaavat alakerrassa eri tekosyiden varjolla katsomassa tuttuja huudeja, samalla kun me aikuiset taas hyssyttelemme. Seitsemäksi karkasimme mölyämästä siis Ihopiin, joka on perinteinen aamiaispaikkamme vain ja ainoastaan reissun ensimmäisenä aamuna.

Ihop on siis aamiaisiin ja pannukakkuihin keskittyvä ketju, jonka ravintoloita on käytännössä joka puolella Kaliforniaa. Nopeasti navigoituna läheisin löytyi 1,6 kilometrin päästä tätimme kotoa.

Itse en ole paikan suurin fani, sillä överimakeat ja paksut amerikkalaiset pannukakut eivät oikein uppoa, mutta lähdin nyt mukaan syömään omeletin. Ihopissa jokaiseen annokseen kuuluu  myös pannukakut, joita voi maustaa pöydästä löytyvillä kastikkeilla. Nyt Halloweenin lähestyessä listalla oli erilaisia kurpistapannareita, mutta lapset päätyivät ottamaan lasten listalta Fanny facet.

Pannareita saa käytännössä vetää navan täydeltä, sillä annoksen kylkeen tuli vielä neljä pannaria. Osa jäi meidän seurueelta syömättä, sen verran överisti ruokaa lopulta oli.

Ketjuravintolaksi Ihop ei ole mielestäni aivan seitsemänkymmenen dollarin laskun hintansa väärti, mutta aikaerotoipilaille täydellinen päivänaloitus, sillä ketjun ravintolat avautuvat seitsemältä.

Kun kävelimme ravintolasta takaisin auringon noustua lämpimässä kesätuulessa takaisin autoon, en voinut olla tuntematta syvää onnellisuutta ja kiitollisuutta juuri siitä hetkestä, kun kaikki ihana on vielä edessäpäin.

Koska asumme maailman vieraanvaraisimpien ihmisten luona, niin meitä odotti kotona lämmitetty jacucci. Lapset pääsivät uimaan ja minä lähdin juoksemaan hetkeksi. Koska oli perjantai-aamu muita lenkkeilijöitä ei kaduilla liikkunut (kaikki muuthan liikkuvat sitten autolla).

Kiersin tutut kulmat, ohitin hevostallin ja kantabaarimme Cowboy Palacen. Chatsworth, jossa tädin perhe asuu on perinteikästä hevosaluetta, eikä ole tavatonta, että aamulenkillä vastaan saattaa ratsastaa useampikin tyyppi. Lenkin jälkeen hyppäsin vuorostani uimaan ja tuntui kuinka koko viime viikkojen työkuorma suli Kalifornian aurinkoon.

Elän täällä vain vierailevana tietenkin Kalifornian suhteen ikuista kuherruskuukautta, mutta kyllä se on arki kuulkaa tällä kokoonpanolla Losissakin. Ja tietenkään emme ole sokeita maan epäkohdille;  kodittomien hökkelikylille, heikolle sosiaaliturvalle. Nytkin kuulimme, kuinka yksi ystäviemme perhetuttu oli joutunut yllättäen sydänleikkauksiin ja makaa teholla. Koska hänellä ei ole sairauskuluvakuutusta, lasku hoidosta on kivunnut 600 000 dollariin. Siinä lähtee kämppä alta, jotta saa sairaalalaskun kuitattua.

Ensimmäisen päivän ohjelmaan kuului nytkin käynti ruokaostoksilla Costcossa. Emme halua todellakaan elää isäntäväkemme siivellä, vaan käymme aina hakemassa pari isoa kassillista ruokaa. Yleensä suuntaamme juuri Costcoon.

Costcossa mikään ei ole pientä. Macaroni and cheese -esivalmisateria, pilkotut vihanneslaatikot ja marjat ovat pakkauksissa, joista riittäisi koko komppanialle. Limsoja voi ostaa vain 36 kappaleen paketeissa.

Costco muistuttaa joltain osin Ikeaa. Sielläkin huomaa keksivänsä tuotteita, joita ei ole ajatellut tarvitsevansa. Olen ostanut Costcosta jättipurkin vitamiineja, pöytälampun (joka oli tosi näppärä raahata Suomeen!) ja kasoittain vaatteita. Aulan ravintolassa on tarjolla muutamalla dollarilla hot dogeja, pizzaa, jäätelöä ja virvoitusjuomia 0,7 l mukeissa. Mukin saa tietenkin täyttää niin täyteen kuin haluaa! Kuuden hengen poppoomme ruuat maksoivat 21 dollaria!

Costco on sopiva ensimmäisen päivän kaupaksi, koska siellä saa tehtyä ruokaostokset, mutta pääsee vähän lievittämään myös shoppailuhimoa. Kokemus on tuonut tähän touhuun malttia ja nyt ostin ruokien lisäksi lähinnä Adidaksen verkkareita ja huppareita. Paras löytö oli kolmevuotiaallemme perus musta Adidaksen kolmiraita verkkatakki ja housut 17,90 dollaria. Suomesta perus-adduja ei löytynyt tuossa koossa, nappiversiona maksoin pelkistä housuista 45 euroa.

Jos mahdollista Costcoon kannattaa suunnata paikallisen kanssa, jolla on Costcon kortti. Sen voi ostaa paikan päällä sadan dollarin hintaan, mutta ilman sitä liikkeestä ei saa ostaa. Olemme tähän asti rottailleet ostokset tädin kortilla, kiitokset siitäkin.

Perjantaiksi emme sopineet illalle mitään, sillä vielä toisena iltana totaaliväsymys iskee todella aikaisin. Yritämme sinnitellä hereillä kahdeksaan, sillä mitä aikaisemmin nukahdamme, sitä aikaisemmin taas heräämme. Lyhyellä matematiikalla laskettuna herään ehkä siksi usein alkuun kello kahdelta yöllä, koska Suomessa on silloin keskipäivä.

Aikaeron vuoksi on ehkä varmempi sanoa, että blogi täältä päivittyy aina maanantaisin.

Nyt torstaina julkaisen postauksen meidän illasta Hollywoodin yössä (käymme täällä todella harvoin ulkona ulkona, mutta nyt sattui sauma, jonka hyödynsimme). Jos Kalifornian meiningit muuten kiinnostaa, niin päivittelen ahkerasti touhujamme Instastoryn puolella. (sivuraiteillabyemilias)

Fatcamp täällä jatkuu, jahka tänään lähtisi vaihteeksi lenkille, sillä maanantai se on nyt täälläkin.

Leppoisaa viikkoa!