Kaunis elämä – ohjelma alkaa. Millaista on elämä helvetin hyvännäköisenä?

”Tottakai kauneus on pääoma! Kun hyvännäköinen nainen astuu huoneeseen, kaikki kääntyvät häntä katsomaan. Sen jälkeen on naisen omissa käsissä, miten hän pelaa tilanteen hyödykseen!”

Lenita Airisto Kaunis elämä -ohjelman pressipäivänä

Minua ovat aina kiehtoneet kauniit ihmiset.

Ei siksi, että leputtaisin heissä vain silmiäni. Vaan ennemmin siten, että miten he tuohon pääomaansa suhtautuvat? Itsestäänselvästi, tuuletellen, vähetellen vai rakentaen koko minuutensa sen varaan?

Koska itse olen enemmän tavallisen näköinen, niin olen tehnyt huomaamatta empiiristä tutkimusta aiheesta muutaman helvetin hyvännäköisen ystäväni kautta jo nuorena. Aikuisena olen tarkkaillut haastateltaviani, jotka ovat jollain asteella asemassaan enemmän ulkoisen olemuksensa vuoksi kuin siitä huolimatta.

Äkkiseltään se näyttää kiehtovalta. VIP-ovet yökerhoissa avautuvat kuin itsestään. Baaritiskillä miehet yrittävät saada nauramaan, juomia ilmestyy kuin tyhjästä. Ruokakaupassa pyydetään treffeille. Ja lentokoneessa. Ja autokaupassa. Ja ja ja.

Kerran yksi mies tuli kysymään baarissa, että missä se sinun hyvännäköinen kaverisi on? Onneksi olin riittävän vanha, että itsetuntoni ja huumorini kestivät tämän.

Parikymppisenä, kun tulin niin sanotusti kaupunkiin (aika jolloin treenasin maanisesti) sain osakseni huomiota, jota en ollut tottunut saamaan. Se tuntui kiehtovalta, epätodelliselta.

Kuulunko minä muka heihin, hyvänäköisiin (jopa kuumiin) tyttöihin? Harvemmin kukaan pyrki jutulle, kun juoksin Töölönrantaa ympäri ilman meikkiä, mutta meikattuna misssixteissäni sain huomiota, jota kai jokainen jollain tasolla janoaa.

Myönnän. Minua autoista ja parvekkeilta huudetut kehut, jopa vislauksetkin imartelivat. Ja ehkä pissa nousi myös VIP-ovien avautuessa hetkellisesti päähän.

Ehkä siksi, että se ei ollut minulle jokapäiväistä. Ystäväni, jotka ovat tottuneet saamaan ulkonäöstään huomiota lähes koko elämänsä, suhtautuivat välillä huomioon taakkana, silmiään pyöritellen. 

Kuten joskus aikaisemmin kirjoitin, työssäni olen nähnyt myös ihmisiä, joilta aika on vienyt ulkoisen kauneuden, jonka varaan henkilö on rakentanut koko identiteettinsä. Se ei ole kaunista katsottavaa.

Tutummilta haastateltavilta olen joskus udellut, miltä tuntuu olla noin hyvännäköinen? Kerran tein aiheesta jopa Youtube-videon, jossa Anne Kukkohovi myöntää, että laitettuna hän saa ulkonäkönsä vuoksi erityiskohtelua osakseen.

Osa taas ei edes myönnä, että ajattelisi olevansa mitenkään erityisen näköinen, vaikka hänet olisi siitä palkittukin.

Siksi Kaunis elämä vaikuttaa nerokkaalta sarjalta.

Kun ulkonäkö on – kuten Lenita Airisto sanoi – pääoma, jonka avulla voi saavuttaa jotakin suurempaa, niin on mielenkiintoista nähdä, miten maamme kauneimmaksi kruunatut ovat sen osaltaan käyttäneet. Miten se on vaikuttanut heidän elämäntarinaansa? Vai kuinka monelle kauneus on lopulta ollut ennemmin kirous?

Kaunis elämä AVAlla tänään 20.00