Täytän tänä vuonna neljäkymmentä. Se tuntuu välillä epätodelliselta, toisaalta taas tuntuu, että onhan tässä jo ehditty. Kaikennäköistä.

Kuten sanottu keho ja ihokin on ehtinyt kaikennäköistä; sairastaa ortoreksian, synnyttää kolme ihanaa lasta, yrittää pysyä nyt ylipäätään mukana kaikissa muutoksissa. Viimeisen kolmen vuoden aikana olen huomannut, että iho ei olekaan enää esimerkiksi pysynyt painon jojoilun mukana. Tai ihan vain luonnollisen ikääntymisen mukana, vaikea sanoa, kun en ole ennen elämässä neljääkymmentä lähennellyt.

Firm Medical Spa – kaksi kokenutta tekijää

Välillä olen törmännyt erilaisiin hoitoihin tai jauheisiin, joista mainostetaan olevan apua esimerkiksi ihon kimmoisuuteen. Usein järkevältä kuulostava hoito on tyssännyt vaikeuteen; mistä löytää varmasti hyvän tekijän? Onkohan hoito tai käsittely kuitenkaan hinnan väärti? Missä välissä ehdin kysyä suosituksia. Liian vaikeaa, kaiken keskellä. Ja homma on jäänyt aina siihen.

Eniten olen googlaillut viime vuosien aikana kahta käsittelyä; mesolangat ja huulien syväkosteutus- tai täyttö. Ehdin kaverin kaverista löytää jo turvallisen tekijän, kunnes tämä jäi äitiyslomalle. Taas homma jäi siihen.

Mutta äitiysvapaan aikana tämä kaverin kaveri, Ninia päättikin perustaa kollegansa kanssa oman hoitolan, Firm medical Span. Molemmat tekevät täyteainehoitoja, mutta kummallakin on oma bravuurinsa. Ninialla huulien kosteutus- ja täyteainehoidot. Saaralla mesolangat. Molemmat ovat tehneet satoja hoitoja ja he ovat koulutettuja sairaanhoitajia. Kuulosti, että tämä jos mikä oli nyt hyvä ja luotettava konsepti. Varasin ajat molempiin; sekä mesolankoihin, että huulten täyttöön.

Mesolangat

Loppuvuosi oli aikamoista hässäkkää, joten juoksin käytännössä töistä suoraan lopulta varaamalleni ajalle. Hoitopöydällä Saara käy rauhallisesti läpi koko hoidon:

* Ihon puhdistamisen jälkeen, hoidettava alue, joka on minulla poskipäiden alue, puudutetaan.

*Puutumisen jälkeen meso- ja vahvemmat väkälangat pujotetaan ohuiden neulojen avulla ihon alle.

*Langat kohottavat ja muotoilevat hoidettavaa aluetta, mutta myös vapauttavat parantuessaan ihon alle kollageenia, joka vähenee elimistössä iän myötä (olen yrittänyt näitä myös vitamiineina vaihtelevasti tankata)

*Eli toisin sanoen langat nostavat kasvojen linjat osin entisille paikoilleen.

Ennen lankojen laittoa, Saara käy tarkasti läpi kasvoni. Hän päätyy, että kaikista eniten hyötyisin väkälangoista, jotka ovat mesolangoista se kaikista tukevin versio.

Täytyy sanoa, että hoitolassa iski pieni pelko, kun näin neulat. Valmistauduin henkisesti kivuliaaseen operaatioon ja helpotuin lähes kyyneliin, kun lähinnä tunsin operaation aikana, että jotain liikuteltiin kasvojen sisäpuolella. Vielä enemmän helpotuin, kun Saara sanoi, että toinen puoli kasvoista on tehty. Mikään muu ei sattunut, kun puudutus, no puudutuksen verran.

Kun molemmat puolet olivat valmiina, hiusrajaan laitettiin pienet teipit. Operaation jälkeen tämä olikin ainoa asia, josta saattoi nähdä, että kasvoille oli tehty jotakin. Myöhemmin illalla toiselle puolelle tuli yksi mustelma, jonka sain meikillä piiloon. Ehkä olisi ollut viisainta ottaa operaation jälkeen yksi päivä vapaata, sillä alkuun langat kiristivät jonkun verran. Mihinkään ei kuitenkaan sattunut, enkä tarvinnut edes kipulääkkeitä.

Mesolankojen tulokset ovat nähtävissä parhaiten 3-6 kuukauden aikana, kun kollageeni on tehnyt tehtävänsä ja langat ”sulaneet” osaksi kasvoja.

Otimmekin ennen jälkeen -kuvat, kun menin viime viikolla, vähän ennen Saaran ja Ninian hoitolan avaamista, laittamaan sinne huulet.

Ennen hoitoa marraskuussa 2022.

Heti hoidon jälkeen marraskuussa 2022.

Ennen hoitoa marraskuussa 2022.

Hoidon jälkeen marraskuussa 2022.

Ennen hoitoa marraskuussa 2022.

Tammikuussa 2023.

Huulten täyttö ja syväkosteutus

Minulla on aina ollut aika tavalliset huulet, ja toivoin niihin pientä buustausta. Ninia katsoi hyvin tarkkaan huuleni; niissä ei ole juurikaan epäsymmetrisyyttä, joten päädymme, että minulle laitetaan milli Juvederm volift – täyteainetta. Se on hyvä päätös, sillä huuleni ovat niin kuivat, että ensimmäinen puoli milliä uppoaa syväkosteuttamaan huulia. Toinen puoli milliä turvottaa niitä sen verran, että käsittelyn jälkeen huomasin eron. Huulet näyttivät siltä, miten niitä mutristan kuviin. No nyt ei tarvinnut mutristaa. Käsittelyä seuraavana päivänä turvotus on suurimmillaan, ja tällä kertaa olin viisaammin sopinut siihen etäpäivän.

Huulet viikko hoidon jälkeen. Kuvassa oikeastaan koko hoidettu alue, kun mesolangoissa keskityttiin keskikasvojen alueelle.

Huulista oli varoiteltu, että pienet pistokset saattavat olla kivuliaita. Minusta operaatio tuntui – jälleen puudutuksen jälkeen – samalta kuin kulmakarvojen sokerointi tai poisto vahalla. Eli tätäkin suotta lopulta jännitin. Tai ehkä hyvä, että operaatiot olivat keskellä juoksukiirettä; en ehtinyt pelätä – tai enempää niitä ajatella.

Olen ollut supertyytyväinen lopputulokseen monestakin syystä. Ensinnäkin, vaikka olen hyväksynyt ikääntymisen (ja usein jopa osannut iloita siitä), olen välillä tuntenut alemmuutta siitä, että olen ollut näin rupsahtanut näin nuorena. Rupsahtaminen on toki katsojan silmissä, ja itseään katsoo aina kriittisemmin, mutta minulle nämä operaatiot olivat helpotus huomata, että lopulta näin pienellä vaivalla ja operaatiolla kasvoihin saa ryhtiä. Se helpottaa myös ikäkriisiä. Mesolangat käyn myöhemmin keväällä ottamassa vielä leukalinjaan ja  huuliin otan puolen millin ylläpitohoidon kolmen kuukauden kuluttua. Näin tulokset pysyvät jopa vuoden.

Avoimuus vähentää ulkonäköpaineita?

Nyt olen osannut katsoa (ja toki tiennyt aikaisemminkin), kuinka monelle lopulta näitä operaatioita on tehty. . Minusta on jokaisen oma asia, mitä kukakin kasvoilleen ja keholleen tekee, tai kertooko siitä muille. Itse ajattelen, että ehkä parhaiten (vähän paradoksaalisesti) avoimuus tässäkin kohdassa lopulta ehkäisee ulkonäköpaineita, Tai ainakin auttaa välttämään vertailua, miksi minä en vanhene samalla tavalla kuin tuo toinen? Oma lopputulokseni oli hyvin luonnollinen, eikä moni olisi edes huomannut fiksauksia, ellen olisi niistä tapani mukaan jutellut.

Ystäväni Anne pohti samaa (avoimuuden) kysymystä. Jonkunmoisena julkisuuden henkilönä ja paljon televisiossa esiintyvänä, hän mietti, pidetäänköhän tällaisia fiksauksia miten tuomittavina. Lopulta hänkin uskaltautui kokeilemaan, ja kertoo myöhemmin omassa Instagramissa tuloksista ja kokemuksesta.

Huulet reilun viikon täytön jälkeen Emma Gaalassa.

Lopuksi haluankin osaltani kiittää Saaraa ja Niniaa superammattitaitoisesta ja huolellisesta (tätä ei kai voi liikaa painottaa, jos ollaan ihmisten kasvojen kanssa tekemisissä) työstä. Olen kiitollinen, että löysin heidän kautta nämä omanlaiset hoitomuodot ja operaatiot, joita aion yhä jatkaa. Naisten liike sijaitsee aivan Tikkurilan keskustassa, joten siihen on helppo poiketa, vaikka ihan junamatkalla. Tarkemmat tiedot hoidoista ja hinnoista löydät täältä.

Instagramissa Saaraan ja Niniaan voi olla myös suoraan yhteydessä, jos kysymyksiä hoitojen suhteen: firm.ninia ja  firm.saara .

*hoidot saatu

Äitini on tehnyt sairaanhoitajana kolmivuorotyötä niin kauan kun muistan. Ensin perushoitajana parikymmentä vuotta. Kun kirjoitin ylioppilaaksi kaksikymmentä (!) vuotta sitten, hän opiskeli sairaanhoitajaksi.

Käytännössä lapsena tai nuorenakaan en äidin vuorotyötä ajatellut. Se, että äiti lähti joskus yövuoroon tai oli koulusta tullessa kotona, oli minulle yhtä normaalia, kun lapselle tapana on normaalia pitää sitä kasvuympäristöä, jossa kasvaa (monet näyttelijöiden lapset ovat kertoneet luulleensa, että kaikki vanhemmat ovat televisiossa, monet NHL-kiekkoilijoiden lapset taas, että kaikkien isät lähtevät iltaisin peliin jne.)

Oikeastaan vasta nyt aikuisena olen miettinyt, että aikamoinen säätö äidillä ja isällä on ollut, sillä isäni teki aika paljon työmatkoja. Mutta silti en ole kertaakaan ennen tätä oikeastaan edes antanut koko kuviolle ajatustakaan. Pidin itsestäänselvyytenä, että paikalla oli jompikumpi vanhempi, kun piti päästä sitten harjoituksiin tai kun menin nukkumaan. Mutta säätöä tämä ”itsestäänselvyys” on varmasti vaatinut.

Miten vuorotyöläisten perheessä ylipäänsä järjestetään perheiden yhteinen aika? Meillä sitä oli pääasiassa jouluna, jolloin osasto, jolla äiti työskenteli, suljettiin ja kesälomalla. Nykyään osasto on taas auki, ja äiti on joka toisen joulun töissä.

Koska olen työskennellyt koko ikäni yrittäjänä, en ota nyt kantaa hoitoalan palkkaukseen, koska en tiedä tarpeeksi, miten tällaisessa työssä tuottavuutta voi ylipäänsä mitata ja kuuluuko sitä edes. Sen sijaan haluaisin nostaa esille vieläkin arvokkaampaa, oikeastaan arvokkainta mitä meillä kaikilla on, nimittäin aika.

Työaika-autonomia

 Äitini, joka on viime vuosiin asti, tehnyt hoitotyötä mielellään ja lähes koko elämänsä ilman sairauslomia, on joka käänteessä jaksanut muistuttaa, että heillä on yksi todella hyvä asia omalla työpaikallaan Ylä-Savossa. Nimittäin työaika-autonomia. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että jokainen hoitaja suunnittelee järjestelmään omat työvuoronsa. Järjestelmässä on tietenkin tietyt reunaehdot, kuten se, että hoitajat ottavat huomioon potilasturvallisuuden ja riittävän miehityksen. Esimies hyväksyi suunnitelmat ja tuplatsekkasi osaston toimivuuden. Hänellä meni siihen työaikaa muutama tunti.

Ennen kaikkea tämä on ollut optimaalista jokaisen hoitajan jaksamisen kannalta – asian, jota nytkin hoitoalan lakon ollessa päällä, joka suunnassa nostetaan esille. Hoitajien jaksaminen. Esimerkiksi ohjelman avulla saattoi välttää sen, ettei tarvitse tehdä liian monta ilta- ja aamuvuoroa peräkkäin. Iltavuoro loppuu 21.30 ja aamuvuoro alkaa 7.00. Äidilläni, joka täytti viime vuonna kuusikymmentä, alkoi yövuorojen aikana tulla sydämen rytmihäiriöitä, joten hän pystyi työaika-autonomian avulla vähentämään niitä; varsinkin, kun monet nuoret tekivät niitä mielellään.

Voin kuvitella, miten tämä työaika-autonomia on helpottanut niitä, joilla on pienet lapset. Sen avulla myös äitini pystyi matkustamaan useammin tänne etelään katsomaan lapsenlapsiaan.

Järjetön päätös

 Viime vuosina äiti on alkanut puhumaan enemmän hoitotyön kuormittavuudesta. Siitä, miten hoitajia ei ole riittävästi ja kaikesta on tullut hektisempää, koska tehokkuus ja säästöt. Siitä, miten kaikki vapaapäivät menevät vain työstä palautumiseen.

Silti vuodesta toiseen äitini ja tämän työkaverit jaksoivat kehityskeskustelussa nostaa yhtä hyvää asiaa; työaika-autonomiaa. Että älkää sitä vain poistako. Se saa meidät jaksamaan vähän paremmin.

 Mutta mitä teki Ylä-Savon Sote? Viime keväänä se ilmoitti vievänsä hoitajilta tämän viimeisenkin jaksamisen rippeen, osti kalliin järjestelmän, jota ei ole edes suunniteltu vuorotöiden suunnitteluun. Poisti kokonaan työaika-autonomian. Päätöstä perusteltiin sillä, että esimiehellä jää aikaa muille töille ja että hoitajia voidaan liikuttaa eri osastoiden välillä sujuvammin.

Kun aikaisemmin hoitohenkilökunta tiesi työvuorot kuukausia aikaisemmin, nyt he saavat ne kahta viikkoa aikaisemmin. Esimerkiksi äiti ei tiennyt viime viikon lopussa, olisiko pääsiäisenä töissä. Ja jos ja kun olisi, niin miten.

Muutos on lisännyt ennestään raskaan työn kuormittavuutta. Äitini on käynyt meillä täällä etelässä kerran, kun työaika-autonomiasta luovuttiin. Listaan saa nykyisin esittää kolme toivetta. Eli käytönnössä jos hän haluaisi kaksi päivää vapaaksi ja niitä edeltävän päivän aamuvuoroksi, hänellä menisi siinä koko kolmen viikon listan kaikki toiveet. Missä välissä hän palautuisi? Miten hoitajat, joilla on lapsia, saavat lasten harrastuskuskaukset, hammaslääkärikäynnit tai kevätjuhlat järjestymään?

Karut seuraukset

Arvatenkin autonomiasta luopuminen on saanut hoitajia irtisanoutumaan. Äitini on huomannut, että nuorempi sukupolvi ei suostu enää siihen, että työ määrittää koko elämää. Tällaiset Ylä-Savon Soten piittaamattomat vedot ovat viimeisiä kuoliniskuja koko hoitoalalle. Kaiken lisäksi esimiehellä menee vuorotyölistojen kanssa enemmän aikaa kun aikaisemmin.

Ei voi kun ihmetellä, kuka näitä päätöksiä röyhkeästi ja ilman minkäänlaista pidemmän tähtäimen ajatusta tekee. Äitini jää eläkkeelle kesällä 2026, ellei joudu ennen sitä aloittamaan elämänsä ensimmäistä pitkää sairauslomaa näiden järjettömien päätösten takia.

lue myös työelämästä:

Oodi seurapiiritoimittajille