Se olisi maaliskuu, joka tarkoittaa minulle kevättä, vaikka ulkona onkin vielä sairaan kylmä. Ihan keski-ikäisenä tässä päivittelen ajan kulumista, juurihan listasin leffavinkkejä joulun pyhiksi.

Viime aikoina en ole ehtinyt katsomaan televisiosta juuri kuin Selviytyjät ja Yökylässä Maria Veitola, jotka molemmat ovat loistavia. 

Työn kautta olen tutustunut kevään uutuusohjelmiin, joita olen nyt paukkupakkasilla katsellut ennakkoon. Nämä kolme vaikuttavat sellaisilta, joihin on vakava vaara koukuttua.

1. Pihla Viitalan tähdittämä Karppi on rikosdraamasarja, jossa yksittäisen murhan vaikutus yltää odottamattomasti lopulta koko yhteiskunnan tasolle. Sarjassa rikosetsivä Sofia Karppi (Pihla Viitala) palaa työhönsä Helsingin poliisin murharyhmään vuoden sapattivapaan jälkeen. Aviomiehen tapaturmainen kuolema on muuttanut Karpin elämän kertaheitolla. Hän on nyt leski ja kahden lapsen yksinhuoltaja.

Karpin ensimmäinen tehtävä murharyhmässä alkaa rutiininomaisena katoamistapauksena. Työparikseen Karppi saa nuoren Sakari Nurmen (Lauri Tilkanen), joka on anonut siirtoa murharyhmään talousrikoksien puolelta. Mielipide-erot kärsimättömän ja käytännönläheisen Karpin kanssa alkavat välittömästi.

Tuuliselta rannalta löydetyt, kivelle siististi pinotut naisten vaatteet muuttuvat nopeasti murhamysteeriksi, kun rannan uumenista kaivetaan esiin naisen ruumis. Kyseessä on poliittista kiistelyä herättänyt alue, johon kaavaillaan pelkästä tuulivoimasta energiansa saavaa asuinaluetta.

Karppi aloittaa murhan tutkimukset, eikä arvaa mikä valtava vaikutus niillä on hänen oman elämänsä lisäksi useisiin yhteiskunnan eri kerroksissa toimiviin ihmisiin.

TV2 14.3
 

2. Ehdin illalla katsoa kolme jaksoa Jättekiva-sarjasta, joka sai ainakin meikäläisen alkulämmittelyn jälkeen nauramaan.

Draamakomediassa kaksikielinen, punavihreä pariskunta Aino (Anna Paavilainen) ja Micke (Elmer Bäck)  joutuu muuttamaan vauraaseen kaupunginosaan Micken vanhempien omistamaan asuntoon. Samassa rapussa asuvat myös Micken vanhemmat sekä Micken lapsuuden ystävä, konsulttina työskentelevä Petski (Kari Ketonen). Uusi asuinympäristö naapureineen alkaa vaikuttaa Ainoon ja Mickeen eri tavoin: lappilainen Aino provosoituu porvarillisessa ympäristössä, kun taas Mickeä alkaa houkuttaa helppo elämä. Kun Aino pyytää kodittomaksi joutuneen pikkuveljensä Jussin (Mikko Penttilä) asumaan heille, saman katon alla kohtaavat hyvin erilaiset arvot ja tavat.

Ainakin meikäläinen hihitteli katsellessa vapautuneesti noille kulttuurieroille, mikä lienee yksi sarjan tavoitteista.

Jättekiva nähtävissä nyt Elisa Viihteessä

3. Menen ensi viikolla tutustumaan Sunnuntailounas -sarjaan, jonka synopsis kuulostaa kiinnostavalta. Saan jaksot vasta ensi viikolla ennakkokatseluun, mutta tämän perusteella aion ne myös katsoa.

Sunnuntailounas kertoo erikoisesta perheestä, jossa aikuisista lapsistaan etääntynyt isä (Taneli Mäkelä) aloittaa uuden perinteen ja kutsuu lapsensa luokseen lounaalle joka sunnuntai. Lounaalla perhe käy läpi viikon tapahtumia, jotka nähdään takautumien kautta. Sanoja ei säästellä, kun perheenjäsenet kommentoivat toistensa tekemisiä ja kokemuksia. Samaistuttava ja laadukas perhesarja käsittelee asioita, joista ihmiset oikeasti keskenään puhuvat. Vakavista ja kipeistä asioista, mutta kepeästi ja koomisten lasien läpi katsottuna. Muissa rooleissa  nähdään muun muassa Taneli Mäkelä, Elena Leeve, Santtu Karvonen, Jarkko Niemi ja Samuli Niittymäki.

Sunnuntailounas alkaa C Morella 29.3

Joulun jälkeen meillä on katsonut Netflixiä lähinnä lapset. Olisiko siellä jotain sarjaa, joka kannattaisi ottaa viikonloppuna katseluun?

Mahtavaa viikonloppua!

kuvat C More, Elisa Viihde ja Yle

”Tottakai kauneus on pääoma! Kun hyvännäköinen nainen astuu huoneeseen, kaikki kääntyvät häntä katsomaan. Sen jälkeen on naisen omissa käsissä, miten hän pelaa tilanteen hyödykseen!”

Lenita Airisto Kaunis elämä -ohjelman pressipäivänä

Minua ovat aina kiehtoneet kauniit ihmiset.

Ei siksi, että leputtaisin heissä vain silmiäni. Vaan ennemmin siten, että miten he tuohon pääomaansa suhtautuvat? Itsestäänselvästi, tuuletellen, vähetellen vai rakentaen koko minuutensa sen varaan?

Koska itse olen enemmän tavallisen näköinen, niin olen tehnyt huomaamatta empiiristä tutkimusta aiheesta muutaman helvetin hyvännäköisen ystäväni kautta jo nuorena. Aikuisena olen tarkkaillut haastateltaviani, jotka ovat jollain asteella asemassaan enemmän ulkoisen olemuksensa vuoksi kuin siitä huolimatta.

Äkkiseltään se näyttää kiehtovalta. VIP-ovet yökerhoissa avautuvat kuin itsestään. Baaritiskillä miehet yrittävät saada nauramaan, juomia ilmestyy kuin tyhjästä. Ruokakaupassa pyydetään treffeille. Ja lentokoneessa. Ja autokaupassa. Ja ja ja.

Kerran yksi mies tuli kysymään baarissa, että missä se sinun hyvännäköinen kaverisi on? Onneksi olin riittävän vanha, että itsetuntoni ja huumorini kestivät tämän.

Parikymppisenä, kun tulin niin sanotusti kaupunkiin (aika jolloin treenasin maanisesti) sain osakseni huomiota, jota en ollut tottunut saamaan. Se tuntui kiehtovalta, epätodelliselta.

Kuulunko minä muka heihin, hyvänäköisiin (jopa kuumiin) tyttöihin? Harvemmin kukaan pyrki jutulle, kun juoksin Töölönrantaa ympäri ilman meikkiä, mutta meikattuna misssixteissäni sain huomiota, jota kai jokainen jollain tasolla janoaa.

Myönnän. Minua autoista ja parvekkeilta huudetut kehut, jopa vislauksetkin imartelivat. Ja ehkä pissa nousi myös VIP-ovien avautuessa hetkellisesti päähän.

Ehkä siksi, että se ei ollut minulle jokapäiväistä. Ystäväni, jotka ovat tottuneet saamaan ulkonäöstään huomiota lähes koko elämänsä, suhtautuivat välillä huomioon taakkana, silmiään pyöritellen. 

Kuten joskus aikaisemmin kirjoitin, työssäni olen nähnyt myös ihmisiä, joilta aika on vienyt ulkoisen kauneuden, jonka varaan henkilö on rakentanut koko identiteettinsä. Se ei ole kaunista katsottavaa.

Tutummilta haastateltavilta olen joskus udellut, miltä tuntuu olla noin hyvännäköinen? Kerran tein aiheesta jopa Youtube-videon, jossa Anne Kukkohovi myöntää, että laitettuna hän saa ulkonäkönsä vuoksi erityiskohtelua osakseen.

Osa taas ei edes myönnä, että ajattelisi olevansa mitenkään erityisen näköinen, vaikka hänet olisi siitä palkittukin.

Siksi Kaunis elämä vaikuttaa nerokkaalta sarjalta.

Kun ulkonäkö on – kuten Lenita Airisto sanoi – pääoma, jonka avulla voi saavuttaa jotakin suurempaa, niin on mielenkiintoista nähdä, miten maamme kauneimmaksi kruunatut ovat sen osaltaan käyttäneet. Miten se on vaikuttanut heidän elämäntarinaansa? Vai kuinka monelle kauneus on lopulta ollut ennemmin kirous?

Kaunis elämä AVAlla tänään 20.00